Millaisen mielikuvan synnyttää seuraava kertosäkeen katkelma: "Sittenkin jossakin on siellä toivon sirpaleita pimeällä tiellä"? Minun mielikuvani saa jalanpohjat ilkeästi vihlomaan.
Jos melodian luominen on vaikeaa, niin kyllä tekstien tekemisessäkin on haasteensa. Enpä ole siihen itse rohjennutkaan ryhtyä, sen koommin, mitä nuorempana väkisin väänsin jotain, minkä nyt haluan nolona unohtaa.
Iskelmien sanoituksia en piittaa edes kommentoida, enhän ole niitä vuosiin aktiivisesti kuunnellutkaan. Mutta hengellinen musiikki... No, ehkä sittenkin jätän senkin rauhaan ja kommentoimatta. Kun en kerran itsekään osaa sanoittaa, onko minulla oikeutta taikka lupaa arvostella niitä, jotka edes yrittävät?
Tuossa alkuun lainaamassani biisissä on sentään loppusoinnut kohdallaan.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Gummihan siinä vähintään puhkeaa jos sirpaleisiin karauttaa pimeällä tiellä ;) Sanoittaminen on taitolaji ja minun kokemukseni mukaan aloittelevilla musiikintekijöillä pahin kompastuskivi.
VastaaPoistaNiinpä.
VastaaPoistaTässä tapauksessa tosin ei ole tosiaankaan kyse mistään aloittelijasta... Enempää en tässä paljasta.