Täydennys

Näyttää siltä, että viime aikoina olen tälle blogille kirjoittanut keskimäärin neljä postausta kuukaudessa. Jotta pysyisin keskiarvossa, nyt on korkea aika kirjoittaa elokuun neljäs postaus. Eilisistä askareistani kirjoitin jo tuonne, tänään on sitten vietetty lepopäivää niin tyystin, että kirkkoreissukin korvattiin nettikirkolla. Tosin pientä pakkailua ja muuta ryttyilemistä olisi ohjelmassa. Illaksi kaupunkikotiin, kun huomenna on ajokorttiin liittyvä määräaikaislääkärintarkastus. Korkea aika tehdä kaupunkikodin pihassa myös jälkikorjuuta. Toivon saavani vielä rippusen mustaherukoita. Nostan myös valkosipulit, perunat ja porkkanat. Voimme sitten viedä lapsille opiskelukaupunkiin valkosipuleitakin samalla, kun kuskaamme omenoita, kesäkurpitsoita ym. satoa täältä maalta. Tytär saa taas myös annoksen punajuurta. Ei tosin tuota kuvan yksilöä, sillä sen keitin jo muiden isottelijoiden kanssa etikkapunajuuriksi kellariin.

Pitemmittä kirjoitteluitta lähden valmistelemaan lähtöä eli ryttyilemään. Kasvihuoneeseen sytytän öljykynttilän, jonka pitäisi palaa vielä yli 40 h, omenoita täytyisi kerätä lisää ja kohlia mukaan myös salaattia ja lehtiselleriä. Kenties löytyy vielä herneitäkin.

Laajempi selonteko viikonlopusta

Tällä viikolla alkoi koulu lopulta minunkin työpaikallani. Eivätköhän he siellä pärjää aivan mainiosti minuttakin yhden lukuvuoden.

Perjantain puutarhurointia ja pussiostoksia

Vaikka äidin serkun hautajaiset olivat viime viikonlopun päätapahtuma, muutakin ehdimme. Perjantaina lähdimme puoliltapäivin lapioiden ja kumppareiden kanssa auttamaan ystäväämme Millania puutarhahommissa. Mieheni kaivoi ruohotuppaita irti perennapenkiksi rajatulta alueelta, ja minä ravistelin mättäistä mullat pois. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ulkona nautittujen päiväkahvien jälkeen menimme vielä aloittamaan hedelmätarhan pohjatöitä, vaikka ukkostakin taisi olla vähän ilmassa. Kolmen maissa meidän piti lähteä kaupoille, kun piti yrittää löytää miehelle hautajaisiin musta puku. Kas kun isäni hautajaisissa ollut puku olikin viety jostain kumman syystä kaupunkiasuntoon. Saimme Millanilta vinkin naapurikaupungin puolella olevasta kirppiksestä, jonne sitten lähdimmekin. Löysimme lähetyskirppiksen ja sen ohesta viihtyisän, kauniiksi sisustetun kahvilan. Syötyämme paninit ja possumunkit kahvin kera jaksoimme siirtyä kirpparin puolelle tonkimaan. Mies löysi itselleen sopivan puvun, joka oli lähestulkoon käyttämätön. Kaiken kukkuraksi se lähti vitosella, kun kirpparilla sattui juuri tuolloin olemaan "vitosella pussi" -päivä. Samaan pussiin mahtui lisäksi useampi kauluspaita sekä minulle yksi kesämekko. Onnistuneen kaupunkivierailun täydensi muutamat ostokset halpahallissa sekä rautakaupasta löytynyt osmocolor lattiaan.

Lauantaina sukulointia monin verroin

Hautajaispäivän aamuna piti olla kello herättämässä. Jotenkin taas tänäkin kesänä unirytmi on siirtynyt myöhäisemmäksi. Vaikkemme päässeetkään liikkeelle silloin kun oli aikomus, ehdimme kuitenkin kukat noudettuamme ja tädin luona kahvit juotuamme (ja miehen vaihdettua puvun ylleen) ajella kaikessa rauhassa äidin serkun kotipitäjän kirkolle. Kirkon luokse alkoi kertyä tutunnäköistä väkeä, äidin serkkuja ja serkkujen jälkikasvua. Kellonsoitto kutsui väen sisälle. Pappi piti hyvän siunauspuheen, muistolauseet olivat miltei kaikki joko Raamatusta tai hengellisistä lauluista. Sellaisia toivoisin omiin hautajaisiinikin. Vaikken niitä itse ole kuulemassa, olisi kuitenkin mukava jo etukäteen tietää, että hautajaisissani olisi tarjolla toivon sanoja, sellaisen toivon, joka perustuu Jumalan sanaan. (Onko mitään muuta toivoa?)
Hautausmaalle ajettiin ruumissaatossa. Vainajalle oli kaivettu hauta edesmenneen vaimonsa viereen. Samalta hautuumaalta löytyi useita hautoja, joissa oli sama sukunimi, vainajan isä ja äiti, vaimo, serkkuja ja serkkujen perheenjäseniä. Hautauksen jälkeen kiersimme muutamien sukulaisten kanssa haudoilla. En ollut ennen käynytkään kyseisellä hautausmaalla.

