Meinaamista

Siskooflikka rutaji feispuukis, jotta kun ei saa mitää äntihin, vaikka pitääs kipiästi olla siivoonteoolla. Niin mä meinasin sitä lohoruttaa räpsääsemällä pari valittua kuvaa tästä meirän huushollista. Mutta kun ny on niin hämärää, kun ei yhtää aurinko kalakasta tuolta saretpilivien raoosta, niin jäi nyk kuvat ottamata. Mutta kerkiää ne sitteki kun aurinko rupiaa taas paistamahan. Ei tämä sonka tästä karkuhun lähäre. Eikä kukaa tee sille mitää niin kauvan, kun johonaki raos on puontilaa ja johonki pöyrän nurkalle saa talriikin kärestänsä laskettua.
Mutta jottei mullaki mee aiva rutajamiseksi, niin pistän kumminki kuvan siittä, mitä meirän isäntä on saanu äntihin ja mistä mäki saan olla aika rehevää. Se kävi justihinsa katsastuttamas asuntovaunun, jonka se rustas sellaasesta myrskynruntelemasta. Meni kuulemma läpi, vaikka pihasta lähtien pieni sivulamppu hairas koivun kylykehen ja rikkuu. Mä kuulinki sen kitajuttehen, kun koivu kraapi vaunun kylykiä. Ja muistin, minkä tähäre asuntovaunuulu on mun mielestäni niin riallista. Se pöröttäminen takaasi ahtaasehen pihahan... Vaikkei mun sunkaa tartte pöröttää, mutta viisaamas pitää olla, eikä siitä taharo tulla mitää. Jos tämä vaunu kumminki pysyy enämpi tuos pihas. Lapinlaharelle voitaas se kumminki tänä suvena vetää seuroohin yöpaikaksi.

  Eihän yhtää havaatte, jotta koko perä on rakennettu uurestansa, kun soli aiva läjäs. Motin kuvan siltä puolen, mihinä on ehejä lamppu. Ja täs viä seuraesitet.