Vappuaattoiltana

Tätä kuvaa olen pihtaillut toista vuotta. Nyt on valkolakin sesonki. Kuvassa on vanhin veljemme sekä ensimmäinen tai toinen elossa syntynyt varsamme, siis joko Eroseri tai Hurmatar. Ihan ensimmäinen Erottimen varsa jouduttiin hautaamaan riihen taakse, se oli suuri suru. Mutta isoveljen lakkiaiskeväänä tunnelmat olivat toiset.

Kunhan tulee toinen kevään lakkiaika, toukokuun lopulla, tarkoitukseni on julkaista toinen nostalginen kuva, nuorimman veljen lakkiaisista.

Ekologiaa taas jollakin kurin

Edellisen postauksen runoratkaisu: kyllähän me mieheni kanssa aika märkiä variksia olimme viimeksi tihkussa tölkkejä ja pulloja pois maastosta kerätessämme. Myös littaantuneet tölkit ovat edelleen alumiinia ja kannattaa siksikin kerätä talteen luontoa sotkemasta - ja kierrättää.

Kun ensi kertaa luin jostain niksin, jonka mukaan huopahelmiä on kätevä tehdä pääsiäismunien muovisisusten avulla, tuhahdin, koska itse en tekisi huopahelmiä käyttäen pelkästään huopaa. Sen sijaan teen aina ensin helmelle sydämen joutavista villalangan pätkistä (siis niistä, jotka ovat liian lyhyitä edes isoäidinneliön keskustan tekoon), ja sydämen päälle neulahuovutan villaa.
Mutta sitten hoksasin, että voihan ne lankasydämiset neulahuovutetut helmetkin sujauttaa muovikapseliin, sen sijaan että sullon niitä nailonsukkaan, solmu joka helmen väliin, ennen kuin panen koneeseen huopumaan.
Niinpä toin koululta oppilailta saamiani pääsiäismunakapseleita ja nakuttelin vasaralla ja naulalla niiden molempiin päihin muutamia reikiä vettä varten. Rei'itin 28 kapselia, joihin jokaiseen piilotin yhden helmen.
 Nyt on toistaiseksi viimeinen erä huopahelmiä pesukoneessa kapseleissaan. Tosi helppo ja siisti konsti, helmistä tulee säännöllisempiä kuin sukan sisällä. Ja eiköhän vain ole ekologisempaakin, kun kapseleita voi käyttää kerta toisensa jälkeen. Kestävät paremmin kuin nailonit. 
Lupasin jo Aulikille lainata nämä kapselit, kunhan saan itse kaikki helmet huovutettua. Säästyy vielä Aulikinkin nailonit.

Runo taikka arvoitus

Kaksi märkää vanhaa varista
- osa puhtaanapitolaitosta -
kerää tieltä raatoja:
tölkkejä ja pulloja.

Mikä se on?

Sarmale

Tänään poikkeuksellisesti ei ollutkaan ruoka valmiina, kun tulin töistä, mutta olipa tuoretta kahvia ja leipää. Tämä kuva on siis jo vähän iällisempi. Jokin viikko sitten huomasin, että kaali on aika edullisissa hinnoissa ja alkoi tehdä mieli kaalikääryleitä. Olen saanut ystävältä lyömättömän reseptin, jota en taida enää muuhun vaihtaa. Sarmale

”SARMALE” – Kaalikääryleet romanialaisella reseptillä

2 pientä tai 1 iso kaali, koverra kanta ja keittele ja irrottele lehtiä

Täyte:

-         kattilaan öljyä, 2 silputtua sipulia, kupillinen raakaa riisiä, paprikajauhetta, pippuria, 1 tl kasvisliemijauhetta (tai ½-1 kuutio), 2-3 rkl vettä (=kaalinkeitinlientä), kuumenna ja sekoita 5 min.

-         kattila pois levyltä, lisää n. ½ kg jauhelihaa, 1 rkl oreganoa, 1-2 rkl tilliä, puoli kupillista tomaattimehua, sekoita käsin

Täytä ja kääri.

Uunipannun tai ison kattilan pohjalle päällimmäiset/ rikkinäiset kaalinlehdet palasina, niiden päälle kaalikääryleet, jotka peitetään myös kaalinlehtisilpulla.

Peitä kääryleet nesteellä: tomaattimehua, suolaa ja vettä (= kaalinkeitinlientä)

Kypsennä joko uunissa tai hellalla. Kun alkaa kiehua, säädä minimilämpö ja anna hautua 2-3 tuntia.

Tarjoile kermaviilin kanssa.

Aikamme lukukirja

Näitä kuvia palijolta nykyysin vain rätkin tulemahan, kun oon niin laiskistunu kirioottamises. Mä havaattin luokasnani tutun näköösen aapiskirjan. Olovana siittä jotaki muistinki. Niinku tämän aukiaman. Kuvat on jääny mielehen. Ja se, jotta silloon kun peruskoulu teki tuluansa, niin aapiskirioosta krökyttihin pois sarut. Kirioos toimiteltihin vain mukuloosta ja niiren kotoväestä. Tuos mainitahanki Ulla ja pikkuvelii Mikko, mutten mä ny joukaa muista sen kolomannen mukulan, isoovelijen nimiä.

Niin, tällaanen aapiskirija mullon ollu.

