Anoppilassa mutkin

Esikoinen myi vastaostamansa kitaran, ja halusi ostaa tilalle viisikielisen basson. Oli sellaisen löytänyt Oulusta, joten lähdettiin käymään Tervolassa tervehdyskäynnillä, kun Oulu osuu sopivasti matkan varrelle. Kuopus jäi natisemaan sängyn pohjalle... halusi kuulemma omaa aikaa, eikä lähtenyt meidän muiden mukaan. Niinpä tytär soitti serkkupojalle Ouluun ja rekrytoi tämän mukaamme mummon luo, joka meitä jo odottelikin ruuan kanssa. Ruuan ja kahvin jälkeen kävimme miehen kanssa hänen isänsä haudalla. Hautausmaalla rookattiin eläkkeellä oleva pitkäaikainen suntio Veikko, jonka kanssa on aina mukava haastella, ja jututettiin erästä rouvaakin, joka on kuulemma ollut englanninopettajana Pattasten koululla tuossa muutaman kilometrin päässä.Siis nämä molemmat olivat itse ihan elävien kirjoissa, samoilla asioilla hautuumaalla kuin mekin. Kasteltuamme krysanteemit jatkoimme kävelyä vielä kauppaan. Paluumatkalla kiinnitimme huomiota pikkubussiin, joka pysähtyi risteykseen sen näköisenä, ettei kuski tiennyt suunnasta. Kun osuimme kohdalle, apukuski turvautui meihin "Excuse me, do you speak English?" Ruokapaikkaa etsiskelivät, ja toki mies osasi neuvoa heidät Tervolan pizzeriaan. Tuli hyvä mieli, kun saatoimme olla avuksi. Kävelymatka oli sen verran pitkä, että myöhästyimme vartilla Victorian ja Danielin häistä, mutta eiväthän he olleet ehtineet edes kirkkoon vielä. Lähdimme tosin kotimatkalle jo ennen kuin pappi sai puheensa loppuun. Kolmatta tuntia kestävälle ajomatkalle koetan varata jotain ajankulua, tällä kertaa otin Siionin kanteleen, josta pitää löytää lauluja Hedbergin syntymäpäiväseuroja varten. Paluumatkalla nukutti, hetken torkuttuani jaksoin kaivaa kutimen. Tarkoitus olisi ehtiä tehdä sormikkaat tuliaisiksi Norjaan. Syksy tulee taas joskus.