maanantai 27. toukokuuta 2013

sunnuntai 19. toukokuuta 2013

Alcohol - not free

Voihan sitä kreikkalaiset kaikenlaista leikkispäite, kuriittaan ja vaikka itseironisestikin laulaa. Mutta oikeasti sanoilla alcohol ja free ei ole juurikaan mitään tekemistä toistensa kanssa. Jos ajatellaan free-sanan suomennosta "ilmainen", niin vaikka viina kuinkakin halpaa olisi taikka peräti ilmaista, niin loppujen lopuksi kalliiksi se tulee kuitenkin. Kuinkahan moni suomalainenkin on aikojen saatossa maksanut siitä jopa hengellään. Viime yönä pelkäsin, että taas tuli yksi uhri lisää, kun heräsin hotellihuoneessa käytävältä kuuluvaan miesjoukon kovaääniseen sanailuun, joka jatkui lyönteinä. Onneksi tällä kertaa "pelko oli pahempi kuin paukahros", mutta sydän hakkasi aika kovaa, kun mietin, uskallanko mennä kurkistamaan ovesta ja sanomaan, että menkää ny poijat hilijaa maata. Juuri kun tuli mieleen, että voisi yrittää soittaa respaan, tilanne kuulosti hiljenevän. Mutta kun ei tiennyt, miksi se hiljeni...
Englannin kielen sana free suomennetaan myös vapaana. Ei sovi sekään suomennos alkoholiin minun mielestäni, eikä myöskään näyttöjen mukaan. Viinapiru orjuuttaa.

torstai 16. toukokuuta 2013

Meidän Herramme muurahaisia

 Ja Jumala sanoi: ”Viliskööt vedet eläviä olentoja, ja lentäkööt linnut maan päällä, taivaanvahvuuden alla.” Ja Jumala loi suuret merieläimet ja kaikkinaiset liikkuvat, vesissä vilisevät elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, ja kaikkinaiset siivekkäät linnut, kunkin lajinsa mukaan. Ja Jumala näki, että se oli hyvä. Ja Jumala siunasi ne sanoen: ”Olkaa hedelmälliset ja lisääntykää ja täyttäkää meren vedet, ja linnut lisääntykööt maan päällä.”… Ja Jumala sanoi: ”Tuottakoon maa elävät olennot, kunkin lajinsa mukaan, karjaeläimet ja matelijat ja metsäneläimet, kunkin lajinsa mukaan”… Ja Jumala näki, että se oli hyvä… Ja Jumala toi ne ihmisen eteen nähdäkseen, kuinka hän ne nimittäisi. 

Luonnontieteilijät puhuvat ekosysteemistä, kun he tarkoittavat toiminnallista kokonaisuutta, jonka muodostavat jonkin luonnon alueen eliöt ja ympäristötekijät. Myös maapallo voidaan ymmärtää yhtenä ekosysteeminä, johon sisältyy erilaisia alasysteemejä. Mutta koska puhutaan toiminnallisesta kokonaisuudesta, se tarkoittaa käsittääkseni myös sitä, että joka ainoalla luontokappaleella on ekosysteemissään oma paikkansa ja tarkoituksensa. Ja mielestäni se on luettavissa myös tuosta alkuun lainaamastani luomiskertomuksesta.

Ihmisen – usein niin typerän – toiminnan seurauksena luonnon tasapaino on monin tavoin järkkynyt. Olemme mm. siirtäneet eläimiä sellaisiin ekosysteemeihin, joissa niillä ei ole ollut mitään luontaisia vihollisia, jolloin kyseisestä lajista onkin tullut maanvaiva. Jotkut taas ovat sotkeneet metsien ekosysteemejä esimerkiksi kippaamalla puutarhajätteitään lähimetsään. Tällaisen ajattelemattomuuden seurauksena metsien omat lajit ovat muuttuneet uhanalaisiksi, kun vieraslajit syrjäyttävät ne.

Sanomattakin lienee selvää, että ihmisen kuuluu yrittää korjata luomakuntaan aiheuttamansa sotkut, vaikkakin se tarkoittaa myös sitä, että joidenkin eläinlajien yksilömäärää on pakko rajoittaa. Mutta muuten olen itse sitä mieltä, että eläimilläkin on oikeus elää. Paitsi ehkä liljakukoilla… No, vitsi vitsi. Meillä kotona jätetään esimerkiksi hämähäkit rauhaan. Ne kun omalta osaltaan rajoittavat muiden pikkuötököiden määrää. Kesällä sisään eksyneet mehiläiset ja jopa ampiaiset vien lasin avulla takaisin ulos. Ilman pölyttäjiä kuolee ihminenkin nälkään. Eikä minua haittaa jokakeväinen muurahaismarssikaan, oli se sitten keittiössä tai kylpyhuoneessa. Aikansa sitäkin vain kestää.

Ihmisen suhtautuminen eläimiin riippuu usein, ellei aina, hyötynäkökohdasta, niin kuin oma suhtautumiseni vaikkapa hämähäkkeihin. Mutta vaikka meille ei tuntuisikaan olevan hyötyä esimerkiksi inhottavista etanoista, verta imevistä hyttysistä tai pörräävistä kärpäsistä, niin ovathan ne kuitenkin välttämätön ravinnonlähde valtavan monille muille eläimille, ja näin ollen nekin mahdollistavat osaltaan luomakunnan monimuotoisuuden.

”Jumala näki, että se oli hyvä.”    

Uudistus

Satuin viikonloppuna huomaamaan seurakunnan nettisivulta tiedon, että tekeillä/ suunnitteilla ollut nettisivujen uudistaminen tapahtuu viikolla 20. Syynä uudistustarpeeseen oli se, että jo vuodenvaihteessa seurakuntamme yhdistyi naapuriseurakunnan kanssa. Minulle tuli kiirus kyhätä seurakunnan sivulle vielä yksi blogikirjoitus, jonka aihe oli muhinut ja jota olin jo aloitellutkin. Arvelin nimittäin, että todennäköisesti uudistuksen yhteydessä blogiosasto jää pois. Sivuja ylläpitävä pastori sellaista kertoi kaavailleensa, kun tässä taannoin ehdottelin, että voisi rekrytoida lisää kirjoittajia laajentuneen seurakuntamme uusien jäsenienkin joukosta.

Sunnuntai-iltana lähetin kirjoitukseni, toiveenani, että se ehtisi päivän pari siellä olla töllisteltävänä ennen kuin sivu-uudistus toteutuu. Mutta kun maanantaina sitten töiden jälkeen kävin netissä, niin totesin, että uudistus oli tehty. Ja juuri kuten olin arvellut, blogeja ei enää ollut näkösällä. Niinpä julkaisen sitten sen viimeisen tekstini tässä blogissani nyt saman tien, ja myöhemmin myös niitä muutamia muita vielä tänne kopioimattomia.

keskiviikko 15. toukokuuta 2013

Kakku meni pipariksi

Tiistaina töistä palattuani rupesin yrittämään gluteenittomien kakkujen leikkaamista - ja näin samalla niiden sisälle... En nyt viitsi tarkemmin setviä tekemiäni virheitä, syytän vain tuota reseptikirjaani.
Maistelimme sekä lievästi pinnalta palanutta hedelmäkakkua (jossa kuivahedelmäpalat, rusinat ja pähkinät olivat uponneet vuoan pohjalle) että "omenaista hunajakakkua", joka oli kirjaimellisesti kuivakakku. Kyllähän niitä söi, joo, mutta en olisi kehdannut viedä ihmisille. Tosin hetken aprikoin sitäkin, että jos kerran veisi tyrkylle nuon onnettomia känttyjä, niin eipä taidettaisi enää pyytää toiste leipomaan. 
Eilen sitten funtsailin, kumpana päivänä ehtisin leipoa jotain takuuvarmaa leivonnaista, keskiviikkonako ennen kuoroharjoituksiin lähtöä vai torstaina käsityöillan jälkeen. Ennen töihin lähtöä tänään sanoin miehelle, että hakisi vielä lisää leipomavärkkejä, minkä hän lupasikin heti tehdä. Töistä palattuani päätin ryhtyä hommiin, koska huomenissa olisi varmasti muitakin kiireitä, reissuun pakkaamista.
Unelmatorttu on se takuuvarma gluteeniton herkku, samalla uuninlämmöllä tuli läjä marenkeja tortusta ylijääneistä valkuaisista.
Ehdin kuin ehdinkin kuoroharjoituksiin, vaikka tipalla se oli. Vastatuuli oli ankara, harvoin minun on tarvinnut juuri noin kovaa polkea alamäkeen.  
Nyt syömään ja saunaan.

tiistai 14. toukokuuta 2013

Potut pottuina

Taas minun täytyy vähän kehaista miestäni. Hänen palvelualttiuttaan ja ennen muuta rohkeuttaan. Nimittäin, aloittaakseni vähän kauempaa, aion kerholaisteni kanssa huomenna ja torstaina kokeilla perunapainantaa. Laitoin viime viikolla kerholaisten koteihin viestin, että jos kellä sattuu olemaan pottuja kotona ja jos kerholainen sattuu vielä muistamaan ottaa yhden perunan mukaansa, niin hyvä. Viestissäni lupasin tuoda itse kuitenkin varalta perunoita.
Kun sitten eilen mainitsin asiasta miehelleni, että tarvitsisin askarteluun perunoita ja kun samassa hoksasin, että noinkohan kaupasta antaisivat ilmaiseksi nahistuneita poispantuja pottuja, jos selittää, että ne tulee askarteluun, niin mieshän oli valmis kuin partiolainen. Hän lupasi käydä puolestani kaupassa kerjuureissulla. Ja niin hän kävikin. Ensimmäisessä kaupassa tuli ns. vesiperä, olivat ehtineet kuulemma jo paalata perunat. (Mitähän sekin sitten meinaa? Ei kai kompostivärkkiä kannata paalata? Vai joutuuko ko. kaupan biojätekin sekajätteeseen??) Mutta toisesta kaupasta perunoita annettiin iso pussillinen. Itse en olisi varmastikaan kehdannut mennä kyselemään, saati kuskaamaan pottupussia kassan ohi...

maanantai 13. toukokuuta 2013

Risähtiä

Mä taas lupauruun leipomahan luteenitoonta kastamista, kun ens perijantaina vietetähän sapattiateriaa. Sillä eheroolla lupasin, jottei mun trenkää teherä haamannin korvia. Sain poikkeusluvan.
Nyk kun allakkaani sekasin, havaattin, jottei mulloo yhtää vapaata ehtoota tällä viikolla, muuta kun tänehtoona.
Plarasin sellaasta risähtikirijaa, johona on israelilaasia kaakkuja ja nisuja. Löyrin joukaa kolome risettiä, jokka luulis olovan heleppo muuttaa luteenittomiksi, yhyres oli valamihiksi, jotta voi käyttää nisujauhoja taikka perunajauhoja.
Kiriiotin listaa ja mies lähti kauppahan. Kyseli lähtiesnänsä, jotta koska meinaan leipua, ja lupas tuora värkit horvin päästä, jos vaikka viä tänään leipahuttaasin. 
Kaksiki ohojesta oli sellaasta, jotta kaakku melekeen paranoo, kun saa mojua rauhas jonku päivän. Olis se vissihin viisaheet saara jo tänään äntihin. Torstaina kun pitääs käsityöpiirin jäläkehen keriitä rustata kamppehet häämatkalle, jotta päästääs liikkehelle heti töiren jäläkehen. Emmä oo sinne sapattiaterialle menos, kun on omat juhulimiset.

sunnuntai 12. toukokuuta 2013

Entvaimolle

Luin jostain sellaisen mietelmän, että jos mies on metsässä ja puhuu siellä itsekseen, niin onko mies silti väärässä.
Oli miten oli, niin minä puhelen itsekseni puutarhassa. Ja kenties välttääkseni väärässä olemisen olen enimmäkseen huomannut lainaavani toisten sanoja. Tarkemmin John Ronald Reuel Tolkienin talteenkirjaamaa Entin laulua ja sen kevätsäkeistöä:

"Kun kevät saa pyökin lehtimään ja virtaa mahla sen,
kun virralla valo kimmeltää ja tuuli on luoteinen,
kun askel on kevyt, ja hengitys, sää vuorilla viileää,
palaa luokseni, palaa luokseni, sano: kaunis on maani tää."


