tiistai 25. toukokuuta 2010

Kevätjuhlan kenraali

Eilen Ristolle ehdin kehaista, ettei minun tarvitse tänä keväänä sekaantua kevätjuhlaohjelmiin ja että ainoa stressi on arviointi. Mutta unissani jouduin kuin jouduinkin remmiin, juontajaksi ja tervetulotoivottajaksi. Homma vain oli junailtu sikäli hassusti, että kenraaliharjoitukset oli ajateltu pitää juuri ennen juhlan alkua. Niinpä sitten erinäisiä ohjelmanumeroita käytiin vielä läpi, kun yleisöä jo virtasi saliin. Mutta sitten kun olin tehnyt ratkaisun, että lopetetaan harjoittelu tähän, vaikka keskenkin, niin väki olikin jo ehtinyt valua eteisen puolelle, ja kävi ilmi, että siellä oli alkanut tarjoilu. No hö. Jonkun olisi pitänyt ohjata ihmiset heti alkaappäälle tarjoilujen kimppuun, niin olisimme saaneet rauhassa käydä läpi kaikki ohjelmanumerot. Joista en harmikseni muista mitään.

perjantai 21. toukokuuta 2010

Yömessu

Olin viime yönä erikoisessa jumalanpalveluksessa. (No mä siis olin makookaamassa ja kattelin unia.) Alussa kunnian kohdalla kukaan muu ei näyttänyt hoksaavan nousta seisaalleen, niin en minäkään sitten yksin kehdannut. Mutta kiitosvirren alkaessa ihmiset alkoivat nostella takamuksiaan. Istuimet olivat puoliympyrässä pianon likellä. Seuranneesta ohjelmasta jäi erityisesti mieleen Paten junailema kilpailu: "Kuka arvaa parhaiten viisi suosituinta jouluun liittyvää asiaa ja niiden keskinäisen järjestyksen?" Kun kilpailun tulos sitten julkaistiin, minä nostin äläkän, kun mielestäni arvuuttelijoille ei ollut annettu riittävästi taustatietoa. Ei ollut kerrottu, että kysely tehtiin tietyllä suppealla alueella ja että siihen oli annettu valmiit vaihtoehdot, joukko epämääräistä kitsiesineistöä. Ne esineet tulivat uniini, koskapa kävimme miehen kanssa tonkimassa erään paikallisen rihkamaliikkeen konkurssimyynnissä, ja siellä oli esillä niin muovikuuset kuin kaikki mahdollinen joulukoriste ja -krääsäkin.
Onneksi jumalanpalveluksiin oikeasti ei vähääkään sisälly mitään kilpailua. Paitsi jos lainataan Paavalin kehoitusta "toinen toisenne kunnioittamisessa kilpailkaa keskenänne". Mutta se onkin ihan jalo kilpa.

maanantai 17. toukokuuta 2010

Matkasuunnitelmia

- Mökki Berengreniltä on vielä varaamatta, totesin illalla sängyssä.
- No, ei sitä välttämättä tarvitakaan, voitaisiin välillä yöpyä vaikka hotellissa, ehdotti mies.
- Eikä voitaisi, miksi pitäisi yrittää etsiä uutta yöpaikkaa.
- Pitää sitä olla seikkailumieltä ja minä kaipaan vaihtelua.
- Vakaus, pysyvyys ja turvallisuus on parempaa.
- Minä kun olin ajatellut, että ajettaisiin suoraan Norjan puolelle ja sieltä etelään.
- Mutta siellähän on korkeita vuoria, sinähän inhoat sellaisia. Me olemme menossa kylään ystävien luo emmekä turistimatkalle Norjan vuoristoon.
- No sittenhän sinulle olisi sama, vaikka lennettäisiin.
- Niin olisikin, paitsi että onko se ekologista.

Lomasuunnitelmakeskustelu tuli sitten uniinkin. Yksinkertainen automatka suorinta tietä Ruotsin halki Oslon eteläpuolelle muuttui omituisen monimutkaiseksi. Ensin piti mennä junalla Etelä-Suomeen, josta olisi pitänyt lentää Etelä-Amerikkaan, ja taas junalla kohti pohjoista. Mutta kun katselin Etelä-Amerikan karttaa, niin rautatietä oli vain pieniä pätkiä siellä täällä, olisiko ne välit pitänyt kulkea bussilla? Entä jatkoyhteysjärjestelyt, pitkiä odottamisia? Tuolla menolla parin päivän ajomatka olisi voinut muuttua parin viikon mittaiseksi. Onneksi valve-elämä yleensä on yksinkertaisempaa ja järkevämpää.

sunnuntai 16. toukokuuta 2010

If I had words

Iki-ihana elokuva Babe, urhea possu tuli jälleen. Ja jälleen vetistelin, yhdessä rouva Hoggettin kanssa. Ennen en ollutkaan huomannut silmiinpistävää samankaltaisuutta Arthur Hoggettin ja hänen possunsa sekä Viirun ja Pesosen välillä, erityisesti tässä pätkässä. Olisin halunnut lisätä tuon videoklipin tähän, mutta en osaa - ainakaan vielä.
Babe on hauska, koskettava ja opettavainenkin elokuva. Mutta miten ihmeessä se on onnistuttu tekemään? Elokuvan musiikin on tehnyt Nigel Westlake, tiedäthän sen upean laulun, jota välillä laulaa hiiritrio ja juuri ennen tuota tanssiesitystään itse Arthur Hoggett, juottaessaan possuaan tuttipullolla.

That'll do, pig.

"Vanha salakuljettaja Laitinen"




Tämä on yhdensortin synnintunnustus. Olen syyllistynyt salakuljetukseen. Olimme linja-autoretkellä ystävyysseurakunnassa Lääne-Nigulassa, kun eestiläinen ystävämme tarjosi meille puutarhastaan sini- ja valkovuokkoja kotiin viemisiksi. Tottakai otin tarjouksen iloiten vastaan. Mutta kun kerroimme saaliistamme linja-auton kuljettajalle, tämä valistikin meitä, ettei niitä oikeastaan saisi viedä rajan yli. Mutta hän lupasi kuitenkin ottaa kasvit kyytiin ja piilotti ne matkatavaroiden sekaan. Niin, oikeastaan tämä ei ole oikeansorttinen synnintunnustus, koska en kadu rikostani. Iloitsen vain joka kevät näistä sykähdyttävän kauniista vuokoista.
Minä en erityisemmin välitä tangoista, mutta yhtä tangoa mielelläni kuuntelen ja laulan: Valkovuokot.

lauantai 15. toukokuuta 2010

Takkua

Ystäväni Millan on löytänyt Keisarin uudet vaatteet -sivustolta hienoja taustoja blogeilleen, ja niinpä minäkin menin sinne etsimään ja löysinkin. Mutta kun piti muuttaa tausta kolmipalstaiseksi, niin sepä ei jostain syystä minulta onnistunutkaan, vaikka oli käytössä hyvät ohjeet.
Eihän se tässä vaiheessa mitään haittaa, kun kukaan ei ole toistaiseksi eksynyt tänne. Eikä ehkä eksykään pitkään aikaan, sillä en aio aivan heti paljastaa tätä uutta osoitetta edes niille muutamille tutuille, jotka ovat vierailleet ekassa blogissani.
Mutta kunhan levähdän ja hoidan joitakin tärkeämpiä ja kiireellisempiä hommia alta pois, niin varmaan yritän uudelleen tuota kolmipalstoitusta. Muuten ei Vincent van Coghin maalaus näy kunnolla.

Lisää turhaa roinaa bittiavaruuteen

Sen jälkeen, kun annoin luvan ensimmäisen ja tähän mennessä ainoan blogini osoitteen linkitykseen tietylle Facebook-sivulle, niin olen arkaillut kirjoitella esimerkiksi unistani tai muusta kovin hekilökohtaisesta. Ensimmäinen blogini on ja pysyy erään toisen palveluntarjoajan osoitteessa. Täällä bloggerissa olen märkäkorva. Päätin kuitenkin kokeilla, tuleeko siitä mitään, että yritän päivitellä kahta eri blogia.
Tämä ei ole syrjähyppy eikä kahdella tiellä kulkemista, vakuutan itselleni.