tiistai 28. kesäkuuta 2011

Va saa ni?

Nyt kun tytär on turvallisesti turvatarkastuksen selvittänyt ja odottelee Hki-Vantaalla iltapäivään saakka, niin itsekin voin vähäksi aikaa rentoutua ja muistella eilistä hölmöilyäni.

Päivä alkoi aivan mukavasti käsitöiden hinnoittelutalkoilla seuriksella. Ison salin pöydät olivat täynnänsä toinen toistaan sopevampia ja kauniimpia tuotoksia, vaikka edelliskerralla hinnoitellut oli jo viety muualle. Menin lähinnä viemään muutamia itselläni vielä olleita tekeleitä (ne tyynyliinat, korupussit yms.), enkä lainkaan uskonut kykeneväni hinnoittelemaan. Olen niin epäkaupallinen enkä vähääkään yrittäjähenkinen, ettei minusta ole sellaiseen. Mutta minullekin sopivaa hommaa löytyi. Luokanopettajan näppäryydellä leikkasin hintalappuja ja ompelin niitä kiinni käsitöihin.

Mutta minunhan piti kertoa hölmöilystäni, noin pitkä prologi. Kökästä kotiin päin pyöräillessäni soitin miehelle ja kysyin, tarvitsisiko kaupasta tuoda jotain. Maitoa ja tomaatteja kuulemma. Niitä sitten sieppasin ostoskoriin, mutta kassalla lompsaa kaivaessani muistinkin, että eilispäivänä en ollutkaan laittanut korttia takaisin lompsaan. Rahaakaan ei löytynyt tarpeeksi, joten menin palauttamaan tavarat paikoilleen ja jatkoin kotimatkaani tyhjin käsin (ja myös taskuin, kuten myöhemmin selvisi). Pyörätien varressa näin komean fasaaniherran ja päätin pysäyttää pyörän ottaakseni siitä kuvan (siitä lintukomistuksesta, en fillaristani). Mutta vaikka kuinka tongin ja tyhjäilin olkaveskaani, niin kännyä ei löytynyt. Ei auttanut kuin palata omia jälkiä takaisin. En muistanut lainkaan, mihin olin laittanut kännykän miehelle vauhdissa soitettuani. Kauppaan asti piti mennä. Samalle kassalle, jolle olin jo ehtinyt pahoitella korttini hukkumista. Siinähän se oli kännyni neidin nokan alla, kassakoneen vieressä, johon sen olin kädestäni ilmeisesti laskenut korttia etsiessäni. Viereisellä kassalla työskentelevä kollegani esikoinen loi paljon puhuvan katseen hömelöön opettajattareen.
Kiitos ja ylistys, että se fasaani tepasteli eteeni. Ilman sitä ties milloin olisin osannut kännyäni kaivata. Nyt on jo korttikin takaisin lomsassa.

maanantai 27. kesäkuuta 2011

Sana rohkaisee ja lohduttaa

Tämän päivän sana osui ja upposi. Johannes 14:1 "Älköön teidän sydämenne olko murheellinen (uusi käännös: levoton), uskokaa Jumalaan ja uskokaa minuun."
En sentään murheellinen ole, mutta levoton ja murehtiva. Tänä iltana alle kaksikymppinen tytär lähtee yöjunalla Helsinkiin ja sieltä huomenna iltapäivällä lento Yhdysvaltoihin. Reilu viikko Länsi-Virginiassa ja paluu 12.7.

Täyttynyt toive

Vuosia sitten sain Saila-ystävältä posliinikukan verson, joka juurtui ja alkoi kasvaa hitaasti omalla paikallaan ikkuna-amppelissa. Toisinaan mietin, alkaisiko se milloinkaan kukkia ilokseni.
Kesän alussa kukkia kastellessani satuin kääntämään katseeni riittävän ylös ja suureksi yllätyksekseni ja ilokseni havaitsin posliinikukan täydessä kukassa. En ollut lainkaan huomannut sen tehneen nuppuja.
Liekö yhden koivun kaataminen antanut tarvittavan lisävalosysäyksen kukinnalle. Myös kliivia samalla ikkunalla on innostunut kasvattamaan kaksi kukkavartta, joista toinen kukki ennen reissuamme ja toinen paraikaa.
Meidän äidillä oli aikanaan posliinikukka. Silloin jo ihastuin siroihin kukintoihin. Sen jälkeen olen saanut sellaisia ihailla useana vuonna opettajainhuoneessamme, mutta että ihan omassa kotonakin.

Nyt kukinta on jo ohi, mutta kuvat jäivät jäljelle, sekä toive siitä, että saattaa se kukkia tämän jälkeen uudestaankin. Pää on avattu.

lauantai 25. kesäkuuta 2011

Juhannussaldo

Kesälomareissulta kotiuduttiin jo viikko sitten, ja heti (kun univelat oli nukuttu) alkoi - meinasin sanoa juhannussiivot, mutta eihän se ole totta - siis JATKUI ompelukset, virkkaukset ja muu myyntiartikkeleiden värkkäily. SLEY:n Evankeliumijuhlat ovat tuota pikaa ja maanantaina on käsitöiden hinnoittelutalkoot. Sinne olen koettanut saada valmiiksi, mitä olin meinannutkin. Siskon saumurilla ompelin kestopuhdistuslappuja kovalla kiiruhulla ennen kuin kävin palauttamassa koekäytössä olleen polkimen Isokäännän ompelukoneliikkeeseen (on muuten paikkakunnan parhaita putiikkeja, mitä tulee asiantuntevuuteen ja palvelualttiuteen).
Kun poljin oli palautettu, jatkoin ompeluksia omalla koneellani, korupussukoita. Sitten aplikoin purjeveneitä, joiden värkkejä mulle oli jäänyt vuodelta 2005, jolloin Oulun hiippakunnan lähetysjuhlat pidettiin Raahessa (ja jolloin teimme myyntiin mm. applikoituja tyynyliinoja). Meinasin ensin nuukaalla ja ommella applikaatiot vanhoihin valkoisiin tyynyliinoihin, joihin olin ajatellut alunperin painaa jotain. Mutta ommeltuani yhden totesin, ettei kannata isoa työmäärää pilata nuukailemalla. Vaatehuoneen hyllystä löytyi vaaleansinisiä lakanoita, jotka olivat vielä pakkauksissaan ja joista yhden sitten leikkasin tyynyliinavärkeiksi. Kuvassa takimmaisena kalakastaa se vanha valkoinen, jonka vien kuitenkin tyrkylle tapulikahvioon. Riittävän edullinen hinta, niin eiköhän sille tarvitsija löydy.