Muistotilaisuus alkoi pitopöytäruokailulla, laulujen ja adressien jälkeen kuulimme muisteluita ja evankeliumia, päälle vielä kakkukahvit.
Hyvästeltyämme vainajan perheen lähdimme kotimatkalle. Poikkesimme tädin kanssa tervehtimään isosiskoani, jolla oli seuraavana päivänä synttärit. Vein perennan ja kukansiemeniä. Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä katsomassa äitiäni hoitokodissa. Hän kyllä tällä kertaa muisti nimeni, mutta kertomukseni serkkujensa tapaamisesta ei nyt saanut vastakaikua.

Sunnuntainakin liesussa

Pyhänä heräsimme sen verran myöhään, ettemme yrittäneetkään ehtiä kirkkoon. Monien rakkaiden ja harvoin näkemieni sukulaisten kohtaaminen piti aivoja ylikierroksilla illalla vielä pitkään ja viivytti unentuloa, siksi aamulla nukutti. Lähdimme aamupalan ja aamutoimien jälkeen ennen puolta päivää tapaamaan naapuriamme tämän kesämökille naapurikuntaan. Hän oli laittanut meille ruuan. Syönnin jälkeen kierros puutarhassa, tiivistä ja syvällistä seurustelua ja kahvittelua. Viivyimme useamman tunnin. Kaiken kukkuraksi teimme vielä hyvät kaupat. Tilanpuutteen vuoksi saisimme edullisesti (= lahjaksi) tänne Kanttorilaan keinutuolin, joka vielä onkin kalustuksesta puuttunut. Itse asiassa miehen veli täällä käydessään mainitsi, että sellaisen tarvitsisimme. Sovittiin, että menemme käymään joku päivä uudestaan peräkärryn kanssa.

Sunnuntain kyläreissulla kohtasimme ehtoisan emännän lisäksi tällaisenkin kaunokaisen. Neitoperho, tiesi emäntämme kertoa.

Viimeiselle matkalle

Eilen oli hyvä päivä. Kaipaus ja ikävä yhdessä kiitollisuuden kanssa. Joku käytti sanaa suruilo.

Lähdimme aamulla ajelemaan ja otimme matkalta kyytiin ensin tilaamamme kukkalaitteen ja sitten tätini, jonka serkun hautajaisiin sitten yhdessä menimme. Päivä oli kaunis, kotiin unohtunutta sateenvarjoa ei sitten tarvittukaan haudalla. Paljon kyyneleitä, mutta paljon myös halaamisia, hymyjä ja hyviä muistoja.

Vainaja oli saanut aikaa valmistautua ja myös valmistella. Hän oli valinnut hautajaisvirren sekä ainakin myös haluamansa kuvan itsestään muistotilaisuuteen. Hän oli myös pyytänyt kälyään puhumaan muistotilaisuudessa. Puheessa tuli esiin myös tuo valmistautuminen. Äidin serkku oli todennut, ettei hän tämän valmiimmaksi tule. Mutta kuten kälynsä totesikin, mitä muuta valmistautuminen onkaan kuin jättäytymistä Jeesuksen käsiin.

Illalla ei meinannut uni tulla, kun sydän tuntui olevan niin täynnä. Kiitos rakkaista. Kiitos heidän elämästään ja kaikesta, mitä heidän kauttaan Taivaan Isä on antanut.

"Kiitos kun lainasit kyniä"

Tänään sattui jotain niin huvittavaa, että aina uudestaan hymyilyttää ja täytyy pitkästä aikaa kirjoitella tähänkin blogiini. Jutun alku juontaa koulun loppumisen aikoihin. Sain niitä kukkasia oppilailtani viimeisenä koulupäivänä. Mutta yksi oppilaani, joka myös ojensi ruusunsa, unohti, että hänellä olisi ollut minulle lahjakin. Kotona oli sitten haikaassut, että lahja unohtui antaa. Äitinsä kyseli minulta, miten se olisi paras minulle toimittaa. Ehdotin, että sen ehkä viedä samalla kylällä asuvalle sukulaisellemme, niin sitä kautta lahja aikanaan kulkeutuisi meille asti.
Niin tapahtui. Tänään kun mies vietti syntymäpäiväänsä ja kun häntä tulivat onnittelemaan muiden muassa oma äiti ja veli, he toivat tullessaan sukulaiselle toimitetun lahjakassin. Kauniista kassista löytyi lahjanarulla sidottu paksu nippu kaikenvärisiä lyijykyniä, naruun oli kiinnitetty koristesaksilla leikattu kortti, jossa ekaluokkalaisen kirjoittama teksti:
"Kiitos, kun lainasit minulle kyniä. Tässä sinulle ensi vuodeksi lisää. Hyvää kesää tv: XXXX"

Mukavaa saada itsekin lahjoja toisen juhlapäivänä. Eikä mitä tahansa lahjoja, vaan tuollainen, joka on hankittu ajatuksella ja pilke silmäkulmassa.