Maitokärryt

"Kelpo vaimon kuka löysi..." - sitä en tiedä, mutta itse olen löytänyt kelpo miehen, joka mm. ratkoo monia käytännön ongelmiani.
Ehdotin, että menisimme kävellen ostamaan mulle lisää taimimultaa ja että otettaisiin vaikka ne polkupyörään liitettävät kärryt mukaan. Mies totesi, ettei sillä pyörän aisalla pysty kävelllen kärryä työntämään tai vetämään, mutta arveli voivansa vaihtaa siihen sopevamman aisan, esimerkiksi lumikolasta.
No, loppuviimeksi löytyi vielä parempi kuin lumikolan aisa. Tunnistaako kuvasta?

Meillä on sellainen käsikäyttöinen, mekaaninen, työnnettävä, vanhanmallinen ruohonleikkuri, josta mies lainasi aisan kärryihin. Ostosten lisäksi kyytiin kertyi taas jokunen metallitölkkikin.

Heavenly Blue

Tänä keväänä kylvö ja taimikasvatus on ollut silkkaa iloa (vaikka myös uurastusta), kiitos hyvän kasvun, mistä osin kiitos kuuluu varmasti miehelleni ja hänen rakentamalleen taimuhyllylle.

Iloa on aiheuttanut mm. se, kun löysin päivä pari sitten päivänsinestä kukkineen kukan, siltikin, vaikken ollut hoksannut sen olevan edes nupullaan saati nähnyt kukassa.

Mutta tänään kylvöksiä ja taimia kastellessani kurkistelin kaikkien muovien alle ja bongasin toisen päivänsinen kukkimassa.

Duudson-Nalle

Opettajaurani alkuaikoina Iloinen Aapinen oli juuri tullut käyttöön. Siinä seikkailivat pääosissa Onni- ja Enni-nallet. Eskariluokassamme on edelleen olemassa samaiset nallet leimasimissa (vaikka Aapiset ja eskarikirjat ovat jo monta kertaa ehtineet vaihtua sittemmin, johon joukkoon mahtuu mm. kuvassa näkyvä Kisu Pikkukuu, joka muuten oli kuopuksemme eskarikaveri). Yksi oppilaani on nimennyt Onnin Duudson-nalleksi. Sittemmin hän alkoi tehdä kirjaa Duudson-nallesta. Nyt lienee ilmestymässä jo kirjasarjan toinen osa. Tästä ensimmäisestä otin kuvia iloisena ja ylpeänä siitä, että eskarilainen on oivaltanut, miten puheen ja ajatukset voi muuttaa kirjoitukseksi. Tekstistä on havaittavissa, että olemme käyneet läpi jo ns. vieraatkin kirjaimet.

 "Camping-retkellä"

"On tornin rakentaminen mukavaa"

Lankaa kiertoon

Millan ei juuri kykene netissä surffailemaan, mutta jos sattuu pistäytymään tässä, niin saattaa tunnistaa kaulahuivin langat. Ne olivat niiden lankojen mukana, joita sain häneltä taannoin jätesäkillisen. Niistäkin hän joutui luopumaan - ja mistä kaikesta sen koommin.

Nämäkin pörrölangat päätyvät lähetysmyyntiin, vaikka tytär hivenen huivia mielittelikin, ruskea on nykyisin hänen suosikkivärinsä. Mutta hän totesi, että vaatetta hänellä on jo liikaakin.

Rusko ja Lehto

Onnistuimme Aulikin kanssa löytämään edullisesti huopuvaa villalankaa, ostimme kaikki loput ja Aulikki neuloi tossuja, minä lapasia, Irjalta saaduilla ohjeilla. Tarkoituksena on saada myytyä näitäkin kesän mittaan lähetyksen hyväksi joko Tapulikahviossa tai Kesäseuroissa. Otin kuvan keskeneräisistä lapasista ennen huovutusta. Nyttemin Aulikki on jo ehtinyt tehdä huovutettuihin ruskolapasiin  neulahuovutuksella ihanat kukkakoristeet. Niistä unohtui taas ottaa kuva.

Hiljaiselo blogissa on jatkunut, monistakin syistä.

2. pääsiäispäivä

Olenpa iloinen, että tämä huhtikuun ensimmäinen sattui vapaapäivälle!

Jos kaikki menee niin kuin meinataan, vietämme tätä toista pääsiäispäivää, emme pelkästään Ylösnousseen seurassa, vaan mummon seurassa. Pääsiäisloman ainoa päivä lauantain lisäksi, jolloin minulla ei ole kuorokeikkoja. (Teksti tulee siis ajastettuna, enhän ehdi lähtötohinoissa nettiin.)

Silloin kun minun olisi pitänyt siivota pääsiäiseksi, rupesin taas vain askartelemaan, kahteenkin otteeseen. Ensin tein perinteisiä servettimunia.

 Osan ripustin ja osan liisteröin tuollaiseen kebabtikkuun päin.

Sitten koetin hävittää taas edes vähän väripaperisilppua liisteröimällä sitä munien pintaan. Leikkelin harkkosaksilla kolmioita, jotka taipuivat kaarevalle pinnalle aivan mukavasti. Mutta kovin vähän hupeni silppu. Ko. silppumunat ovat alakuvassa tikun nenässä. Paperilla ja liimalla koristellut munat ovat paljon kestävämpiä kuin maalatut. Huomasin sen konkreettisesti, kun karsin vanhoista munista joitakuita rumimpia ja pienistelin niitä kompostiastiaan.