tag:blogger.com,1999:blog-79819417724777407092024-03-13T08:35:04.628+02:00Noapte buna"Hyvää yötä" romaniaksi. Minulla on toinenkin blogi, jolla silläkin on romanialainen nimi. Harmi vain, että hukkasin romania-englanti -sanakirjan. Noapte buna on niitä harvoja sanontoja, jotka muistan ulkoa. Ja se viittaa blogiini sikäli, että toisinaan aion kirjoittaa tänne muistiin uniani. Ja toisinaan sitten jotain aivan muuta. Lievästä viherpeukaloinnista ja muusta käsillä värkkäämisestä kenties. Aika näyttää.Ailahttp://www.blogger.com/profile/09168862406457382846noreply@blogger.comBlogger859125tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-52434957648503768952021-07-05T23:42:00.003+03:002021-07-05T23:43:43.867+03:00Yhä vain löytyi palindromisiivottavaa<p> Niin sanottujen juhannussiivojen yhteydessä löytyi taas yksi paperi (hammaslääkärin kuitti), jonka taakse olin kirjoittanut Alivaltiosihteerien palindromeja. Yritin haeskella, mutten huomannut, että olisin niitä aiemmin taltioinut blogille. Siispä:</p><p>- Oot, hei, Kaisa Mäkäräinen. Ätsii! Niistä neniä. Räkä Masia kiehtoo.</p><p>- Assi, se mahtiuimari Rami ui Thamesissa.</p><p>- Ana, Matti on ninja Kajn innoittamana.</p><p>- No, niele falafel Einon.</p><p>- Assi O. ja Tomi huoltavat louhimot ajoissa.</p><p>- Ah, sie gimulini, mimmi mini, lumigeisha.</p><p><br /></p>Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-70779542053407589702021-03-13T22:30:00.002+02:002021-03-13T22:31:15.835+02:00Palindromit talteen<p> - "Uu, kuomaseni Repa! Katille vie, hei, velli takaperin", Esa moukuu.</p><p>- Aada, Limousinessa Lotto-Lasseni suomi Ladaa.</p><p>- Isiä työteliäs isä-Ile töytäisi. </p><p>- Anna, Jalluni, muusia, pasta, viski. Siksi vatsa paisuu minulla, Janna.</p><p>- Assi, Leena paasaa paneelissa. </p><p>- Äänitä, raasu. Mikko-raasu maksaa, sillä sälli saa ska-musaa, rokkimusaa, rätinää.</p><p>Lomasiivouksissa löysin vieläkin Alivaltiosihteerien helmiä. Jotta saan hävittää ruttuisen ruutupaperin palan lehtikeräykseen, piti ensin ne tallettaa - uhmaten kauan sitten tekemääni bloginlopettamispäätöstä. Täältä ne edellisetkin talteen saamani viralliset palindromit löytyvät, tunnisteella huumorin kukkasia. </p>Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-35530928535967981652015-11-29T19:51:00.002+02:002015-11-29T19:51:49.666+02:00Vanha blogiteksti Väliaikaista kaikki on vaan, ainakin kaikki maallinen. Tämän bloginikin piti lopettaa toimintansa jo... olikohan yli vuosi sitten. Mutta kun törmäsin kiintolevyllä yhteen piakkoin ajankohtaista aihetta käsittelevään blogikirjoitukseeni, jonka aikanaan julkaisin seurakunnan blogilla mutta jota en ollut tänne muistanut kopsata, niin sen teen nyt.<br />
<br />
Olin otsikoinut tekstin otsikolla<br />
<br />
O Tannenbaum<br />
<br />
Joulun aikaan kuuluu monien mielestä nostalgia ja lapsuusmuistot. Itsekin mielelläni muistelen menneitä joulujani, jotka kaikki ovat tähän asti olleet jännittäviä, onnellisia tai vähintään mukavia. Tämän adventin aikana joulukuusia katsellessani mieleeni on juolahtanut myös kuusimuistoja. Muistan kuinka lapsena ihmettelin joulukirkon kuusta: miten missään sisätiloissa voi olla noin korkea kuusi ja miten sen latvaan on saatu tähti ja kynttilät oksille? Toisaalta ihmettelin vähän harmissani, ettei siinä sitten muita koristeita ollutkaan. Olisihan siihen sopinut kultapunokset kuvaamaan taivaallista kirkkautta ja vaikka lippurivitkin muistuttamaan tietäjistä ja lähetystyöstä. Lapsi olisi kaivannut lisää silmän iloa. Mutta toisaalta samainen lapsi jotenkin ymmärsi ja hyväksyikin sen, ettei kirkkoon sopinut liika krääsä, joka olisi voinut viedä huomion oleellisesta. Ajat ovat lapsuudestani muuttuneet, ja jo useana vuotena olen nähnyt kirkkojen kuusissa kynttilöiden ja tähden lisäksi niin kultapunoksia, lippuja kuin pallojakin - vaikken enää niitä itse kaipaisikaan. Se lapsuuden joulukirkon kuusi oli sittenkin parempi. Nykyisin toisaalta välillä toivoskelen, että myös seurakunnissa siirryttäisiin muovikuusiin. Tuore kuusi sisätiloissa kun pakottaa ainakin minut aivastelemaan.<br />
Lapsuudenkodissa kuusen koristelu alkoi latvatähdestä ja siitä, että isä asensi sähkökynttilät oksille. Se oli tarkkaa puuhaa. Kynttilöiden piti levittäytyä tasaisesti ympäri kuusta ja niiden täytyi olla pystysuorassa, vaikkei ollutkaan pelkoa talin valumisesta. Vasta sen jälkeen me lapset pääsimme asiaan, mutta äidin ohjeiden mukaan. Äiti halusi, että kultapunokset laskeutuvat kuusen latvasta suoraan alaspäin eri puolille kuusta. Minä olisin toivonut, että edes joskus ne olisivat voineet kiertää kuusen ympäri spiraalina, niin kuin Aku Ankassa. Vasta myöhemmin ymmärsin äidin näkökulman: kulta- ja hopeanauhat laskeutuivat latvatähdestä alaspäin niin kuin valonsäteet. Nyt sitten omassa tekokuusessamme nauhat asetellaan samoin, ja se on mielestäni ainoa oikea tapa. Niin kuin sekin, että enkelit tulevat yläoksille… Ei sentään, laskeutuihan ensimmäisenä jouluyönäkin suuri joukko taivaallista sotaväkeä paimenten eteen: ”…niin heidän edessään seisoi Herran enkeli… ja yhtäkkiä oli enkelin kanssa suuri joukko taivaallista sotaväkeä…” Kyllä enkeleitä saa olla joulukuusen alaoksillakin, ja vaikka ihan maarajassa. <br />
<br />
Siunattua adventin aikaa ja joulun rauhaa!<br />
<div>
<br /></div>
Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-45336459408199609762014-10-17T23:22:00.002+03:002014-10-20T16:03:16.361+03:00Lopultakin lopullinen lopetus? <br />
<br />
Tuli tuossa mieleen, joko olen julkaissut kaikki aikomani tekstit, jotka aikanaan kirjoitin srk:n blogiin... Äh. No, enhän kuitekaan pysty tätä blogia poistamaan, se jää roikuskelemaan tänne netin syövereihin. Joten sama kai joskus vielä jotain sopivassa välissä julkaistakin, jos jokin teksti vielä löytyy.<br />
<br />
Mutta nyt sitä aikomaani kevyempää aihetta. Unia. Tarkemmin koulu-unia. Olen niitä nähnyt niin kauan kuin olen ollut opettajana, useimmiten olen unissani joutunut yrittämään pitää jöötä siinä kunniallisesti onnistumatta. Nyt kun olen vuorotteluvapaalla, unet ovat jatkuneet, mutta vaihtelevampina. Nyt oppilaat ovat olleet enimmäkseen suloisia. Yhtenäkin yönä liikutuin kyyneliin kun näin kuinka pitkäksi tokalle siirtynyt oppilaani oli kasvanut. Viimeksi uneksin pikkuoppilaista, jotka olivat uskomattoman fiksuja ja reippaita. Eksyttyäni ensin vanhasta muistista väärään luokkahuoneeseen ja mentyäni sitten myöhässä oppitunnille, kaikilla oppilailla oli jo valmiina esillä kirjasta oikea sivu! Mä vain olin niin paljon myöhässä, että luokan kelloa katsottuani arvelin, ettemme ehdi muuta kuin tarkastaa läksyn.<br />
Toisenakin yönä olin myöhässä tunnilta. Silloin en tiennyt/ muistanut, että on avointen ovien päivä. Luokkaan mentyäni siellä oli jo pari isää, joista toinen oli ottanut tilanteen hallintaan piirtämällä taululle oppilaiden ratkaistavaksi nuottiviivaston nuotteineen. Oppilaiden piti yrittää tunnistaa laulu. Aloin itse sitä hyräillä nuoteista la-la-laa ja tunnistin laulun: Oi jouluyö. Mikä hauskinta, kun kuuntelin omaa ääntäni, olin hirveän tyytyväinen, laulunihan kuulostaa kauniilta...Mutta olen ollut unissani myös yläkoululla, silloin aina kylläkin enimmäkseen tekemisissä kollegoiden kanssa, enkä niinkään oppilaiden. Yhtenä yönä kyselin Kata-kemianmaikalta, löytyisikö mistään yhtään ylimääräistä kemian kirjaa, kun yksi oppilas oli jäänyt ilman. Kollegoista useimmin unissani on kuitenkin vieraillut juuri se, jota pelkäsin, josta en tykännyt ja jota koetin vältellä. Unet ovat muuttuneet. Ensin unissakin edelleen pelkäsin ja inhosin, mutta sitten aloin huomata hänessä aikaisemmin vieraita inhimillisiä piirteitä, kohteliaisuutta, hienovaraisuutta, muiden tunteiden huomioon ottamista.Ovatko ne olleet vain toiveunia vai onko niiden tarkoitus ollut muistuttaa/ osoittaa minulle,että Jumalalla ei ole toivottomia tapauksia. Ei edes pinttynein ateisti.<br />
<br />
Nyt voisin vetäytyä levolle, kenties uneksimaankin. Sinä voit halutessasi siirtyä kanssani nykyiseen ykkösblogiini <a href="http://kanttorilankulmilla.blogspot.fi/">kanttorilan kulmille</a>.<br />
<br />
Jos jostain löydän jonkin mukavan kuvan, niin käyn myöhemmin liittämässä sellaisen mukaan. Muuten tämä oli tässä.<br />
<br />
Löytyi kuva lapsuudenmaisemista, hautausmaan portti. Kuva on huonolaatuinen, diakuvasta kankaalle heijastettuna otettu valokuva.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7nhG_wHk6zlXD-mQsCIWc4cHVlg6wbRqLr1wWBDqMaJHFeDKOtHzUEZRikPvPxzdGEA7LsL1wk6b4nIdfhtiqxPq1RmqDvuHXl7pZeGLxeanD5qqF6FOWhIZlvbIopM2mE_QHBqgwwJo/s1600/Hyyp%C3%A4n+hautuumaa.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEh7nhG_wHk6zlXD-mQsCIWc4cHVlg6wbRqLr1wWBDqMaJHFeDKOtHzUEZRikPvPxzdGEA7LsL1wk6b4nIdfhtiqxPq1RmqDvuHXl7pZeGLxeanD5qqF6FOWhIZlvbIopM2mE_QHBqgwwJo/s1600/Hyyp%C3%A4n+hautuumaa.JPG" height="320" width="257" /></a></div>
<br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-12158457192955167472014-10-17T22:49:00.000+03:002014-10-17T23:25:03.053+03:00Lopultakin lopetusTänään on aivan hyvä päivä panna piste tälle blogille: seitsemäntoista on minun ja mieheni tärkeä numero. Ajattelin tehdä sen kahdessa erässä, ensin puran ja puhkun, sitten kirjoitan keveämmän postauksen.<br />
<br />
Mä olen taas ollut niin ottaannuksis tämän somen ja muun median kanssa. Siis olenko mä ymmärtänyt väärin vai miksi en tajua tätä kohua? Ei kai valtiovalta ole rajoittamassa aikuisten juomista ja uomatarjontaa, eikö kysymyksessä ole pelkästään mainonta? Niin että mikä mättää? On niitä isompiakin murheita kohunaiheiksi ja vääryyksiä korjattavaksi. Totta se on, minusta on täysin toisarvoista, onko Suomi hol-hous-valtio vai ei. Puuttuisi vielä, että huomisiin uutisissa kerrottaisiin jälleen uudesta piikistä kir-kos-ta-e-roamisissa - vaikkei asia mitenkään siihen liitykään. Toivottavasti kuitenkaan tämä minun puhkaamiseni ei ole kenellekään se viimeinen pisara eroaikeisiin! Olisi karmeaa, jos sellaista tahtomattani aiheuttaisin. Onneksi riski on pieni, tänne ei kovin moni eksy, koetin noita hakusanojakin vähän varoa.<br />
Some tuntuu helposti levittävän erilaisia tartuntoja. Vaikka naama-kirja on antanut paljon ilonaiheita ja erityisesti yhteydenpitomahdollisuuden, niin siellä ilmenevät negatiiviset asiat tuntuvat painavammilta tällaisessa herkässä mielessä. Kunhan saan lähetettyä pari viestiä ja saanut toivon mukaan niihin vastaukset, niin olen ajatellut aloittaa vähän etuajassa paaston naa-ma-kir-jan käytöstä. <br />
<br />
<br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com1tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-59448103586120274412014-10-11T21:48:00.000+03:002014-10-11T21:48:52.104+03:00HutiMyöhästyin sitten tuosta asettamastani määräpäivästä, bloginlopetuspäiväksi aikomastani Aleksis Kiven päivästä. Kahden kympin päivämäärä olisi ollut viehko, mutta toisaalta kansalliskirjailijan merkkipäivä sopisi paremmin inspireeraamaan uuden blogin aloittamista kuin vanhan lopettamista. Vai?<br />
No joka tapauksessa olimme eilispäivän liesussa, kaupunkikodissa käymässä. Siellä ei muistunut mieleen eikä oikein olisi ollut aikaakaan ruveta kirjoittamaan, kun piti koota kimpsua ja kampsua auton kyytiin. Halusin kuskata loputkin käsityötarvikkeet kesäkotiin toiveenani ehtiä sitä sun tätä tehdä vuorotteluvapaani aikana. Kun autosta oli poistettu ylimääräiset istuimet, niin hyvin mahtuivat niin villalankakirstu kuin nypläystyynykin. Ynnä painava säkillinen farkkuja ja kevyemmät mokioomet kahvipusseja yms. Ilta kotipuolessa oli upea ja koskettava, kun olimme seurakuntaillassa, jossa oli mukana King's Kids -ryhmä Israelista. Se on toimivaa rauhantyötä Lähi-Idässä, kun Kristus yhdistää kahden kansakunnan nuoria, juutalaisia ja arabeja.<br />
<br />
Koetan nyt miettiä toisen sopivan lopetuspäivämäärän. Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-30235037837626432722014-10-07T21:01:00.001+03:002014-10-07T21:01:40.580+03:00Luopumisten aikoja 2Nyt mielessäni on alkanut pyöriä ajatus tämän blogin päivittämisen lopettamisesta. Syitä on ainakin pari. Ensiksikään en ole enää aikoihin pystynyt hallinnoimaan tätä blogiani siinä mielessä, että olisin voinut muokata sivulaatikoita tms, sen koommin kun sähköpostiosoitteeni vaihtui. Olen kuitenkin pystynyt postailemaan, ikään kuin toisena blogin kirjoittajana :(<br />
Kuten näkyy, nyttemmin en ole ollut kovin hanakka säännölliseen postailuun, kun ykkösblogikseni on muodostunut se, jota(periaatteessa) pystyn hallinnoimaan. Tosin sekin nikottelee, pitkä paussi hallintataidoissa on vienyt taidonhallinnan.<br />
<br />
En ole ihan varma, kuinka mones päivä tänään on, mutta luultavasti lokakuun seitsemäs. Mielestäni olisi soveliasta, jos lähettäisin viimeisen postaukseni 10.10. joka on mulle tärkeä merkki(miehen)päivä.<br />
Tämä ei siis vielä (kenties) ollut LOPPU<br />
<br />
Mutta jo tässä vaiheessa tiedoksi: mikäli joku haluaa jatkossa lukea blogitekstejäni, niin voi siirtyä <a href="http://kanttorilankulmilla.blogspot.fi/">Kanttorilan kulmille</a>.<br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-3794696388460646812014-10-06T12:00:00.001+03:002014-10-06T12:00:27.627+03:00Luopumisten aikojaEnpä ole enää pysynyt neljän postauksen kuukausivauhdissa. Ainakin syyskuun osalta tuokin minimitavoite jäi tyngäksi.<br />
Elokuussa kirjoittelin mm. hautajaisista. Tänään olen taas vähältä hautajaistunnelmissa. (Ja on niitä kuolinsanomia ehtinyt tulla syyskuussakin, täti soitti marjamettään suru-uutisen pikkuserkkuni kuolemasta.) Lauantaina menin netistä lukemaan kaupunkikotiseurakunnan sivua, lähinnä katsoakseni pyhän jumalanpalvelukset, mutta toki myös muut seurakuntatapahtumat sekä kastetut, vihityt ja hautaan siunatut. Siinä kohtaa tuli järkytys, kun hautaan siunattujen joukossa oli tuttu nimi. Kysyin mieheltänikin, voisiko tämä olla juuri se meidän tuntemamme, entisen kuorokaverini puoliso ja mieheni entisen raamattupiiriläisen isä. Mieheni mielestä ikä passasi. Mutta eihän sitä tiedä, jos saman nimisiä tuolla paikkakunnalla olisi. Asiasta varmistuakseni lähetin sähköpostia eräälle nykyiselle kuorokaverilleni, jonka tiedän olevan läheisissä yhteyksissä kyseiseen perheeseen. Ja kyllä, Taivaan Isä oli yllättäen kutsunut pois yhteisen tuttavamme. Hautajaiset pidettiin hiljaisuudessa. Nyt minun pitäisi jostain löytää voimia ja sanoja kirjoittaakseni leskelle.<br />
<br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-22148965537579438602014-09-09T19:54:00.002+03:002014-09-09T19:54:56.270+03:00Kumma kriitikkoOlen katsellut viime päivinä - eikun öinä - taas toinen toistaan kummallisempia unia, joista suurin osa tietty haihtuu mielestä ennen kuin olen edes aamukahvin äärellä. Yksi viimeöinen unenpätkä jäi kuitenkin kummallisuudessaan mieleeni. Mistä lie nämä netti- ja blogiasiat nyt uniini asti päässeet. Unessa olin löytävinäni jonkun tyypin blogista pitkän kirjoituksen, jossa hän kritisoi minun kirjoituksiani. Oikeastaan kiinnitin huomion hänen tekstiinsä, koska hän oli laittanut sen yhteyteen tunnistettavan kasvokuvan minusta. Jostain tiesin unessa, että kyseinen kirjoittaja oli mieshenkilö. Vaikken jaksanutkaan millään lukea kaikkea, mitä hän kommentoi ja teilasi kirjoituksistani, niin vaikutti kuitenkin siltä, että hän oli perehtynyt lähestulkoon kaikkiin kirjoituksiini. Kuitenkin varsin pintapuolisesti tai vahvalla ennakkoasenteella. Ainakin sellaisen käsityksen sain siitä lyhyestä pätkästä, jonka luin ja josta jäi mieleeni, että hän väitti minun sanoneen sitä sun tätä ortodoksisesta kirkosta. Kirjoittaja oli mielestään löytänyt minun jutuistani ristiriitaisia lausuntoja/ käsityksiä koskien toista kansankirkkoamme. Kuitenkaan en saanut sellaista mielikuvaa, että hän olisi ollut itse ortodoksi, hän vain oli jostain syystä halunnut esittää minut huonossa valossa ja teki sen tulkitsemalla kirjoituksiani mielensä mukaan.<br />
Mietin, pitäisikö minun kommentoida hänen blogikirjoitustaan jotenkin tähän tapaan: "kirjoitit kyllä aika kiltisti, mutta ei ollut kilttiä julkaista kuvaani ilman lupaa". En oikein käsittänyt, miksi hän ei ollut osoittanut kritiikkiään suoraan minulle kommentoimalla häntä häiritseviä kirjoituksia. Miksi hän päätti repostella tekstejäni nimellä ja kuvallani omassa blogissaan? Oli aivan sattumaa, että törmäsin hänen tekstiinsä. Mies oli minulle entuudestaan täysin outo.<br />
<br />
Herättyäni mietin, voisiko tuollainen olla mahdollista. Tottakai voi. Mutta epätodennäköistä. Pitäisikö ottaa tavaksi laittaa nimensä hakuun silloin tällöin? Ei kai sentään. Ainakaan tuon unen takia.Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-4150318254803548892014-08-31T13:35:00.000+03:002014-08-31T13:35:58.325+03:00TäydennysNäyttää siltä, että viime aikoina olen tälle blogille kirjoittanut keskimäärin neljä postausta kuukaudessa. Jotta pysyisin keskiarvossa, nyt on korkea aika kirjoittaa elokuun neljäs postaus. Eilisistä askareistani kirjoitin jo <b><a href="http://kanttorilankulmilla.blogspot.fi/2014/08/keskelta-kumpujen-mullasta-maan.html">tuonne</a></b>, tänään on sitten vietetty lepopäivää niin tyystin, että kirkkoreissukin korvattiin nettikirkolla. Tosin pientä pakkailua ja muuta ryttyilemistä olisi ohjelmassa. Illaksi kaupunkikotiin, kun huomenna on ajokorttiin liittyvä määräaikaislääkärintarkastus. Korkea aika tehdä kaupunkikodin pihassa myös jälkikorjuuta. Toivon saavani vielä rippusen mustaherukoita. Nostan myös valkosipulit, perunat ja porkkanat. Voimme sitten viedä lapsille opiskelukaupunkiin valkosipuleitakin samalla, kun kuskaamme omenoita, kesäkurpitsoita ym. satoa täältä maalta. Tytär saa taas myös annoksen punajuurta. Ei tosin tuota kuvan yksilöä, sillä sen keitin jo muiden isottelijoiden kanssa etikkapunajuuriksi kellariin.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtP9JMWAhNSqwrtzM9nDivqLH6GGBnYYTTc8-69kcNUSRe_hyphenhyphenqWHwCCoaErSkWn7WHxqoSu8HPAj0d3K5N7KHLmy8IJsca-jCsz8ghOoZyYK5PslUoCc0PkDiwPS37Rq1MmNqWvYuNGJ0/s1600/210820141379.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgtP9JMWAhNSqwrtzM9nDivqLH6GGBnYYTTc8-69kcNUSRe_hyphenhyphenqWHwCCoaErSkWn7WHxqoSu8HPAj0d3K5N7KHLmy8IJsca-jCsz8ghOoZyYK5PslUoCc0PkDiwPS37Rq1MmNqWvYuNGJ0/s1600/210820141379.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
Pitemmittä kirjoitteluitta lähden valmistelemaan lähtöä eli ryttyilemään. Kasvihuoneeseen sytytän öljykynttilän, jonka pitäisi palaa vielä yli 40 h, omenoita täytyisi kerätä lisää ja kohlia mukaan myös salaattia ja lehtiselleriä. Kenties löytyy vielä herneitäkin.Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-90903185882647255542014-08-13T23:09:00.000+03:002014-08-13T23:09:20.516+03:00Laajempi selonteko viikonlopustaTällä viikolla alkoi koulu lopulta minunkin työpaikallani. Eivätköhän he siellä pärjää aivan mainiosti minuttakin yhden lukuvuoden.<br />
<br />
Perjantain puutarhurointia ja pussiostoksia<br />
<br />
Vaikka äidin serkun hautajaiset olivat viime viikonlopun päätapahtuma, muutakin ehdimme. Perjantaina lähdimme puoliltapäivin lapioiden ja kumppareiden kanssa auttamaan ystäväämme Millania puutarhahommissa. Mieheni kaivoi ruohotuppaita irti perennapenkiksi rajatulta alueelta, ja minä ravistelin mättäistä mullat pois. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ulkona nautittujen päiväkahvien jälkeen menimme vielä aloittamaan hedelmätarhan pohjatöitä, vaikka ukkostakin taisi olla vähän ilmassa. Kolmen maissa meidän piti lähteä kaupoille, kun piti yrittää löytää miehelle hautajaisiin musta puku. Kas kun isäni hautajaisissa ollut puku olikin viety jostain kumman syystä kaupunkiasuntoon. Saimme Millanilta vinkin naapurikaupungin puolella olevasta kirppiksestä, jonne sitten lähdimmekin. Löysimme lähetyskirppiksen ja sen ohesta viihtyisän, kauniiksi sisustetun kahvilan. Syötyämme paninit ja possumunkit kahvin kera jaksoimme siirtyä kirpparin puolelle tonkimaan. Mies löysi itselleen sopivan puvun, joka oli lähestulkoon käyttämätön. Kaiken kukkuraksi se lähti vitosella, kun kirpparilla sattui juuri tuolloin olemaan "vitosella pussi" -päivä. Samaan pussiin mahtui lisäksi useampi kauluspaita sekä minulle yksi kesämekko. Onnistuneen kaupunkivierailun täydensi muutamat ostokset halpahallissa sekä rautakaupasta löytynyt osmocolor lattiaan.<br />
<br />
Lauantaina sukulointia monin verroin<br />
<br />