Hyvää suomalaisuuden päivää!

lauantai 11. toukokuuta 2013

Prenikoosta

Keskiviikon kuoroharjoituksissa tuli puhetta, että meillä on tänä vuonna juhlavuosi, kuoro rekisteröityi 30 vuotta sitten. Siinä yhteydessä mietittiin, miten juhlistaisimme vuotta, ja oli myös puhetta kunniamerkeistä ja niiden tilaamisesta kirkkomusiikkiliitolta. Nehän toki maksaa, ja me supatimme vierustoverin kanssa, että eiköskää viittittääsi joutavia... Mutta kun kanttorikin totesi, että olisihan meillä varaa niihin, niin aikoivat tosissaan ruveta laskemaan, kuinka monta kuorovuotta itse kelläin on. Silloin otin puheenvuoron ja pyysin, että minut jätettäisiin laskuista pois ja että jos vain on mahdollista kieltäytyä sellaisista merkeistä, niin olisin mieluummin ilman. Outoa kyllä, paristakin suusta kuului vastalauseen tapaisia kommentteja. Eikö huomionosoituksista saa/ voi kieltäytyä?
Kunniamerkit ovat kyllä mielestäni enemmänkin kuin paikallaan silloin, kun ne koristavat vaikkapa harmaa- tai kaljupäisten vanhusten  rintoopieltä. Ja arvostan sitäkin kunniamerkkiä, jonka sotaleskeksi jäänyt mammani sai ylipäällikkö Mannerheimilta, vaikkakin miljoona kertaa mieluummin mamma olisi pitänyt puolisonsa ja äitini rakkaan isänsä. Vaikka mitali oli laiha lohtu, niin lohtu kuitenkin.
Mutta sitten on kaikenlaisia huomionosoituksia niin työ- kuin harrastusansioista. Jotka nekin mielelläni suon niille, joita ne ilahduttavat. Onhan sillä työllistäväkin merkitys, monta työpaikkaa varmasti on mitali- ja ansiomerkkialalla. Mutta saisinko minä itse silti jättäytyä ilman merkkejä ja standaareja?

perjantai 10. toukokuuta 2013

Kukkia pihasta ja sisältä

Olen aloittanut päivittäiset puutarhapasteerailut sen jälkeen, kun maanantaina koulin taimia kasvihuoneessa, ja jätin sinne jo orvokit, kaalinresut, purjot ja jäävuorisalaatit, sekä muutaman onnettoman tomaatintaimen. Öiksi olen peitellyt ne kateharsolla, eikä täällä ole tainnut olla edes yöpakkasia koko viikolla.
Eräällä pasteerailukierroksella sattui olemaan kännykkä taskussa, sinivuokot sattuivat olemaan juuri auki. Niiden lisäksi pihassamme ei vielä mikään muu kukikaan kuin pari minikrookusta, mutta kohta on idänsinililjatkin auki.


Helatorstain aattona pidimme normaalisti kirkkokuoroharjoitukset. Ja paljon meitä kertyikin, siitäkin olisi voinut ottaa kuvan, kun harvemmin meitä on viittätoista kuorolaista ollut kerrallaan paikalla. Pois lähtiessä huomasin seurakuntakodin eteisessä sormiaraalian kukkivan. En ollut koskaan ennen moista päässyt näkemään, niin toki siitä piti napsaista kuva. Vaikkakin yhtä epäonnistunut kuin sinivuokostakin...


Meillä kotona olen saanut iloita posliinikukan nupuista ja kukinnasta syntymäpäivästäni lähtien. Mutta siitä olen ottanut jo niin paljon kuvia, että olen itteäni toppuutellut.

torstai 9. toukokuuta 2013

Työn luontaisetuja

Vaikka pyhää torstaita vapaalla vietänkin, ajatukset viivähtävät välillä töissä. Eilisen työpäivän kruunasi ruokavälitunti. Esikoululaisillani oli lyhyt päivä, ja välituntivalvonnan loputtua kuljin pitkin pihaa sanomassa heille heipat. Kun olin eräälle pojista sanonut, että nähdään perjantaina, niin hän sanoi: "Hali!". Halasin häntä, jonka jälkeen hän sanoi: "Pusu!"
No, kun kerta luvan sain...

perjantai 3. toukokuuta 2013

Etukätehen äitienpäivälahajoosta

Kun hajin eileen päiväpostia loorasta, niin siä seas oli sellaanen paperi, johona tyrkytettihin kaikemmoosia hoitoja äireen kintuulle tai pärställe. Kun pääsin tupahan, niin mä äkkiä lymytin sen ilimootuksen syvälle paperinkeräysmosselohon, en kattahtanu eres, mitä olis mikäki kustantanu. Mulle ei trenkää kenenkää tuollaasia hommata. Ei sillä, etteikö solsi tähärellistä, mutta ei mun luonnollani viittitä vaivootella johonki hoitolahan. Minen joukaa antaasi kenenkää käpäällä mun varpahiani. Niitähän rupiaas syyttähän. Enkä mä tykkääsi siittäkää, jos joku mun naamaani hoitaasnansa rupiaas moukeeraamahan, kuinka huonolla hoirolla moon sitä pitäny, ei yö- eikä päivävoitehia saati mitää lotionehia.
Niin jotta sellaasesta lahajasta mulle tulis pelekkää riaa. Onneksi meillä ei pruukata tuollaasehen hosalehtaa.
Mun ikimuistoosin äireenpäivälahja on ollu kuokka. Soli sellaanen kapia terä, joka oli löytyny täältä markiilta erellisen omistajan jäliiltä, ja johon miäs teki uuren ja tykyn varren. Son kovettu vehejes. 

Nym moon koittanu kattella käsityöleheristä äitienpäiväkorttihin sopevaa mallia, rupiamma mukulaan kans värkkäämähän heti maanantaina.

keskiviikko 1. toukokuuta 2013

Työn juhlaa!

Mukava, kun vappuvapaa katkaisi työviikon, saa vähän aikaa omille hommillekin. Miten muuten viettäisin työläisten juhlaa? (No, kävimmehän tosin perinteisellä vappulounaalla seurakuntakodilla, mutta ei puhettakaan, että olisimme tarjenneet sieltä torille, saati että olisi ollut kiinnostustakaan.)

Huomenna jälleen käsityöpiiri kokoontuu. Sinne olen huovuttanut lisää helmiä ja äsken kokeilin kankaanpainantaa. Sain kirpparilta valkoisia kangassuikaleita, joista osan käytin jo pesukoneessa painantaa varten. Ajatuksena olisi pupunkuvaasista tehdä pumpulipusseja. Purjeveneitä voisi ommella tyynyliinoihin, essuihin, kasseihin, mihin vielä. Kyllästyin ompelemaan niitä purjeveneaplikointeja, niin kokeilin piirtää ja leikata sabluunan, jos painaminen olisi joutuisampaa.



Laitanpa vielä kuvan niistä mainitsemistani aplikoinneista, joista kyllä täällä ennenkin on ollut kuvia.

Oli mulla toinenkin syy, miksi halusin suunnitella ja toteuttaa purjeveneaiheen toisella kurin. Siksi just, että se olisi sitten omatekemä alusta loppuun. Noihin veneaplikointeihin olin aikanaan saanut värkit, kaavat ja ohjeet, joilla tehtiin rovastikunnallisiin lähetysjuhliin tyynyliinoja. Mulle jäi värkkiä, josta sitten nyt jälkeen päin olen ommellut lisää lähetykselle. Tosin vaihdoin alkuperäisessä mallissa olleen stereotyyppisen pilvenhattaran tilalle nuo linnut. Noista painetuista purjelaivoista ei kukaan pääse sanomaan, että olisin käyttänyt toisen ideaa.