Eihän te moiti, vaikka moon vähältä rehevää. Ei oo isäntä mikää kropelokynsi. Son tuonne kokille rustannu mua varte tuollaasen askartelupöyrän, ja aiva
kiärrätysvärkiistä. Siinon jalakoona meirän vanahan keittiön vetolaatikosto ja toises päärys maustethylly. Kansi on kaharesta palasta yhyristetty, ylijäämäpala kylypyhuonehen pöyrästä ja toinen köökistä. Ja nuo vanahat leikkuualuustakki isäntä oli funteerannu mulle askarteluuhin, jos vaikka tänli-veittellä tarttoo jotaki veistää.
Jotaki meirän poikaan vehkehiä tua viä on pöyrän alla, mutta kun non pyörään päällä, niin saan verettyä ne muolle sitte kun rupian ompelemahan. Oommä ompelukonehen jo kokille kantanukki. Ja nyv vois ruveta rehaamahan ylähä muutaki kromesta lootien täytteheksi.
Kun pääsin tänään kotia töistä ja loma alakoo, niin lähärin heti lylyä lykkimähän, isännän kans tietysti, en sukaa mä ny yksin kehtaasi saati viittisi. Mutta nyk kun son pois jaloosta tuo hihto (kävimmä hihtämällä lähikaupas ostamas halapaa jäätelyä), niin saan oikeen luvan perästä pruukata kaikkia muuta ilimanaikuusta, mitä ny sattuu mielehen tulemahan.
Jotta kyllä mä pikkuusen silläki reheelen, kun oon ny lomalla.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti