Isänpäivälounaalta palatessamma viisasin miehelle kahta lumihangesta törröttävää ilotulitekeppiä ja kerroin, että merkkasin niillä ne kohdat, joihin kylvin hevoskastanjat.
Viimeksi Kauhajoella mulle pussiin kourallisen upean violetteja ruuuspapuja ja kaksi hevoskastanjaa. Täti neuvoi merkitsemään kylvökohdat huolellisesti, koska hevoskastanja itää ja kasvaa hitaasti. Ja kylmäkäsittelyä se kuulemma myös tarvitsee, joten kylvin ne sitten kohta pian Kauhajoelta palattuamme.
Täällä lumi on edelleen maassa, vaikka sää on lauhtunut aamusta muutamia asteita. Aamulla mittari näytti neljää pakkasastetta, nyt se on enää aavistuksen nollan alapuolella. Tosin yöksi voi taas kiristyäkin. Kylvöt lienee tehtynä tältä syksyltä.
Miten on ihmismielen kylmäkäsittelyn laita? Ruumista voinee karaista, mutta ihmisen sisimmälle ei kylmäkäsittely kai ole tarpeen. Onkohan se enempi vain vahingollista.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti