"Kiitos kun lainasit kyniä"

Tänään sattui jotain niin huvittavaa, että aina uudestaan hymyilyttää ja täytyy pitkästä aikaa kirjoitella tähänkin blogiini. Jutun alku juontaa koulun loppumisen aikoihin. Sain niitä kukkasia oppilailtani viimeisenä koulupäivänä. Mutta yksi oppilaani, joka myös ojensi ruusunsa, unohti, että hänellä olisi ollut minulle lahjakin. Kotona oli sitten haikaassut, että lahja unohtui antaa. Äitinsä kyseli minulta, miten se olisi paras minulle toimittaa. Ehdotin, että sen ehkä viedä samalla kylällä asuvalle sukulaisellemme, niin sitä kautta lahja aikanaan kulkeutuisi meille asti.
Niin tapahtui. Tänään kun mies vietti syntymäpäiväänsä ja kun häntä tulivat onnittelemaan muiden muassa oma äiti ja veli, he toivat tullessaan sukulaiselle toimitetun lahjakassin. Kauniista kassista löytyi lahjanarulla sidottu paksu nippu kaikenvärisiä lyijykyniä, naruun oli kiinnitetty koristesaksilla leikattu kortti, jossa ekaluokkalaisen kirjoittama teksti:
"Kiitos, kun lainasit minulle kyniä. Tässä sinulle ensi vuodeksi lisää. Hyvää kesää tv: XXXX"

Mukavaa saada itsekin lahjoja toisen juhlapäivänä. Eikä mitä tahansa lahjoja, vaan tuollainen, joka on hankittu ajatuksella ja pilke silmäkulmassa.