torstai 23. tammikuuta 2014

Riallista ja sopevaa

Oikiastansa ei ny taaskaa joutaasi kiroottelemahan. Pitääs saara äntihin vähä pakkaalua. Mutta kun nyk kumminki piti konehelle tulla.
Piti lähärättää melekeen tuhannen tulimmaasta turskattia, kun havaattin, jottei mun lähärättämää kokouskutsua ollukkaa viä julukaastu jäsenleheres. Vaikka molin jo kakskertoohin siitä sähköpostia pannu menemähän. Vaikka melekeen osasin sitä pelijätä, kun eivät mitää ollehet kunahtanehet mun kirieesehen. Luojan lykky, jottei viä ollu viimmeenen hetki saara kutsu sääntöjen mukaasesti liikkehelle. Mutta jonseivät nykkää kunahra tämän ehtoon aikana (toimistos ollahan viä nelijähän asti, tiämmä), niin mun tarttoo koittaa muistaa klinahuttaa huomenna. Kolomehen mennes pitää olla ilimootukset ens viikon aviisihin.
Jotta tuollaasta ylimmääräästä riaa. Muuten on viikko mennykki mukavahan laihin.
Mutta nyp pitääs kollata kaikemmoosta kolesta, mitä ny voitaas käsityöpiiris tänehtoona tarvita. Ja sitte pitääs koholia viä jotaki tilipöhööriä, mitä ny haluaasin mökille kuskata. Joka kerta kun meemmä, niin autua on koitettu saara  täytehen aharetuksi. Viä emmä oo osannehet päättää, lähäremmäkö suoraa, kun pääsen töistä. Silloon isännän pitääs keksiä ittellensä aijan kulua nelijäksi tunniksi, jotta koulu loppuu.
Kerran työkaverien kans praatattihin tuosta, kun on kaks talua, jottei vaan käysi niin, jotta mukuloolle jää selevitettäväksi kaharen huushollin rommat. Pomo oli havaannu, jotta meilloli ollu auto kattua myören täynnä. Siä oli silloon kirijoja. Mökillä kun on hyllyä peräseinä täynnä kattohon asti, ja vähä sivuseinälläki. Emmä oo viä saanu sitä täytehen.
Kun huomenna sinne meemmä ja kun mies alakaa tupaa lämmittää, niin mun tarttoo vissihin ensi töiksi tyhyjätä kuusi ja viärä se takaasi latohon. Siinei kauaa nokka tuhise, kun ei oo kun nuota lintuja riisuttavana.


Ei kommentteja:

Lähetä kommentti