Hautajaispäivän aamuna piti olla kello herättämässä. Jotenkin taas tänäkin kesänä unirytmi on siirtynyt myöhäisemmäksi. Vaikkemme päässeetkään liikkeelle silloin kun oli aikomus, ehdimme kuitenkin kukat noudettuamme ja tädin luona kahvit juotuamme (ja miehen vaihdettua puvun ylleen) ajella kaikessa rauhassa äidin serkun kotipitäjän kirkolle. Kirkon luokse alkoi kertyä tutunnäköistä väkeä, äidin serkkuja ja serkkujen jälkikasvua. Kellonsoitto kutsui väen sisälle. Pappi piti hyvän siunauspuheen, muistolauseet olivat miltei kaikki joko Raamatusta tai hengellisistä lauluista. Sellaisia toivoisin omiin hautajaisiinikin. Vaikken niitä itse ole kuulemassa, olisi kuitenkin mukava jo etukäteen tietää, että hautajaisissani olisi tarjolla toivon sanoja, sellaisen toivon, joka perustuu Jumalan sanaan. (Onko mitään muuta toivoa?)<br />
Hautausmaalle ajettiin ruumissaatossa. Vainajalle oli kaivettu hauta edesmenneen vaimonsa viereen. Samalta hautuumaalta löytyi useita hautoja, joissa oli sama sukunimi, vainajan isä ja äiti, vaimo, serkkuja ja serkkujen perheenjäseniä. Hautauksen jälkeen kiersimme muutamien sukulaisten kanssa haudoilla. En ollut ennen käynytkään kyseisellä hautausmaalla.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD-L2mUu0NqQVDs6mlajg6zbeWi7lMEwGxmngSx0ov6bXvhnoYmu0eJhSaH_sZssr4mAaJAKK0-8THeUQiBxuyZmIKVO5W2mcUkVqokHdaRJrKWFLixCWjt7NlJMEExPNZ93nXYDum7FA/s1600/Aila+asettelee+kukan+kummulle.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhD-L2mUu0NqQVDs6mlajg6zbeWi7lMEwGxmngSx0ov6bXvhnoYmu0eJhSaH_sZssr4mAaJAKK0-8THeUQiBxuyZmIKVO5W2mcUkVqokHdaRJrKWFLixCWjt7NlJMEExPNZ93nXYDum7FA/s1600/Aila+asettelee+kukan+kummulle.JPG" height="184" width="320" /></a></div>
<br />
Muistotilaisuus alkoi pitopöytäruokailulla, laulujen ja adressien jälkeen kuulimme muisteluita ja evankeliumia, päälle vielä kakkukahvit.<br />
Hyvästeltyämme vainajan perheen lähdimme kotimatkalle. Poikkesimme tädin kanssa tervehtimään isosiskoani, jolla oli seuraavana päivänä synttärit. Vein perennan ja kukansiemeniä. Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä katsomassa äitiäni hoitokodissa. Hän kyllä tällä kertaa muisti nimeni, mutta kertomukseni serkkujensa tapaamisesta ei nyt saanut vastakaikua.<br />
<br />
Sunnuntainakin liesussa<br />
<br />
Pyhänä heräsimme sen verran myöhään, ettemme yrittäneetkään ehtiä kirkkoon. Monien rakkaiden ja harvoin näkemieni sukulaisten kohtaaminen piti aivoja ylikierroksilla illalla vielä pitkään ja viivytti unentuloa, siksi aamulla nukutti. Lähdimme aamupalan ja aamutoimien jälkeen ennen puolta päivää tapaamaan naapuriamme tämän kesämökille naapurikuntaan. Hän oli laittanut meille ruuan. Syönnin jälkeen kierros puutarhassa, tiivistä ja syvällistä seurustelua ja kahvittelua. Viivyimme useamman tunnin. Kaiken kukkuraksi teimme vielä hyvät kaupat. Tilanpuutteen vuoksi saisimme edullisesti (= lahjaksi) tänne Kanttorilaan keinutuolin, joka vielä onkin kalustuksesta puuttunut. Itse asiassa miehen veli täällä käydessään mainitsi, että sellaisen tarvitsisimme. Sovittiin, että menemme käymään joku päivä uudestaan peräkärryn kanssa.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqmDLCYPk3FuEX9M0ulXEZEaAWk5K9evaC4oC_noCGmJcLCq9EtCMAw_HV8vvWMha6s0b1XfQzQpj9N1XHD6yzz-6X7lePCGjDdra9HO-xJBTGuwoScFIv3mM1xGTF61-XX1TOLLfrOAM/s1600/neitoperho.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgqmDLCYPk3FuEX9M0ulXEZEaAWk5K9evaC4oC_noCGmJcLCq9EtCMAw_HV8vvWMha6s0b1XfQzQpj9N1XHD6yzz-6X7lePCGjDdra9HO-xJBTGuwoScFIv3mM1xGTF61-XX1TOLLfrOAM/s1600/neitoperho.JPG" height="220" width="320" /></a></div>
<br />
Sunnuntain kyläreissulla kohtasimme ehtoisan emännän lisäksi tällaisenkin kaunokaisen. Neitoperho, tiesi emäntämme kertoa.Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-7285777570361407652014-08-10T23:51:00.000+03:002014-08-10T23:51:17.697+03:00Viimeiselle matkalle<br />
Eilen oli hyvä päivä. Kaipaus ja ikävä yhdessä kiitollisuuden kanssa. Joku käytti sanaa suruilo.<br />
<br />
Lähdimme aamulla ajelemaan ja otimme matkalta kyytiin ensin tilaamamme kukkalaitteen ja sitten tätini, jonka serkun hautajaisiin sitten yhdessä menimme. Päivä oli kaunis, kotiin unohtunutta sateenvarjoa ei sitten tarvittukaan haudalla. Paljon kyyneleitä, mutta paljon myös halaamisia, hymyjä ja hyviä muistoja.<br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1mVAfCb1KyCv5An5Yjrf-UdeM_OoY5ayC7GLmJhBGgQU2R5F39iEO2fLfSrsg2ywDwwB1Sz7pYFVGCmw1z41R2NhT9aqOTCIyuBABTvRluaoc13ZtJgX5kCweImo88tZnDzXFF7eaVIU/s1600/Heikin+arkku.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEj1mVAfCb1KyCv5An5Yjrf-UdeM_OoY5ayC7GLmJhBGgQU2R5F39iEO2fLfSrsg2ywDwwB1Sz7pYFVGCmw1z41R2NhT9aqOTCIyuBABTvRluaoc13ZtJgX5kCweImo88tZnDzXFF7eaVIU/s1600/Heikin+arkku.JPG" height="320" width="213" /></a></div>
<br />
Vainaja oli saanut aikaa valmistautua ja myös valmistella. Hän oli valinnut hautajaisvirren sekä ainakin myös haluamansa kuvan itsestään muistotilaisuuteen. Hän oli myös pyytänyt kälyään puhumaan muistotilaisuudessa. Puheessa tuli esiin myös tuo valmistautuminen. Äidin serkku oli todennut, ettei hän tämän valmiimmaksi tule. Mutta kuten kälynsä totesikin, mitä muuta valmistautuminen onkaan kuin jättäytymistä Jeesuksen käsiin.<br />
<br />
Illalla ei meinannut uni tulla, kun sydän tuntui olevan niin täynnä. Kiitos rakkaista. Kiitos heidän elämästään ja kaikesta, mitä heidän kauttaan Taivaan Isä on antanut.<br />
<br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-2467783976879445902014-08-02T20:41:00.001+03:002014-08-02T20:41:24.842+03:00"Kiitos kun lainasit kyniä"Tänään sattui jotain niin huvittavaa, että aina uudestaan hymyilyttää ja täytyy pitkästä aikaa kirjoitella tähänkin blogiini. Jutun alku juontaa koulun loppumisen aikoihin. Sain niitä kukkasia oppilailtani viimeisenä koulupäivänä. Mutta yksi oppilaani, joka myös ojensi ruusunsa, unohti, että hänellä olisi ollut minulle lahjakin. Kotona oli sitten haikaassut, että lahja unohtui antaa. Äitinsä kyseli minulta, miten se olisi paras minulle toimittaa. Ehdotin, että sen ehkä viedä samalla kylällä asuvalle sukulaisellemme, niin sitä kautta lahja aikanaan kulkeutuisi meille asti.<br />
Niin tapahtui. Tänään kun mies vietti syntymäpäiväänsä ja kun häntä tulivat onnittelemaan muiden muassa oma äiti ja veli, he toivat tullessaan sukulaiselle toimitetun lahjakassin. Kauniista kassista löytyi lahjanarulla sidottu paksu nippu kaikenvärisiä lyijykyniä, naruun oli kiinnitetty koristesaksilla leikattu kortti, jossa ekaluokkalaisen kirjoittama teksti:<br />
"Kiitos, kun lainasit minulle kyniä. Tässä sinulle ensi vuodeksi lisää. Hyvää kesää tv: XXXX"<br />
<br />Mukavaa saada itsekin lahjoja toisen juhlapäivänä. Eikä mitä tahansa lahjoja, vaan tuollainen, joka on hankittu ajatuksella ja pilke silmäkulmassa.<br />
<br />
