Kynttilänpäivän virsi. Ei siis juuri nyt ajankohtainen, mutta vasta nyt onnistuin linkittämään tämän videon, jonka löysin sattumalta jo taannoin, mutta silloin jokin meni linkityksessä mönkään.
Missään muussa nykyisen virsikirjamme virressä ei ole tätä samaa melodiaa, joten sävelmää kuulee laulettavan vain kerran kirkkovuodessa, jos sitäkään. Syystä siitä tämä kuuluu virsisuosikkieni TOP 100:aan, vähintään. Minähän kylläännyn biiseihin aika nopeasti - ellei niissä ole jotain jujua, jotain joka saa kaikupohjaa minussa. En nyt viitsi luetella inhokkivirsiäni -syystä siitäkään, että ne ovat joidenkin muiden lempivirsiä. Niitä on siis laulettu kurkku ruvella, joten kyllästyin.
Ihanan mollivoittoisen körttisävelen lisäksi tämän virren avuja on upea ja kattava sanoitus. Sen lisäksi, että siinä kuvataan Simeonin kohtaaminen Marian ja Jeesus-lapsen kanssa, siinä kyseinen Raamatun kohta tuodaan lähelle, näytetään yhtymäkohta veisaajan elämään.
Johannes Hymanderin sanoitusta Luukkaan evankeliumin pohjalta on Kauko Veikko Tamminen uudistanut vuonna 1923.
Niin, ja sitten tämä sovitushan on aivan hurmaava. Aina kun näen Junnu Aaltosen soittamassa, odotan jotain hurmaavaa. Ei jää Tolonen huonommaksi. Kanteletar puolustaa myös paikkaansa.
Missään muussa nykyisen virsikirjamme virressä ei ole tätä samaa melodiaa, joten sävelmää kuulee laulettavan vain kerran kirkkovuodessa, jos sitäkään. Syystä siitä tämä kuuluu virsisuosikkieni TOP 100:aan, vähintään. Minähän kylläännyn biiseihin aika nopeasti - ellei niissä ole jotain jujua, jotain joka saa kaikupohjaa minussa. En nyt viitsi luetella inhokkivirsiäni -syystä siitäkään, että ne ovat joidenkin muiden lempivirsiä. Niitä on siis laulettu kurkku ruvella, joten kyllästyin.
Ihanan mollivoittoisen körttisävelen lisäksi tämän virren avuja on upea ja kattava sanoitus. Sen lisäksi, että siinä kuvataan Simeonin kohtaaminen Marian ja Jeesus-lapsen kanssa, siinä kyseinen Raamatun kohta tuodaan lähelle, näytetään yhtymäkohta veisaajan elämään.
Johannes Hymanderin sanoitusta Luukkaan evankeliumin pohjalta on Kauko Veikko Tamminen uudistanut vuonna 1923.
Niin, ja sitten tämä sovitushan on aivan hurmaava. Aina kun näen Junnu Aaltosen soittamassa, odotan jotain hurmaavaa. Ei jää Tolonen huonommaksi. Kanteletar puolustaa myös paikkaansa.
Hyvää Johannes Kastajan ja Suomen lipun päivää!
(Mä taas petkutan ja ajastan valmiiksi kirjoittamiani juttuja ilmestymään silloin kun itse nukun tai olen poissa kotoa.)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti