sunnuntai 31. maaliskuuta 2013

Pois on kivi vieritetty, on aurinko noussut



Tänä aamuna alttaria ihaillessani ehdin hetken ihmetellä, ennen kuin hoksasin, miksi lasimaalauksesta siivilöityvät väriläikät näkyivät alttaripöydällä myöhemmin kuin eilen. Pitkäperjantain mustalla liinalla värit näkyivät upeasti (mutta en ehtinyt niitä kuvata), vaalean liinan päällä olevalla lasipinnalla eivät niinkään. 

 Kun mies oli saanut lauantai-iltana lattiat pestyä, minä aloin levitellä pääsiäisliinoja ja -koristeita.

Moni kakku päältä kaunis, mutta silkkoa sisältä. Tämä kakku ei ollut sellainen. päinvastoin. Juhlimme pikkuporukalla pääsiäistä ja kaksia synttäreitä.

perjantai 29. maaliskuuta 2013

sunnuntai 24. maaliskuuta 2013

Merkintöjä paastonajalta 4

Paastonaika alkaa vähitellen kääntyä loppuaan kohti, jo ensi sunnuntaina on suuri juhla, pääsiäinen. Mulle oli tulla vähältä kiirus, tässä vielä viimeinen vanha paastonaikaterveiseni seurakunnan blogista.


 
Tämä teksti oli päivätty 20.3. 2009:

Vaikka tarkoitukseni oli tämän paaston aikana käydä läpi kunkin evankeliumin loppuluvut alkaen Jeesuksen viimeisestä matkasta pääsiäisjuhlille Jerusalemiin, niin Johanneksen evankeliumin aloituskohtaa oli jotenkin pakko hivuttaa ajassa kauemmas, itse asiassa aivan evankeliumin alkuun. Markus tiivistää ytimekkäästi keskeiset tapahtumat ja opetukset, Johannes taas on tallentanut uskomattoman määrän niin värikkäitä väittelyitä kuin terävää teologiaakin, viimeksi mainitusta suurimman osan Jeesus jakaa viimeisenä iltanaan kuten ehtoollisenkin. Markus oli nopealukuista, Johanneksen evankeliumia kelasin taakse ja eteen. Ihmettelenkin, miksi joskus nuorempana sain neuvon, että Raamatun luku kannattaa aloittaa Johanneksesta. Tosin en sitäkään neuvoa noudattanut, vaan aloitin Mooseksesta, lukeminen tyssäsi kuitenkin viimeistään Numeriin ellei jo Leviticukseen. Itse suosittelisin Raamatun vasta-alkajalle Markusta mieluummin kuin Johannesta. Saati Moosesta.

torstai 21. maaliskuuta 2013

Ennakkoon hiljaa

Hiljainen viikko on vasta (JO!!!) ensi viikolla, mutta itse olen tainnut viettää hiljaista viikkoa jo nyt, ainakin mitä tulee blogikirjoitteluun. Muuten ei sitten olekaan ollut kauhean hiljaista - ja siinäpä se syy, miksi täällä vastaavasti on ollut.
Heikää ny hetkeksi.

perjantai 15. maaliskuuta 2013

Läpimurto

Jo useita vuosia mieheni on ollut niinsanotusti talonmiehenä tai kotimiehenä, kun itse olen kulkenut tienaamassa. Se on suunnattomasti helpottanut töissäkulkemistani muun muassa siten, että kotiin tultua minun yleensä ei ole tarvinnut ryhtyä ekaksi ruuan laittoon, vaan on saanut tulla valmiiseen pöytään. Myöskään siivoamisesta minun ei ole tarvinnut kantaa juurikaan huolta, parina viime vuotena entistä vähemmän. Aina välillä mies on yllättänyt uusilla aluevaltauksilla, kuten leipomiselle - tällä viikolla hän on onnistuneesti kokeillut tehdä sekä omenapiirakkaa että piimäleipää PAISTINPANNULLA.
Mutta tänään minua odotti (pannuleivän lisäksi) jymy-yllätys. Kun olin tullut eteiseen, olin kuulevinani pyykkikoneen olevan käynnissä. Aina tähän päivään saakka pyykinpesu on kuulunut kirjaimellisesti sanottuna puhtaasti minun hallinnon alaani. Täytyy tunnustaa, että olen ollut varsin hölmö, kun en ole hirveästi rohkaissut muita perheemme jäseniä kajoamaan pesukoneeseeni saati tukkimaan sinne ties mitä. Mutta aivan oikeaoppisesti mies oli koneen täyttänyt ja käyttänyt (pikkukuriositeettinä mainittakoon kuitenkin rahanpesu, jota myös oli tapahtunut, onneksi kuitenkin vain kolikoita). Itse kuitenkin halusin edelleen ripustaa...  

Nyt tarttis ryhtyä pakkaamaan. Olemme lähdössä huomenna viikonlopun viettoon kristilliselle opistolle, ystävänpäiville, joiden aikana harjoitellaan lauluja ensi kesän seuroja varten. Bis zu Sonntag!

torstai 14. maaliskuuta 2013

Merkintöjä paastonajalta 3

Ensi sunnuntai on Marian ilmestyspäivä, joka tänä vuonna sattuu varsin lähelle pääsiäistä. Olin kirjoittanut seurakunnan blogiin 28.3. 2009 tämän tekstin aiheeseen liittyen:

Kirkkokuorossa valmistaudutaan tuleviin kirkkopyhiin hyvissä ajoin. Niinpä aloimme jo ennen paastonajan alkua harjoitella myös Marian päivää varten, joka on erikoinen valkean värin päivä keskellä liturgista violettia.
Harjoittelimme mm. Anna-Maija Raittilan sanoittamaa virttä 52, Maria, Herran äiti. Toisessa säkeistössä lauletaan ”Maria, Herran äiti, vain köyhä ihminen, sai olla täysi malja Jumalan rakkauden”. Yhtäkkiä nuo sanat kolahtivat sieluun niin, että silmät alkoivat vuotaa. Kuitenkin tuotakin virttä on laulettu kymmeniä kertoja.  
Toki muutkin säkeistöt ovat täyttä rautaa tai kultaa:

3. Maria, Herran äiti jäi yksin pimeyteen, kun tuskan miekka tunki myös äidin sydämeen, kun lasta vainottiin, kun puhdas Poika läksi syntisten ystäväksi ja ristiinnaulittiin.
5. Ja niin kuin Herran äiti myös kirkko Kristuksen voimaa ja valtaa vailla on kehto laupeuden. Se tehdään köyhäksi. Kun siltä kaikki puuttuu, sen voimattomuus muuttuu ylistysvirreksi.

keskiviikko 13. maaliskuuta 2013

Kukkia naistenpäivän kunniaksi

Taidanpa hiukkasen oikaista tässä kirjoitusurakassa. Käytän pohjana tekstiä, jonka lähetin KD-lehteen mahdollisesti julkaistavaksi. Kävi nimittäin niin, että kun facessa KD:n keskustelupalstalla mainitsin naistenpäivätapahtumaideastamme, niin järjestöpäällikkö Mikko kehotti ottamaan paikan päällä kuvia ja kirjoittamaan lehtijutun, niin kuin sitten teinkin. KD:stä tuli vastaus, jossa kiitettiin jutusta ja luvattiin laittaa se ensi viikon lehteen, 21.3., koska tämän viikon lehti oli jo täynnä. Toivottavasti en nyt riko mitään julkaisu- taikka edes sopivaisuussääntöjä, kun julkaisen oman tekstini etukäteen, tosin hivenen riisuttuna. 
”Erään pikkukaupungin KD Naiset jalkautuivat naistenpäivänä torille ja kävelykadulle. Ihmisille jaettiin KristAlli-lehden lisäksi lämmintä mehua ja pipareita sekä kukkasia, joko langasta tehtyjä ”ikikukkia” tai kesäkukan siemeniä itse kylvettäväksi. Vaikka aurinko yrittikin paistella pyrypilvien takaa, niin torilla oli kylmä; lämmin mehu maistui, mutta elävät leikkokukat olisivat kylmettyneet.

Kun Saara Ruokonen Kalevalanpäivänä oli ilmoittanut, että juuri naistenpäiväksi ilmestyvää KristAlli-lehteä voisi tilata naispiireihin ja että Asmo Maanselkä ja Mikko Rekimies olivat toivoneet eri paikkakunnilla järjestettävän tapahtumia naistenpäivänä, niin vietin yhden illan sängyssä unta odotellessani miettien, millainen se tapahtuma voisi olla. Mitä ihmisille voisi KristAlli-lehden lisäksi jakaa, ilman että syntyisi sitä iänikuista kertakäyttömukiroskaa? Uni ei meinannut tulla, mutta sitten tuli idea. Olin tapani mukaan kerännyt kesällä pihakukkieni siemeniä talteen kylvääkseni niistä seuraavaksi kesäksi. Muistin, että minulla oli yksi isohko määrä sekavärisen köynnöskrassin siemeniä ylimääräisenä. Seuraavana päivänä aloin taitella pieniä paperirasioita, A4-kokoisesta kierrätyspaperiarkista tuli kuusi minirasiaa. Kannet taittelin kesäkukkakuvaston sivuista. Siemeniä riitti vajaaseen neljäänkymmeneen rasiaan, joten jotain muutakin jaettavaa piti kehitellä. Olin löytänyt aikaisemmin kirpputorilta edullisia värikkäitä lankoja, joista aloin tehdä kukkia pitsikukkakehikon avulla. Siinä vaiheessa olin jo ollut yhteydessä Sailaan, joka innostui naistenpäivätempauksesta ja ehdotti, että varaisimme torin laidasta torikojun lämpimän mehun tarjoiluun. Sovimme, että Saila tiedottaa tapahtumasta paikallisosaston KD-naisille ja paikallislehdistölle. Sovimme myös, että me naiset toisimme mukanamme muovimukeja mehun tarjoilua varten, jottei kertakäyttömukeja tarvittaisi. Keskiviikkoiltana meitä oli muutama nainen askartelemassa yhdessä lisää kukkasia. Seija viimeisteli kukat vielä kiinnittämällä niihin hakaneulat. Saila lupasi ostaa krassinsiemeniä vähän lisää pussitettavaksi. Hän kävi myös ostamassa mehut ja piparit ja perjantaiaamuna toi ne sekä vettä ja vedenkeittimiä torikojulle. Seija ja Anja kiertelivät kävelykadulla kukkakorit käsivarrella ja nippu lehtiä kainalossa. Lehden väliin oli vielä sujautettu kopio tuoreesta kannanotosta, jonka Saila oli puolueelta saanut ja monistanut. 
Vaikka sää ei meitä suosinutkaan ja vaikka sekä talkoolaisia että kaupungilla liikkujia olisi toivonut olevan enemmänkin, olimme kuitenkin tyytyväisiä aamupäivän rupeamaan. Etenkin kun paikallislehdestä tuli paikalle toimittaja ja valokuvaaja, jotka viipyivät pitkään ja haastattelivat meidän lisäksi myös muita kaupungilla liikkujia naistenpäivän vietosta. Jakamatta jääneet lehdet kannanottoineen päätimme sujauttaa naapureittemme postiluukkuihin. Lopuille kukille ja siemenille Saila varmaan keksii hyvän käyttökohteen…" 


Mainittakoon, että paikallislehden toimittaja oli kirjoittanut nasevan jutun jo seuraavan päivän lehteen.
Loppukaneetiksi kerron vielä, että edellisyönä näin painajaista: kun tulin myöhässä kaupungille, huomasin vasta perillä, että olin unohtanut jaettavat lehdet kotiin. Lähdin niitä hakemaan, mutta eksyin… Onneksi oikeasti kaikki meni hyvin. Miehenikin kävi vielä perjantaiaamuna ostamassa meille lisää muovisia pinottavia mukeja, jotka olivatkin oikein sopivan kokoisia ja mallisia, ja mikä tärkeää, konepestäviä, käytettäväksi myöhemminkin KD:n tapahtumissa. Meidän itse kunkin mukanamme haalaamat kupit riittivät mainiosti. Kovin paljon mehun juojia ei tullut, koska varmaan monet ohikulkijat kuvittelivat, että siitä olisi pitänyt maksaa. Taidammepa käydä ostamassa halpiksesta loputkin siellä olleet mukit, niin loppuu kertakäyttökuppikulttuuri paikallisosastossamme.

tiistai 12. maaliskuuta 2013

Median äärellä

Suomen Sisu on kuulemma samanlainen yhdistys kuin maamies- tai metsästysseura. Taivas varjelkoon, ettei siitä vielä jonain päivänä sellaista tulekin, metsästysseuraa.

Eilen illalla seurasimme miehen kanssa murheellista ohjelmaa Suomen huippuhiihdon lähihistoriasta. Totesin siinä miehelle, että nykyisin Suomen hiihdolla taitaa mennä dopingsekoiluvuosiin verrattuna hyvin, kun ei mene hyvin.

Tänään on seurattu, minkä väristä savua nousee paavin pätsistä.

Paikallismediassa puolestaan on eilisestä alkaen seurattu tiiviisti yläkoulun väistöliikkeitä. Kollega esiintyi edukseen, kuten myös entinen oppilaani, fiksuista fiksuin ja suloisin tyttö.

maanantai 11. maaliskuuta 2013

Riikosen riimit

Tässä töiden jälkeen netissä selatessani törmäsin niin hyvään tekstiin, että itse en taida viitsiä tänään kirjoittaa mitään. Suosittelen lukemaan Teuvo V. Riikosen hauskan ja osuvan kirjoituksen vakavasta aiheesta, itsestään Perkeleestä.

Talvilomapäiväkirja 2

”Kevät keikkuen tulevi” toteutui tämänkin loman aikana. Välillä paistoi aurinko, välillä pyrytti ja keskiviikkona suorastaan myrskysi. Itse olin säihin tyytyväinen sikäli, että huonolla ilmalla minulla oli hyvä syy pysytellä sisällä ja puuhailla omiani, lähinnä askarrella ja ommella. Kuului lomaani toki vähän hemmotteluakin, tiistaina minulla oli nimittäin sovittuna tapaaminen hammaslääkärin kanssa. Sille päivälle sattui kaunis ilma, mutta olisinhan minä muutenkin lähtenyt kaupungille pyörällä. Paluumatkalla kävin ostamassa uuden vetoketjun talvitakkiini, jonka ikää sain lisättyä varmaan 10 vuodella vetskarin vaihtamalla. Kangas on niin hyvää, että se kyllä kestää vielä monen sesongin yli. Oman takkini lisäksi sain korjattua muutamat poikien farkut. Sitten vielä uusiokäytin nipun irtiratkottuja housujen vetoketjuja tekemällä lisää kukkaroita myyjäisiin.

Kangaspalat ovat peräisin serkkulikalta, joka saa huonekalufirmalta jätepaloja. 

Tuosta keskiviikosta kerron vielä sen, että minun piti sinä päivänä käydä hakemassa torikojun avain perjantain naistenpäivää varten (josta kirjoitan myöhemmin tarkemmin). Aamulla pyrytti ja ajattelin odotella hetken, jos pyry hellittäisi tai ainakin ehtisivät käydä auraamassa. Siinä odotellessani ompelin noita kukkaroita. Koska avain piti hakea viiteen mennessä ja koska pyry ei ottanut hellittääkseen vaan päinvastoin yltyi, lähdin liikkeelle saatuani viisi kukkaroa valmiiksi. Vein ne samalla seurakuntakodille käsityöpiirin kaappiin ja otin sieltä lainaksi pitsikukkakehikon, jota saatettaisiin illalla tarvita kukkatalkoissa (jotka nekin liittyivät kumma kyllä naistenpäivään, myöh. tark.)  Meidän kaupunginosassa ei olut aurattu, mutta päästyäni pyörätielle pystyin nousemaan fillarin selkään ja polkemaan seurikselle. Sieltä piti jatkaa autotietä, jota ei ollut aurattu. Talutin taas puolen kilometriä seuraavalle pyörtiepätkälle. Tuuli puhalsi naamalle teräviä jäähileitä, naama oli märkä räästä, lumesta ja ehkä hiestäkin. Pyöräni lopulta pysköityäni naurahdin itselleni sitä lukitessani: kuvittelenko tosiaan, että joku varastaisi pyöräni itselleen riesaksi? Vauhtiin päästyäni hain sitten keskustasta toisenkin avaimen,  jotta pääsisimme opiskelemaan hepreaa perjantai-iltana. Kaupungilla piti pyörää jälleen taluttaa. Onneksi minulla oli heijastinliivi, siinä myrskyssä näkyvyys oli muutamia metrejä.

Kotiin päästyäni olin hengästynyt ja hiestä märkä, mutta ei sen päivän urheilusuoritukset vielä siihen päättynee. Kun pyry oli jo illaksi lakannut (tosin tuuli oli edelleenn vähintään navakka), lähdimme miehen kanssa keskustaan kävellen, hän kirjastoon, minä em. kukka-askarteluiltaan. Siitä kertyi yhdelle päivälle ehkä nelisentoista kilometriä pyöräilyä ja kävelyä. Ehkä mulla ei sittenkään ole sydänvikaa, jota tässä taannoin vähän pelkäsin.  
  

sunnuntai 10. maaliskuuta 2013

Talvilomapäiväkirja 1

Talviloman viimeinen päivä. Katse taaksepäin.
Loman häämöttäessä ei minulla ollut oikein mitään selviä suunnitelmia sen käytöstä. Ei ollut sovittuna sukulointeja saati mitään muutakaan reissaamista. Mehän emme tosin reissaakaan missään lomakohteissa. Mies ei pysty hyvin nukkumaan eikä hoitamaan diabetesta etelämaisissa hotelleissa, sitäkin on kokeiltu kerran. Minä taas en kaipaa lomalla pois kotoa enkä matkustamistakaan, kun työmatkani on niin pitkä.
Heti viimeisen – lyhyen – työpäivän jälkeen pyysin mieheni kanssani hiihtämään auringonpaisteeseen. Kävimme hiihtomajalla, parin kilometrin päässä. Niin siitä päästiin. Hiihtovelvoite oli suoritettuna ja loppuloman voisin viettää tekemällä mitä mieleen juolahtaa ja mikä sattuu huvittamaan. Kyllähän mies yritti saada minut myöhemminkin hiihtelemään, jopa meren jäälle ja käymään ”läheisellä” saarella, jonne rannasta olisi kolmisen kilometriä ja meidän pihasta varmaan kahdeksan. Se tuntuu kuuluvan tämän kaupungin asukkaiden velvollisuuksiin, että pitää siellä nimenomaisessa saaressa käydä ainakin kerran talvessa. Olen asunut täällä jo yli 20 vuotta, enkä kertaakaan ole käynyt. Nyt kuitenkin oli vähällä. Mies ehdotti, että kokeillaan, pääseekö sinne ajamaan pyörällä. Ajoimme ensin uimarannan tuntumaan, mistä avautuu alla oleva näkymä.


No, emme sitten kauaksi rannasta ajaneet, sen verran pehmeä oli luisteluhiihtoreitti. Samalla reissulla kävimme katsastamassa erään tuttavan myynnissä olevan purjeveneen. Mies oli sitä jo aiemmin käynyt tuttavan kanssa katsomassa. Lähdin minäkin tsekkaamaan, vaikka tiesinkin, etten ikimaailmassa haluaisi purjehtimaan. Paluumatkalla menimme kampukselle, jonne kirjasto on siirtynyt väliaikaisesti remonttia pakoon. Istuimme tilavassa aulassa syömässä retkieväämme ja minä piipahdin luksustoiletissa ennen kuin menimme kirjaston puolelle, minä selaamaan myynnissä olevia vinyylejä (vaikkei meillä ole levariakaan…) ja mies surffailemaan kirjaston koneelle.
Kirjastossa mies ihmetteli ääneen yliopiston upeita tiloja ja toivoi, että peruskoululaisiinkin voitaisiin satsata sillä viisiin. Samaa upeutta haikeana ihailin toiletissa: kaakelia ja lasia, eikä yhtään kirjoitettuja tai raaputettuja käyntikortteja.


  
 

lauantai 9. maaliskuuta 2013

Tikusta asiaa

Kännykkään tuli pari päivää sitten viesti, että 80% nettipaketista on käytetty... Niinpä pysyttelin poissa netistä, eilisiltaan saakka, jolloin kokeiltiin miehen ostamaa nettitikkua. Se on pari viikkoa meillä koekäytössä. Mutta nyt jo täytyy todeta, että hidasta on, aivan yhtä hidasta kuin ennenkin, ellei hitaampaa.

