Tilkkunalle

Kotikaupungissamme oli tänään kaksipäiväisten kevätmarkkinoiden jälkimmäinen päivä. Kerrankin tiesin asiasta etukäteen. Ja ensimmäistä kertaa (näiden 23 vuoden aikana) olin jopa menossa. Koulusta tultuani huomasin, että mies oli korjannut pyöräni. Laitoin hernekeiton kiehumaan ja puuhailin niitä näitä ihmetellen samalla, mihin mies on mahtanut häipyä, kun kakkosautoakaan ei näy pihassa. Toki arvasin, että autokaupoilla mitä todennäköisimmin. Mutta en halunnut lähteä markkinoille ennen kuin mies tulisi kotiin. Kun hän sitten palasi, rokka oli jo kypsää - ja minä myös. En sitten enää viitsinyt lähteä koettamaan onneani, josko siellä kojuissa olisi vielä ollut myyjiä ja niitä vihkoja, joita olin ajatellut käydä kurkkimassa. Sen sijaan otin nokoset sohvalla ja sitten aloin jatkaa tilkkunalleprojektiani.
Olin löytänyt luokasta tilkkunallen kaavat, jotka pienensin kolun kopiokoneella. Pienempänä pystyisi käyttämään hyväksi pienempiä tilkkuja - ja se kai tilkkutöiden idea on?

Kun kävin näyttämässä nallen päätä miehelle ja kysymässä, voinko laittaa korvat noin, hän kauhisteli: "Mutta sehän on ihan kirjava! Ja sininen! Mutanttinalle! Karhun pitää olla musta tai ruksea... Mutta korvat ovat ihan ok."

Käänsin ja täytin nallen haaroväliin jättämästäni aukosta, joka pitäisi vielä ommella umpeen. Sitten puuttuu vielä töpöhäntä, silmät (kenties löydän jotkut kivat napit?) ja kuononmoinen.

Täytteetkin olivat kierrätyskamaa, kuinkas muuten, vanhojen toppatakkien vanutoppauksia sekä muodista poismenneitä olkatoppauksia, joita olen kiskonut irti vaatteistani. Nallen takana pääkappale on samaa pieniruutuista kangasta, jota näkyy nallen oikean jalan sisäpinnalla, selkä on tuota ruutukangasta, jossa on kukkia seassa.