<br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-5966774335745007312014-07-21T13:16:00.000+03:002014-07-21T13:16:38.863+03:00Matkapäiväkirjan viimeinen osa, 10.-14.7. 2014Sunnuntaina emme menneet kirkkoon, kun pingstkyrkanilla oli kesätauko. Sen sijaan kuuntelimme netin kautta kotikirkon jumista, ja Daliakin tykkäsi kuunnella virrenveisuuta. Sää ei ollut enää niin helteinen ja pieni sadekuurokin helli Dalian pihaa. Siellä ei saa puutarhaa kastella kuin tiettyinä päivinä viikossa, aamulla ja/tai illalla, ja jonkinlaista aakkosjärjestystä tms. noudattaen... <br />
Mies tutkaili edelleen paluumatkavaihtoehtoja tietsikan ääressä, ja lopulta alkoi näyttää varmalta, että palaamme ajaen pohjoisen kautta, koska yölaivaan emme olisi saaneet hyttiä ja päivälaivaan ei mahtunut ajoneuvoa. Niinpä mies päätti, että lähdetään paluumatkalle vielä samana iltana, koska hän ajaa mieluummin illalla ja yöllä, kun on viileää ja vähemmän liikennettä. Sillä välin kun me Dalian kanssa katselimme valokuvia tietsikalta, mies oli jo pakannut lakanamme ynnä muut matkatavaramme. Myös perheen poika pakkaili, koska lupasimme hänelle kyytin kaupungin toiselle laidalle, kesätyöpaikkakortteeriin.<br />
Tuntui vähän kurjalta jättää Dalia ihan yksin, kun veimme hänen poikansakin mennessämme, mutta oli hyvä tietää, että jo seuraavana päivänä hän saa uusia vieraita ja toisen pojan vuorostaan kotiin.<br />
Torkuin varmaan jo matkalla Osloon, tai sitten kesityin niin kirjan lukemiseen, että missasin jokusen vakionähtävyyden. Ajoitus osui nappiin ja onnistuimme välttämään Oslon pahimmat ruuhkat. Vastaantulevilla sen sijaan oli pitkät jonot, kun yksi kaista oli tukossa kolarin selvittelyn takia. Mjösa-järven ohitus oli jälleen varsin hidasta, koska tietyö siellä on edelleen vaiheessa. Etenimme kuitenkin mallikkaasti ja varmoin ottein kartattomuudesta huolimatta. Mutta sitten Ruotsin puolella pimeys syveni, ja ankarat sadekuurot huononsivat näkyvyyttä. Jossain vaiheessa Svegin ja Älvrosin jälkeen meille tuli erimielisyys siitä, miten matkan pitäisi jatkua, käännymmekö oikealle vai jatkammeko samaa tietä edelleen pohjoista kohti. Onneksi mies piti päänsä. Siinä vaiheessa, kun muutamien kymmenien kilometrien jälkeen ylitimme sillan, jolla on hauska nimikyltti "Minne", tiesin minäkin lopulta varmasti meidän olevan tutulla reitillä. Loppuyö sujui rauhallisesti, minä torkahtelin ja mies ajoi. Älvrosissa olimme pitäneet tauon ja saaneet pestyä hampaatkin matkahuollon siistissä vessassa. Jossain Örnsköldsvikin ja Skellefteån välillä pidimme tankkaus- ja toisen vessatauon asemalla, joka oli auki jo anivarhain. Oli maanantai, 14.7. reissumme viimeinen päivä. <br />
Nälkä kurni, mutta ajelimme sinnikkäästi Jävreen asti, tutulle taukopaikalle, keittämään trangialla aamukahvit, syömään mysliä ja käymään Icassa ostamassa mm. ihanat pistaasikinuskiviinerit kahvin kaveriksi. Aamupäivän mittaan sain luettua loppuun toisen matkalukemiskirjani, Torey Haydenin romaanin Viattomat. Tulomatkalla olin tehnyt selvää Agatha Christien Lordin kuolemasta. Olin arvioinut oikein tarvitsemieni kirjojen määrän.<br />
Haparandassa oli tietyön takia pitkät jonot, mutta Suomeen päästiin ja kotiinkin lopulta iltapäivällä. Oli yllättävää tormata hurjaan helteeseen kotikaupungissa, joka rannikkokaupunkina on suorastaan kuuluisa viileydestään. Siinä helteessä hetken huhkittuani puutarhassa ja miehen tiskailtua ja muutenkin rustattua paikkoja kuntoon kuopuksen puolesta aloimme tehdä lähtöä kesäkotiimme ja kasvihuonetta kastelemaan. <br />
Otimme surkean vähän kuvia matkamme aikana, minä pelkästään Dalian puutarhasta nololla kännykameralla, mies lähinnä ihmiskuvia, joita en lupaa kysymättä tänne laita. Nikonilla olisi kyllä taas pari kuvaa Höga Kustenin sillasta, mutta siitä olemme ottaneet kuvia joka vuosi, niin en nyt suotta liitä kameraa koneeseen sellaisten takia.<br />
Reissu oli jällen kaikin puolin onnistunut ja miellyttävä, vaikkemme tavanneetkaan koko perhettä. Seuraavan reissun sinne saatamme kuitenkin tehdä jo ennen ensi kesää, ja silloin on toiveissa nähdä heidät kaikki. Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-49759685483323213722014-07-20T17:41:00.000+03:002014-07-21T11:43:54.038+03:00Matkapäiväkirja osa 2, Norjanreissu 10.-14.7. 2014Saavuttuamme Dalia esitteli meille heidän uutta kotiaan ja viisasi alakerran vieraskamarin meille kortteeripaikaksi. Talo oli rinnetalo, varsinainen asuinkerros (keittiö ja olohuone ynnä makkareita) yläkerrassa. Olohuoneesta johti ovi isolle kuistille kallion kupeessa. Siellä istuimme nauttimassa einestä, jota toiseksi nuorin poika meille grillasi. Istuimme juttelemassa ja vaihtamassa kuulumisia myöhään yöhön.<br />
<br />
Dalia pyysi konsulttiapuani puutarhan suhteen. Lauantaiaamupäivän nautinkin hyvän seuran lisäksi ulkoilmasta ja puuhailusta perennapenkeissä. Minttua, laventelia, atsaleaa, jättilaukkaa ja lukuisia toistaiseksi tuntemattomiksi jääneitä lajeja.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCaJrYIcyaB2xgo5Zqwt1krtHLCQ9ZRgpiUAO_PJIBKSbK9Ikwn60XJz88SKg5YTcoJUy5YJ5U1aS4HzVQ-yVgcJBP4stHMDvQq58S6SQRbRhmjEsM_YbqjP8sHNxV4i-HsooQ1-5VMeg/s1600/110720141359.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEiCaJrYIcyaB2xgo5Zqwt1krtHLCQ9ZRgpiUAO_PJIBKSbK9Ikwn60XJz88SKg5YTcoJUy5YJ5U1aS4HzVQ-yVgcJBP4stHMDvQq58S6SQRbRhmjEsM_YbqjP8sHNxV4i-HsooQ1-5VMeg/s1600/110720141359.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Laventeli<br />
<br />
Lauantaina käväistiin myös ostoskierroksella. Löysin ja kirjoitin yhden peikko- ja yhden maisemakortin, ostin myös lisää pussinsulkijoita Clas O:n kaupasta. Kiwissä käytyämme haettiin vielä Plantasjenilta köynnöstuki, jonka mies asensi paikalleen ja jonka juurelle sitten istutin ne kaksi keltaista köynnösruusua, jotka Dalia oli saanut ystäviltä ns. tupaantuliaislahjaksi. Sitten istuimme kaikin praataamassa ja syömässä Dalian tekemää suklaakakkua ja mansikoita suomalaissyntyisen rouvan kanssa, jolta Dalian perhe talon osti. Vieraan lähdettyä mies käväisi iltalenkillä ja postittamassa kortit. Rema 1000:lta saa postimerkkejä ja sinne voi myös postin jättää.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjm3ywan4KBB3JBNZXY5XVZrjOVX_Z_bWoZ6BsY6yyeXddrWw3ooJyN3fPKNe6CWlORUvNJw7qEiOBglf57ufrwrinpsfJLd1oGNTNwhzJmcVmobvixSORNLCwjhLFilurxdThT7xUG3U/s1600/130720141362.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjjm3ywan4KBB3JBNZXY5XVZrjOVX_Z_bWoZ6BsY6yyeXddrWw3ooJyN3fPKNe6CWlORUvNJw7qEiOBglf57ufrwrinpsfJLd1oGNTNwhzJmcVmobvixSORNLCwjhLFilurxdThT7xUG3U/s1600/130720141362.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