Mun oli tarkoitukseni kirjoittaa, miten vietin naistenpäivää, mutta palaan siihen myöhemmin. Kyllästyin jo tähän takkuamiseen ja paan koneen kiinni. Ja menen ripustamaan pyykit pihalle.

torstai 7. maaliskuuta 2013

Merkintöjä paastonajalta 2

Alla oleva teksti julkaistiin seurakunnan blogissa 28.3.09
Tänä paastonaikana olen lukenut paljon raamattua vähemmän, lähinnä Hakalan Niilolta saamiani raamatunlausekortteja. Niitä on 52 kpl, yksi vuoden jokaiselle viikolle ja tarkoitus on opetella yksi lause ulkoa joka viikko.  Nyt olen sitten koettanut kiriä kymmenen viikon lauseita.


Merkintöjä paastonajalta

Ajattelin paaston aikana käydä läpi kaikkien evankeliumeiden viimeiset luvut, alkaen Jeesuksen viimeisestä matkasta Jerusalemiin. Aloitin ytimekkäästä Markuksesta. Ja juutuin laskiaissunnuntain tekstiin. Oikeastaan ensin luulin lukevani sitä, mutta sitten eteenpäin luettuani huomasin, että tässähän se vasta onkin. Niin samantapainen oli opetuslapsien reaktio Jeesuksen puheisiin kuolemastaan, että kuvittelin ensin lukemaani tekstiä toiseksi. Kun Jeesus Mark.9:31-37 puhuu kuolemastaan ja ylösnousemuksestaan, meni se yli opetuslasten hilseen. Jostain kumman syystä sen jälkeen he kuitenkin alkoivat miettiä sitä, kuka heistä oli suurin. Vastaukseksi Jeesus puhuu palvelemisen suuruudesta. Seuraavassa luvussa Jeesus jälleen puhuu kuolemastaan ja sen jälkeen Sebedeuksen pojat tulivat kärttämään parhaita paikkoja kirkkaudessa (toisen evankelistan mukaan peräti äitikin oli asiassa mukana, voi meitä äitejä...) Ja jälleen kerran Jeesus vastaa ihmeen kärsivällisesti (vaikka opetuslapset närkästyvätkin, kenties harmissaan, etteivät itse hoksanneet varata hyviä paikkoja). Jälleen vastaus on sama. Joka tahtoo olla ensimmäinen, olkoon kaikkien orja.
Mutta ei kahta kolmannetta, etenkään Raamatussa. Oikeastaan se kolmas onkin ensimmäinen. Jeesus puhuu kuolemastaan jo kahdeksannessa luvussa. Sillä kertaa Pietari ottaa asiakseen nuhdella Mestariaan: ”Sitä älköön sinulle tapahtuko” (Matteuksen mukaan), mutta saa tylyn vastauksen. Senköhän takia opetuslapset eivät koommin tohtineet kysellä, mitä Jeesus tarkoitti puheillaan Ihmisen Pojan antamisesta ihmisten käsiin. Ja kun eivät uskaltaneet kuolemasta kysellä, niin puheet ylösnousemisesta kenties veivät ajatukset valtaistuimeen ja suuruuteen.

keskiviikko 6. maaliskuuta 2013

Sopimukseton tila

Nyt on sitten peepeeoon kanssa tehty sopimuksemme rauennut, joten toistaiseksi joudun nettiin halutessani muodostamaan yhteyden kännykällä, ainakin siiheksi jos ja kun hankitaan möhkäle vai mikä lie mokkula (on muuten mielestäni käsittämätön uudissana). Tämä muutos rajoittaa huomattavasti netissä notkumistani, enhän tahdo rasittaa kännykkääni – enkä myöskään maksaa ylettömästä netinkäytöstä. Niinpä nytkin kirjoitan ensin tekstin valmiiksi ennen kuin muodostan yhteyden ja liitän tekstin blogiin. Muutos rajoittaa myös blogin käyttöäni siten, etten enää pysty seuraamaan tilastoja. Siksi länttäsin tuon kävijälaskurin molempiin vanhoihin blogeihini täällä bloggerissa, vaikkakin se minua nolottaakin, kun nyt muutkin sitten pääsevät sen näkemään…

Käytin runsaasti aikaa tallettaessani vanhaa sähköpostinvaihtoani lähinnä Millanin mutta myös Dalian kanssa. Mutta kun vielä viimeisenä sopimuksen voimassaolopäivänä jatkoin sitä melkein epätoivon vimmalla, mies kertoi, että eivät ne viestit mihinkään sieltä koneelta katoa, vaikka sopimus purkautuukin… No, kerrankos minä olen turhaa työtä tehnyt.

Mitä tulee muuten lomanviettooni, niin se on ollut suorastaan hemmotteluloma, olenhan käynyt hoidattamassa hampaani. Päätin oikein satsata elämänlaatuun ja maksoin myös puudutuksesta.

 
JK. Sain juuri tietää, että yläkoulu ei muuta meidän koulullemme, mutta ei myöskään joudu iltakouluun. Väliaikaiset tilat loppukevääksi haalitaan kylältä. Minun kannaltani se meinaa, ettei juuri mitään muutoksia tule. Kenties vain se, että vien kimppakyytikaverin aamuisin eri paikkaan kuin tähän asti.
Nyt kun vielä tekisivät rohkean (vaikkakin tyyriin) päätöksen alkaa heti suunnitella ja rakennuttaa kokonaan uutta koulukeskusta sen sijaan, että alkaisivat remontoida kahta homekoulua

maanantai 4. maaliskuuta 2013

Merkintöjä paastonajalta 1

Nyt kun paastonaika on jo hyvällä alulla, ei ihan puolessa välissä, niin muutamat vanhat kirjoitukseni seurakunnan blogissa ovat jälleen ajankohtaisia. Alla oleva teksti on päivätty 24.3.09.

Merkintöjä paastonajalta

Kun kuulin saavani tilaisuuden alkaa kirjoittaa yhtenä blogistina seurakunnan uusille sivuille, niin aloin saman tien tehdä lyhyitä muistiinpanoja päässä pyörivistä paastonajan ajatuksista. Seuraavat rivit ovat tuhkakeskiviikolta:

Ennen unentuloa ehdin pyöriskellä horvin mietteissäni (horvi on eteläpohjalainen epämääräinen ajan yksikkö, vrt. tovi). Olin tyytymätön itseeni, arkielämäämme. Mietin, voisiko sittenkin paaston aikana luopua joutavista asioista ja keskittyä olennaisiin. Jos vähentäisi television katselua ja käyttäisi sen sijaan aikaa ja energiaa tekemättömiin hommiin, niistä kiireisimpänä kotitöiden delegointiin. Yön synkkinä unettomina hetkinä jotenkin aavistelin, ettei elämänmuutoksesta kuitenkaan tulisi mitään. Siitä johtui mieleeni teologiset ongelmat. Onko parannuksen teko mahdollista omin voimin ja avuin? Missä on ero parannuksen teon ja itseään niskasta ottamisen välillä? Kuka koettaa syyllistää tekemättömistä hommista ja saamattomuudesta, omatunto vai syyttäjä?
Lopuksi vielä yksi kysymys: Mitä jos paastonaikanakin kääntäisi katseen Jeesukseen eikä itseen?

perjantai 1. maaliskuuta 2013

Reheellähän vähä

Eihän te moiti, vaikka moon vähältä rehevää. Ei oo isäntä mikää kropelokynsi. Son tuonne kokille rustannu mua varte tuollaasen askartelupöyrän, ja aiva kiärrätysvärkiistä. Siinon jalakoona meirän vanahan keittiön vetolaatikosto ja toises päärys maustethylly. Kansi on kaharesta palasta yhyristetty, ylijäämäpala kylypyhuonehen pöyrästä ja toinen köökistä. Ja nuo vanahat leikkuualuustakki isäntä oli funteerannu mulle askarteluuhin, jos vaikka tänli-veittellä tarttoo jotaki veistää.


Jotaki meirän poikaan vehkehiä tua viä on pöyrän alla, mutta kun non pyörään päällä, niin saan verettyä ne muolle sitte kun rupian ompelemahan. Oommä ompelukonehen jo kokille kantanukki. Ja nyv vois ruveta rehaamahan ylähä muutaki kromesta lootien täytteheksi.
Kun pääsin tänään kotia töistä ja loma alakoo, niin lähärin heti lylyä lykkimähän, isännän kans tietysti, en sukaa mä ny yksin kehtaasi saati viittisi. Mutta nyk kun son pois jaloosta tuo hihto (kävimmä hihtämällä lähikaupas ostamas halapaa jäätelyä), niin saan oikeen luvan perästä pruukata kaikkia muuta ilimanaikuusta, mitä ny sattuu mielehen tulemahan.   
Jotta kyllä mä pikkuusen silläki reheelen, kun oon ny lomalla.