Kissi pöyrälle

Moon joinki tuntenu puohoni, jottei noo kolleekat oikeen keherannehet puhua äänehensä ens syksyn järjestelyystä, jotta kelle tuloo yhyrysluokka ja kelle mitäki luokkia. Tänään mä sitte meinasin, jotta jos nostaasin kissin pöyrälle. Rupesin toimittelemahan, jotta ny musta oli alkanu tuntua tympiältä tuo pitkä matka, talavikeliillä, ja jos autohon tuloo jotaki häihäräppiä, niin sitte son sanominen kaikki. Pirssikyyrillä pitääs ruveta työmatkaa kulukohon. Kerroon viä, jotta mun funteeraamiseni oli tullut unihinki, kun siinä yksi kolleeka oli multa kysäässy, jotta kuinka kauvan sä oikeen meinaat tää olla. Siinä unes vastasin sille, jotta kevähästä on ollu puhet.
Ja mä vähä luulen, jotta se mun kissini teki tehtävänsä, seuraavalla välitunnilla jo suunniteltihin eri vaihtoehtoja, jos vaikka Pirjo ottaas tulevat eskari ja jos sitte yhyristettääs kolomoset ja neloset yhyrysluokaksi...
Moon tykäänny olostani ja viihtyny tua, mutten mä silti ollenkaa paa vastahan enkä oo nurruusta, jos ja kun minoon viimeesenä talohon tullehena se, joka siältä lähtöö, kun syksyllä yksi virka vähenöö.
Joinki tekis mieli ihan äänehensäkki haaveella sapattivuoresta, ihan vain jäis tyhyjän päälle palakattomalle virkavapaalle. Voi olla, jotta tämän räkätaurin kouris oon ny vähis voimis ja sen tähäre tuntuus pitkä loma niin sopevalta. Mutta eikähän se kevähän mittahan seleviä, kuinka teherähän. Vai teherähänkö kuinkaa.