Talon entinen emäntä tiesi kertoa, että tuo keltainen komistus on peräisin Marokosta. Siellä se tosin taitaa olla rikkakasvin maineessa, eikä kai ihme, oli se sen verran levittäytynyt joka perennapenkkiin ja tienposkeenkin. Luulin sitä jonkinmoiseksi liljakasviksi, marokonliljaksi jo nimittelin, mutta kaivettuani tienposkeen karanneen pois totesin, ettei sillä mitään sipulia ollut.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6YQ3sa1BREWSvruppwPhpRk0IAtWuPvTpW-fTl5Yb4HPjUM1CXtFhtvqKfmgN7dgl-u9STRzZHizo-UEIhyd3doO6vSeXgnS7FDRMg7FBvpqHlo-Lxu5HxOT8gVdYwCUmvsk6Y0NA8H0/s1600/110720141358.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEi6YQ3sa1BREWSvruppwPhpRk0IAtWuPvTpW-fTl5Yb4HPjUM1CXtFhtvqKfmgN7dgl-u9STRzZHizo-UEIhyd3doO6vSeXgnS7FDRMg7FBvpqHlo-Lxu5HxOT8gVdYwCUmvsk6Y0NA8H0/s1600/110720141358.jpg" height="240" width="320" /></a></div>
<br />
Toinen tunnistamattomaksi jäänyt keltainen kaunotar. Eivät ihan vielä olleet siemenet ehtineet kypsyä. Tekisi mieli pyytää Daliaa ottamaan tuosta siemeniä talteen, kuten suomalaisrouva yllytti minua tekemään. Niin kuin minulla vielä jossain olisi tilaa uusillelajikkeille... (No, olisihan sitä, jos viitsisi kaivella vielä yhden perennapenkin niiden noin tusinan lisäksi, jotka Millan on Kanttorilaan rustannut.)<br />
Jatkan loppureissun eri postaukseen, vaikka lyhyestikin, tämänkertainen venähtää muuten liiaksi.Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-55644664391953136892014-07-18T22:28:00.001+03:002014-07-18T22:28:35.921+03:00Matkapäiväkirja osa 1, Norjanreissu 10.-14.7 2014 Vuotuinen retki ystävien luo Norjaan on tehtynä. Nyt pitäisi vielä laatia vuotuinen päiväkirja matkastamme. Moni asia meni taas eri tavoin kuin aikaisemmin, vaikka olemme käyneet joka kesä samassa norjalaiskaupungissa vuodesta 2008. Tosin moni asia pysyy samana, mm. tietyö Mjösan itärannalla jossain Oslon ja Hamarin välillä jatkuu ja jatkuu.<br />
Tällä kertaa matkamme alkoi kesäpaikastamme, josta kannatti lähteä Turun suuntaan. Liput oli maksettuna torstai-illan Tukholman laivaan. Poikkesimme tauolle ja ostoksille Tampereella ja jatkoimme läpi Urjalan, muttemme kautta Huittisten. Hytti oli positiivinen yllätys. Vaikka se oli olevinaan piccolo, se oli suorastaan ylellinen omine suihkuineen. Nukuimme melko hyvin vaikkakin pätkittäin. <br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGkUK4U5ggpXKry8OZ48NHJ10iavue4lw4kdpZm8HZD6D4XoufofGlXDjbMlraxkwvlZe1-ztsToQRw_9dPVUG2QUPpNWcApxCttkcSqTaBOEpNY-5JSXhbWGldZhaYZ9eSYFtMJLU3pw/s1600/DSC_1193.JPG" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEgGkUK4U5ggpXKry8OZ48NHJ10iavue4lw4kdpZm8HZD6D4XoufofGlXDjbMlraxkwvlZe1-ztsToQRw_9dPVUG2QUPpNWcApxCttkcSqTaBOEpNY-5JSXhbWGldZhaYZ9eSYFtMJLU3pw/s1600/DSC_1193.JPG" height="212" width="320" /></a></div>
<br />
Hyvin mies osasi ajaa meidät ulos Tukholmasta huolimatta minun ja navigaattorin ristiriitaisista neuvoista. Hyvin myös löysimme vanhasta muistista viimekesäisen taukopaikkamme Strängnäsissä. Siitäkin huolimatta, ettei meillä ollut mukanamme karttakirjaa, joka on tähän asti joka kesä auttanut meitä matkoillamme. Nyt pääsi käymään niin, että ennen matkaa kaupunkikodissa käydessämme en muistanutkaan ottaa karttakirjaa följyyn. Muistin sen ajettuamme muutaman kilometrin, mutta mies ei enää halunnut palata peräkärryn kanssa, kun lähtömme oli muutenkin viipynyt. Olin tuohduksissa ja järkyttynyt, taisin mököttää koko matkan kesäkotiin saakka. Mutta ennakkopeloistani huolimatta sekä meno että paluu sujui olosuhteisiin (= kartattomuuteen) nähden hienosti.<br />
Strängnäsissä kävin ensitöiksi rannalla veneilijöille/ matkailijoille tarkoitetussa vessassa ja kävelimme sitten ostoksille Icaan,jonka viime kerralla bongasimme. Palattuamme rantaan keittelimme trangialla vettä termospulloon ja joimme murukahvit. Einehtimisen jälkeen kävelimme apteekkiin ja löysin yllättävän helposti helpotusta vaivaan. Sitten matka jatkui ohi Örebron ja muutaman muun paikkakunnan ja rajan yli.<br />
Meillä ei ollut edelliskerrasta jäljellä valuuttaa kuin jotain 43 NK. Etukäteen olisi pitänyt soitella Tampereelle johonkin pankintapaiseen, josta sitten olisimme voineet matkan varrella noutaa, mutta se jäi tekemättä. Poikkesimme ennen Mossin lautalle menoa helteisessä Kambossa. Siellä kävimme kyselemässä, löytyisikö pankkiautomaattia, ei löytynyt, mutta kaupan kassa tiesi, että lautalle voi maksaa visallakin. Niin tehtiin. Ei tarvinnut tällä kertaa edes kovin kauaa jonottaa lautalle. Loppumatka Tönsbergiin sujui jouhevasti ja uusi osoitekin löytyi helposti (ilman kartan tai navigaattorin apua), kun olimme etukäteen tarkistaneet netistä. Purimme enimmät roinat auton kyydistä ja ajelimme takaisin Tönsbergiin hakemaan Daliaa töistä.<br />
JatkuuAilahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-53942166094647356312014-07-07T11:28:00.002+03:002014-07-07T11:28:56.492+03:00SynttärikorttiMenneen talven mittaan en ilmeisesti ole kovin paljon ehtinyt tai jaksanut tehdä askarteluja tai käsitöitä. Siihen oli montakin syytä. Käsityöpiiri ehti kokoontua vain muutaman kerran monien yhteensattumuksien vuoksi. Omaa talveani hallitsi huoli vanhemmista sekä synttärisuunnitelmat. Ja nyt hoksasin, että paha anemia väsytti ja vei voimat, vaikka silloin en ymmärtänyt olevani aneeminen.<br />
Jotain käsitöitä sentään sain tehtyä, mm. lähetysmyyjäisiin, mutta kertaakaan en muistanut ottaa kuvia. Viime viikolla sitten pitkästä aikaa piti saada tehtyä synttärikortti rakkaan ystävän 50-vuotispäiväksi. Olin sitä varten raijannut kaupunkikodista erinäisiä matsku- ja värkkilaatikoita. Samaten muistin siepata käärepaperia pakettia varten. Idea kortista kehkeytyi katselemalla erivärisiä korttipohjiani ja niihin sointuvia väripapereita, jotka olin löytänyt toimintakertomuksen otsikkosivuista. Kuviolävistäjää toivoin myös voivani käyttää. Sitten hokasin, että ylijääneestä käärepaperista voisin saada leikkaamalla nätin kuvion korttiin. Leikkasin ja sovittelin, ja siinä se oli. Kansi oli vähän pienempi tekstiosaa, joten tummempi punainen näkyi reunoilta. <br />
<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKkCxXiGQgNTDypKiu04rbHMQo-kIpS2LRKkS2RPcBNkn2p6dDFBIWN-cHdg2hFg5Btggneo8JRod1Mx-eRPZKsKlw1FcCUG3J-ZYh9Q_d6NQ3RpCeaBeoEvt7PISgytaF17PVMqp9ZOA/s1600/kortti+ja+paketti.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEjKkCxXiGQgNTDypKiu04rbHMQo-kIpS2LRKkS2RPcBNkn2p6dDFBIWN-cHdg2hFg5Btggneo8JRod1Mx-eRPZKsKlw1FcCUG3J-ZYh9Q_d6NQ3RpCeaBeoEvt7PISgytaF17PVMqp9ZOA/s1600/kortti+ja+paketti.jpg" height="210" width="320" /></a></div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Synttäreillä oli mukavaa, kuten aina ystävän seurassa.</div>
<div>
<br /></div>
Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-2929001149778227462014-06-24T23:32:00.000+03:002014-06-24T23:32:19.074+03:00Rikkaruohojen tuohamiskampanja jatkuuTänään Kanttorilan puutarhassa jälleen kitkiessäni muistin yhtäkkiä, että olin viime syksynä luvannut palata asiaan ja kertoa, miten<a href="http://unienpuutarha.blogspot.fi/2013/09/juolavehnakoeasema.html"> juolavehnäkoeasematutkimukse</a>n kävi. Lyhyesti sanottuna juolavehnän juurien kuivattaminen onnistui kyllä hyvin kaikilla muilla konsteilla paitsi puutarhasäkeissä. Mustissa säkeissä auringon lämmössä kyllä alkaa tavallinen rikkaruoho palaa eli kompostoitua, mutta talven yli seinustalla säkeissä jemmaamani valkojuuret olivat säilyttäneet elinkelpoisuutensa, vihreää kasvustoa oli keväällä nähtävissä. Ei auttanut kuin koettaa levitellä ne säkeistä ympäriinä kuivumaan.<br />