Sen jälkeen siivosinkin ompelukoneen pois ruokapöydältä hetkeksi ja koetin muutakin ruveta siivoilemaan, vessat ja kylppärin ensimmäiseksi. Tänä vuonna tein sitten kerrankin juhannussiivouksia, lopulta. Motiivina ne edellämainitut juhlat, kun meille on tulossa yövieraita. Siivousurakka jatkuu toki vielä ensi viikollakin.

Toki aina välillä istutaan television ääressä levähtämässä ja silloin voi virkata isoäidinneliöitä tai kutoa. Nyt on sukat tulossa, kuvassa viimeinen tyynyni juhlien lähetyspöytään.


Normaalisti olemme käyneet mummolassa Lapissa juhannuksena. Se on ollut melkein traditio. Mutta tänä vuonna viime tingassa päätettiinkin jäädä kotiin. Syötiin uusia perunoita ja täytekakkua, siinä sitä juhlaa. Siivoilut jatkuivat minulla aattona sitten iltamyöhäiselle, kun ei tarvinnut mihinkään kiirehtiä. Tosin mies yritti houkutella minua tandemilla 20 km:n päähän juhannusseuroihin, mutta ehdotus ei ottanut tuulta. Oli joulu- ym. käärepapereiden lajittelu pahasti vaiheessa...




perjantai 10. kesäkuuta 2011

Heikää ny hetkeksi

Vaikka kommentointi ei edelleenkään onnistu normaaliin tapaan, niin se ei ole tällä kertaa syynä siihen, että olen pitänyt ja aion vielä pitää välipäätä tästä postailusta. Tässä vain lyhyt tiedote, ettei tarvi ihmetellä, onko jotain sattunut.


Jahas, edellistä postausta kerratessani muistin, etten ole muistanut vieläkään varata sitä hamppilääkäriaikaa. Sen edelle on mennyt moni tähteellisempi ja ennen kaikkea mukavampi asia. Niin kuin vaikka kyläilyreissu Teuvan kautta Kauhajoella ja Lappajärvellä.


Kirjoittamistakin olisi ollut. Laitankin tähän itselleni jotain aiheita muistiin, jos niihin joskus palaisin. Nuo kyläilyreissut ovat aina muutaman postauksen väärtejä, ja kun lyhyessä ajassa niitä on ollut usieet (flikan kummien tykönä, samoin Yemin ja perenna-Liisan), niin sitä suuremmalla syyllä. Saumurista voisin kertoa, ja hautuumaan jätteenlajittelupisteestä. Kuin myös Suomen heimoihin liittyvästä keskustelusta kuoroharjoituksissa. Puhumattakaan puutarha-askareista.

Mutta tuohippuolin sitte. Helluntaina lähdemme miehen kanssa Tervolan ja Ruotsin kautta Norjaan kyläilemään. Pakkaamisilta ja muilta hommilta en jouda kirjoittamaan ennen reissua, ja tuskin myöskään sen aikana. Jotta heikää ny.

sunnuntai 5. kesäkuuta 2011

Kesäloman ensi hetket

Syytän nyt ihan julkeasti vain tuota blogger-kommentointihässäkkää siitä, etten ole viitsinyt kirjoitella vähään aikaan. Kyse ei siis ole suinkaan työkiireistä eikä laiskuudesta, miten voisikaan...
Loma alkoi eilisen päättäjäispäivän jälkeen. Pienen siivoskelun jälkeen lähdimme kävellen erään tuttavan pojan lakkiaisiin. Juhlakengissä reilun kilsan kävely meinasi ottaa koville - eiku koiville. Paluumatkalla mies riisui sukan helpottaakseen päkiän tuskaa, mutta siitä hintana oli veriset varpaat. Aamulla ihmettelin, miksi mulla oli paikat kipiänä niinkuin kovankin puutarhaurakan jäljiltä. En vissiin ole tottunut korkeakorkoisiin.
Tänään myöhästyttiin kirkosta kaksi kertaa, mutta ensi sunnuntaina se korvataan, kun ollaan kahdessa jumiksessa. Ja tulihan ainakin katsottua ekumeeninen jumis Oslosta. Oslo Gospel Choir lauloi runsahasti.
Huomiseksi laitoin muistutuksen, että varaisin hammaslääkäriajan (toisestakin poskihampaasta lohkesi pala, lakritsilla) ja että pitää hakea passit poliisilaitokselta. Illalla pitäisi ensin käydä Yemiltä hakemassa kaksi tyynyä ja vielä illempana Majakkaan harjoittelemaan lauluja. Kaikkein iltaisimpana olisi tarkoitus lähteä ailehtamahan Kauhikselle päin yötä vasten. Meinataan nukkua auton takapenkillä... Seikkailumieltä! Tiistaina tarttee olla hakemassa tytärtä kampsuineen Alajärveltä.