Viime syksynä sain mielestäni kitkettyä suurimman osan valkojuuresta. Mutta keväällä kitkemillänikin alueilla ja uusissakin kohopenkeissä oli nähtävissä hentoja heinänvarsia. Ei tarvi jäädä kuin pieni juurenpala, kun kasvu ja suvuton lisääminen on taattu. Sama vika voikukassa. Sain mieheltä syntärilahjaksi voikukankitkemistyökalun. Olin sen rautakaupassa nähdessäni kyllä itsekseni epäillyt, mahtaako niin lyhyet terät pystyä irrottamaan kasvin koko juuren. Epäilyni osoittautui aiheelliseksi, ja fb:ssa sitten törmäsin viestiketjuun, jonka mukaan aika moni muukin oli todennut samaa. Mitä hyötyä on siitä, että selkä suorana voi kitkeä voikukan osittain, kun kuitenkin siihen samaan kohtaan kasvaa uusi, jo samana kesänä? Ei mitään. Mies arvelikin, että koko härpäke on varmaankin jonkun miehen tekemä keksintö...Alkukesällä Kanttorilaan päästyämme aloitimme kampanjan myös voikukkaa vastaan. Mies ajeli nurmea ja katkoi kukkivat voikukat, minä kuljin usean päivän aikana ympäri pihaa ja keräsin varovasti kukinnot, jotka olivat kehittymäsä tai kehittyneet siemenasteelle. Kuskasin ne pikakompostoriin. Muistan kuinka lapsena yritin estää voikukan siemeniä leviämästä piilottamalla siemenpallot isojen kivien alle. Ei tainnut tepsiä se konsti. Mutta silloin ei ollut pikakompostoria. Vaan ei tullut lapsena mieleenkään puhallella voikukansiemenpalloja, toisin kuin kaupunkilaislapsien mieleen kyllä tulee, puhuvatkin "puhalluskukista".<br />
<br />
Jatkan Kanttorilan ja sen puutarhan kuulumisten kirjaamista varsinaisessa <a href="http://kanttorilankulmilla.blogspot.fi/">Kanttorilan blogissani</a>, silloin harvoin kun puutarhapuuhilta maltan.Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-62521318016812057712014-06-19T12:43:00.001+03:002014-06-19T12:43:34.010+03:00Joskus toiveet toteutuvatSelailin (mukamas joutessani) vanhoja bloggauksiani, valitsin sen vuoden ja sen kuukauden, jolloin postauksia näytti olevan eniten. Sieltä löytyi myös <a href="http://unienpuutarha.blogspot.fi/2012/07/vastaukset-33.html">teksti, </a>jossa olin vastannut haastekysymykseen, minkä asian haluaisin muuttaa elämässäni, jos voisin.<br />
En lainkaan muistanut kirjoittaneeni, että haluaisin lyhentää etäisyyksiä ystäviini Daliaan ja Millaniin. Sehän on mahdoton yhtälö, kun toinen heistä asuu Norjassa. Mutta hassua kuitenkin, että nyt tuo toiveeni on kuitenkin puoliksi toteutunut, ja enempää se ei voi tässä maailmassa toteutuakaan. Kesäkotimme on Millanin entisessä kodissa, vajaan 8 km:n päässä hänen nykyisestä kodistaan. <br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-38435698173417144102014-06-19T11:36:00.000+03:002014-06-19T11:36:20.745+03:00Ihmemies MakkaiveriTälle keväälle on riittänyt tavanomaista enemmän suku- ym. tapaamisia ja sitä mukaa ajelua. Ensin oli isän siunaustilaisuus, sitten perhetutun pojan lakkiaiset likellä Oulua, sitten isän uurnanlasku kesäkuun alkupuolella ja viime sunnuntaina veljenpojan rippijuhla Satakunnassa. Sinne oli kesäkodistamme kolmen tunnin ajomatka, joten lähdimme aamulla ennen seitsemää liikkeelle, jotta ehdittäisiin kirkkoon kutakuinkin. Toisin kuitenkin kävi. Lähes puolitoista tuntia olimme ehtineet ajella, kun eräässä ylämäessä vaihdekepin liikuttelu ei enää vaikuttanut mitään. Vaihde oli kuitenkin päällä ja mies pysäköi auton mäen jälkeiselle linja-autopysäkille. Ensin tsekkaus, kummastako päästä yhteys meni poikki. Vaihdekepin juuressa kaikki oli ok, siispä mies konepellin alle hääräämään. Ilman työkaluja, kun tällä kertaa oli kotoa lähtiessä jätetty tilanpuutteen vuoksi pakki pois kyydistä. Ahtaassa kolossa, näkemättä perille asti, käsikopelolla ja näppituntumalla mies yritti yhdistää vaihdetankoa (vai mikä leineekään) takaisin niveleensä. Sieltä oli kuitenkin pudonnut se pieni punainen nippeli, läpimitaltaan vähän lyijykynää leveämpi putkenpätkä,jolla nivelkohta pysyisi koossa. Minä kuljin pitkin pientareita etsien, löytyisikö mitään käytökelpoista krääsää. Pyöränkumi olisi ollut omialtaanen, mutta ei löytynyt kuin alumiinitölkki. Kokeiltuaan purukumia (joka suli moottorin kuumuudessa, samoin kuin ensiapulaukusta löytynyt laastariteippikin), ainutta löytynyttä nippusidettä, tussini tulpasta puukolla leikkaamaansa rengasta, takaloosterissa olleesta vanhasta jatkojohdosta purkamaansa kuparijohtoa sekä melkein kokeiltuaan hiuspompulaani, keksijämieheni leikkasi alumiinitölkin pohjan irti ja väänsi tölkin tueksi nivelkohtaan. Vähän se siellä kilahteli, kun vaihdekeppiä käänneltiin, mutta niin vain matka jatkui, varovaisesti ja hyvin vähän vaihteita käyttäen - toivoskellen risteyksissä, ettei tulisi muita ja että punaiset vaihtuisivat vihreiksi. Emmehän me toki jumalanpalveluksen alkuun ehtineet, mutta sopivasti ehtoolliselle kuitenkin. Pyhä-hymnin alkaessa ihmiset olivat sopivasti seisomassa, kun kapusimme mekin seisomaan yläparvelle. Sisko alakerrasta vilkutteli vastatulleille. Olin hänelle viestitellyt, että myöhästymme tunnilla.<br />
<br />
Mitä tulee autoremontteihin, niin niitäkin on ihmemiehelläni piisannut tänä keväänä tavanomaista enemmän. Mutta ei suinkaan vain tuossa viime sunnuntaina ja sitäkin ennen eri tavoin oikutelleesta pikkusitikasta - johon saimme kesäkodilta kaupunkikotiin ajellessamme ja hajottamolla poiketessamme vaihdetankoihin uudet (käytetyt) tulpat, jotka mies apsin pihalla sitten asensi paikoilleen (otti tällä kertaa akn pois, että näki paremmin ja oli tilaa työskennellä). Kovan työn mies teki myös korjatessaan veljeään varten yhden opelin, jonka hän vaihtoi veljensä rikkinäiseen relluun. Se on nyt työn alla. Ja se oli yksi syy, miksi meidän taas piti lähteä kesäkodistamme käymään kaupungissa, että saisi tuon rellun katsastuksesta läpi. Sitä varten miehen piti vaihtaa iskunvaimentimet ja lamppujen johtosarja. Iskareiden vaihto on ollut ongelmallista, kun parempi leka on kesäkodin rappustenhajotustyömaalla. Juu, ei minulta kannata kysyä, miten iskarit lekalla vaihtuvat.Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-79603596118229273062014-06-06T14:15:00.000+03:002014-06-06T14:15:02.647+03:00Olen lomallaLauantaina kevätkirkon ja todistusten jaon jälkeen hyvästeltiin oppilaat ja työkaverit. Sitten kotiin ja leipomaan. Kun olin saanut nisut uunista, oli aika lähteä tervehtimään ylioppilasta, kuopuksen kummien nuorempaa poikaa. Jos ette kerro kenellekään, niin paljastan, että rahalahjan lisäksi veimme hänelle yhden niistä ruusuista, joita olin saanut omilta oppilailtani... Minä en ole enää hetkeen uskonut siihen lapsena kuulemaani hokemaan: "Joka saatunsa antaa, se onnensa menettää". Onnea on piisannut, vaikka olen vuosikausia harjoittanut jos minkälaista lahjain kierrätystä. Tässä kuitenkin muistoksi ottamani kuva, jossa näkyy osa saamistani kukista. Gerberakimpun ja tuon ison ruusun toin mukanamme kesäkotiin, kun niiden värit passaavat tänne. Loput jäivät ilahduttamaan kotimieheksi jäänyttä tytärtä.<br />
<br />
<div class="separator" style="clear: both; text-align: center;">
<a href="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfLRcUvGDWmYH6Y7XEkq1agVb7_l7YoEAphnBMpD1uXq6-Kn6uRVaGOz_gd0nSeNDTCJSVi3C5pzRl77zHRpyY9sco_G22EihxT2ZcJCzVqrNTJxiHfHoJOh0uI2AmSZGm5I9hyalu8W8/s1600/010620141259.jpg" imageanchor="1" style="margin-left: 1em; margin-right: 1em;"><img border="0" src="https://blogger.googleusercontent.com/img/b/R29vZ2xl/AVvXsEhfLRcUvGDWmYH6Y7XEkq1agVb7_l7YoEAphnBMpD1uXq6-Kn6uRVaGOz_gd0nSeNDTCJSVi3C5pzRl77zHRpyY9sco_G22EihxT2ZcJCzVqrNTJxiHfHoJOh0uI2AmSZGm5I9hyalu8W8/s1600/010620141259.jpg" height="320" width="240" /></a></div>
<br />
<div>
<br /></div>
<div>
Pääsimme lähtemään kesäkotiimme vasta maanantaina,kun mies halusi poiketa matkan varrella hajottamossa, jonne hänelle oli varattuna sitikan etupalkki. Mutta viivytys oli tarpeen, ja siltikin pakkaamisessa tuli kiire. Ehdimme kuitenkin hajottamolle ennen sulkemisaikaa. </div>
<div>
<br /></div>
<div>
Luultavasti kirjoittelen kesän aikana enimmäkseen uusimpaan blogiini <a href="http://kanttorilankulmilla.blogspot.fi/">Kanttorilan kulmilla</a>, koska näillä kulmilla kesää vietämme.</div>
Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-46668129137167516472014-05-28T23:08:00.002+03:002014-05-28T23:08:58.933+03:00Helatorstain aattonaSain itseltäni luvan kirjoittaa jokusen rarin - nyt kun ekaluokkalaisteni todistukset ja todistuksen liitteeksi tulevat käyttäytymisen arvioinnit on tulostettu, allekirjoitettu, leimattu ja kansioiden väliin sujautettuna.<br />
<br />
Isä on nyt siunattu lepoon odottamaan, että Jeesus Kristus hänet viimeisenä päivänä herättää. Hautajaisista ei tässä sen enempää kuin se, että siunaustilaisuuden jälkeen me kaikki kuusi isämme mukulaa, kolme poikaa ja kolme tytärtä, kannoimme isän arkun kappelista ulos ja hautaustoimiston autoon, jolla isä vietiin tuhkattavaksi. Se oli yllättävän raskas taakka, mutta ajattelin, että aikanaan isä on meitä jokaista kantanut ja kanniskellut, niin nyt oli meidän vuoromme.<br />
<br />
Isän uurna lasketaan kesäkuun kahdeksantena samaan hautaan, johon hänen äitinsä, isänsä ja yksi siskoistaan on haudattu.<br />
<br />Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-27722118124248463432014-05-19T20:13:00.001+03:002014-05-19T20:13:33.189+03:0039 askelta - tai vähän enemmänMelkoista porrasjumppaa on tuo taimien karaisu. Töistä tultua kannan yläkerrasta eteläikkunalta kymmenkunta taimilaatikkoa alakertaan ja takaovesta ulos kempuralle. Illalla retuutan ne takaisin. Onneksi rautatabletit ovat alkaneet tehota, en varmaan aneemisena jaksaisi kulkea trappuja ylösalas.<br />
<br />
En sitten tiedä, onko itse karaisusta juurikaan taikaa, koska se on minulla ollut tähän asti säännöllisen epäsäännöllistä. Jos aloittaa karaisemisen, niin pitäisikö sitä jatkaa keskeytymättä ulosistutukseen saakka? Minulle on tullut pakostakin taukoja viikonloppuisin, kunen ole ollut paikkakunnalla. No, vaikkeivät taimenruppanani juuri hyötyisikään, niin saanpa ainakin pohkeille ja reisille kyytiä.Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com2tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-31883597484363298022014-05-17T22:46:00.002+03:002014-05-17T22:46:43.324+03:00Vietimme juhlapäivää työn merkeissäTänään on Norjan itsenäisyyspäivä, 200 vuotta. gratulerer med dagen. Mutta tänään sattuu olemaan myös hääpäivämme, 28 vuotta. "Emme juhli, matkoilla" olisi voinut lukea lehden päällä. Lähdimme eilen töistä suoraan vapaa-ajanasunnolle. Aloitin kuopankaivuun jo eilen illalla, ja mies jarruremontin. Viivyttiin pihahommissa hämärään asti, yhdentoista jälkeen nukkumaan.<br />
Sain 50-vuotislahjaksi omenapuun, kuten olen aiemmin kehuskellut. Veljeni juhlapuheessaan nimesi sen hyväntiedonpuuksi. Paratiisissamme on toki ennestään kahdeksan omenapuuta, mutta oli mukava saada tarhaan nuoruutta. Oli vain miettiminen, mihin sen saan mahtumaan. Hädässä ystävä tunnetaan. Omenatarha-Eedenimme edellinen omistajatar ehdotti, että voisin kaivaa ylös yhden kolmesta Sinikka-luumupuusta, sen pienimmän, hänellä voisi olla sille paikka, ja minä saisin Lavialle tilaa. <br />
Eilen illalla irrotin Sinikan ja kaivoin kuoppaa isommaksi. Löytyi kiviä, yksi niin iso, että tarvittiin liina ja miehen apua, että saatiin se ylös kuopasta. Tänään heräsimme kuudelta kumpikin omia töitämme jatkamaan. Kaupasta kalkkia ja puutarhamultaa niin sain omenapuun istutetuksi, heinäseiväs tukikepiksi ja hajotetun sohvan sisältä revittyä huopaa katteeksi rungon ympärille.<br />
<br />
Syntymäpäivälahjasta hääpäivänä istutetusta hyväntiedonpuusta tulee isäni muistopuu. Sain jo pikkuserkulta vinkkejä muistolaatan teettämiseen.<br />
<br />
PS. Aloitin sitten vielä yhden blogin, jonne myös olisin voinut tämän tekstin laittaa, koska siellä keskityn vapaa-ajanasuntoomme. <a href="http://kanttorilankulmilla.blogspot.fi/">Kanttorilan kulmilla</a>Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com0tag:blogger.com,1999:blog-7981941772477740709.post-79613399304329674502014-05-13T17:45:00.000+03:002014-05-13T18:22:32.917+03:00YökEnpä muista hetkeen kokeneeni mitään fyysisesti niin epämiellyttävää ja hankalaa kuin tämänpäiväinen mahantähystys. (Enkä kyllä muista, että milloinkaan olisin - aikuisiällä - etu- ja jälkikäteen itkenyt lääketieteellistä toimenpidettä.) Kipuahan minä kyllä kestäisin - ainakin mikäli uskomme hammaslääkäriäni, joka totesi, että mulla taitaa olla korkea kipukynnys. Mutta tuo oli jotain muuta kuin kipua. Yökötystä, avuttomuutta ja itsensä hallitsemattomuutta. Viisas, kiltti ja empaattinen hoitaja piteli kiinni, rohkaisi ja kannusti lakkaamatta.<br />
<div>
Nyt se on ohi, enkä totisesti toiste halua joutua nielemään letkua. Kai siitä voi jatkossa kieltäytyä.</div>
<div>
Mitään hälyttävää, poikkeavaa, haavaumaa ei löytynyt, ei myöskään viimeisimmissä verikokeissa tai virtsa- ja ulostenäytteissä ollut mitään poikkeavaa. Hemoglobiini oli rautalääkkeillä noussut. Anemian takia minua tänään syynättiin, haluttiin vissiin poissulkea imeytymishäiriöt yms. Patologilta tulee vielä vastaukset näytepaloista, mutta verikokeiden mukaan mulla ei ole keliakiaa. Eipä tietenkään, kai se olisi tuntunut jonkinlaisina vatsa- tms. vaivoina. </div>
<div>
Kuitenkin kaikitenkin, toivottavasti tutkimus oli turha. </div>
Ailahttp://www.blogger.com/profile/10603661389967502143noreply@blogger.com2