tiistai 31. joulukuuta 2013

Jotain uutta, jotain vanhaa, jotain sinistä - lainattuakin

Keitin borssin. Ja huomasin vanhoista postauksista, että myös pari vuotta sitten uuden vuoden aattona meillä syötiin borssia. Mua ei haittaisi, vaikka siitä tulisi meidän huushollissa uuden vuoden ruokaperinne. Eikä ketään muutakaan meidän väessä.
Saimme sukulointi- ja mökkireissut tehtyä vielä tämän vuoden puolella, mutta lujille otti. Eilen Etelä-Pohjanmaalta pohjoista kohti ajellessa meitä molempia nukutti armottomasti. Minä toki nukuinkin, mutta kuskilla oli rankempaa yrittää pysyä hereillä kofeiinin ja purukumin avulla. Välillä koetti läiskiä itseään poskille.
 En ole jaksanut enkä joutanut joulun aikana laitella kuvia, nyt muutama kännykuva. Jos vaikka sitä sinistä ensin. Liinan painoin vuosia sitten aatonaattoyönä, kullattu tarjotin on häälahjamme, jota käytän kerran vuodessa joulukoristeena.


Testasin kananmunankuoriin tekemiäni kelluvia kynttilöitä. Idea lainattu taannoin myyjäisistä. Ennen joulua en viitsinyt julkaista kuvaa kynttilöistä, halusin pitää salassa, mitä olin värkännyt, kun aioin antaa lahjoiksi.


Tuo "jotain uutta, jotain vanhaa" sopisi esim. näihin kynttilöihin, vanhoista kynttilöistä ja niiden sydämistä uusia.
Tänä jouluna samat seimet kuin viime vuonna, mutta jonkin verran paikkoja muuttelin. Uutena juttuna yhteen seimiasetelmaan löytyi luonteva paikka norsulle, jonka esikoispoikamme on joskus tehnyt.


Ja vielä yksi kuva. Keksin uuden joulukoristeen taikka asetelman. Se on hyvin raamatullinen, suorastaan apokalyptinen: "Silloin susi asuu karitsan kanssa... ja pieni poikanen niitä paimentaa" Jes. 11:6 (Tosin asetelmasta puuttuu nyt vielä se pieni poikanen... kävisikö tonttu?)


Noo, kettuhan tuo äidin ompelema pehmolelu varsinaisesti on. Mutta mielestäni keksin hyvän paikan sille ja pässeille - jotka pääsivät levähtämään jouduttuaan aika rankkaan kohteluun kuusijuhlaohjelmassamme. Paimen ja paimenenpoika retuuttivat, heittelivät ja pyörittivät niitä milloin sarvista, milloin sorkista tai hännästä. Niin harjoituksissa kuin lopulta hiukkasen esityksessäkin. Ja kerta kiellon päälle, varmemmaksi vakuudeksi kuva heiluvasta pässistä.

Hei sun heiluvilles ja hyvää uutta vuotta

lauantai 28. joulukuuta 2013

Toipumislomalla

En muista, että olisin ollut näin väsynyt viime joulun seutuvilla kuin tänä vuonna olin. En, vaikka luullakseni vähemmän taas tein ja touhotin kotihommia kuin vuosi sitten. Voisiko kouluarviointi ja sen aiheuttama stressi ja muiden hommien kasautuminen vaikuttaa niin suuresti? Oikein mitään muuta eroa en viimevuotiseen tiedosta, jos ei yhtä lisäikävuotta oteta lukuun. Viime lukuvuonnahan minulla oli esikoululuokka, jolle ei tarvinut tehdä sanallista arviointia. Ja aika monta vuotta siitä on, kun olen muutenkaan kokonaisen luokan arvioinnin tehnyt. Valmistavassa opetuksessa oppilaita oli aina vähemmän kuin suomalaisissa luokissa.
Unirytmisekoiluni ja niiden aiheuttama lisäväsymys vaikutti myös miehen hyvinvointiin, ja muistin jälleen, miten stressaavaa ja epämiellyttävää aikaa joulun alusta hänelle seurassani - tai pikemminkin seurani puutteessa - on.

Muuten joulunvietto sujui perinteiseen tyyliin, olimme koko perhe koolla aattona ja joulupäivänä, tosin tytär kyläili "anoppilassaan" sillä aikaa kun me muut olimme aattohartaudessa, minä perinteisesti urkuparvella kuoron kanssa. Jouluaamuna pyöräilin jälleen kirkkoon kuoroilemaan, sieltä palattuani en sitten muuta koko päivänä tehnytkään, torkuin vain ja katselin välillä töllöä. Hullua kyllä, että vielä jouluaamunakin heräsin liian aikaisin. Känykkä oli herättämässä vartin yli kuusi, mutta nousin jo puoli viideltä.

Tapaniaamuna mulla ei sitten ollutkaan hälytystä, ja nukuimme miltei pommiin, yhdeksään asti, jolloin meidän piti olla jo lähdössä tapaninajelulle mummolaan. Emme sitten kuitenkaan myöhästyneet sovitusta ajasta kuin puoli tuntia.

Nyt sitten olemme miehen kanssa tulleet mökille. Rauhoittumaan, toipumaan ja lepäämään. Huomenissa kuitenkin tehdään mutka myös minun puolen sukulaisissa.

perjantai 20. joulukuuta 2013

Sattuipa sana uudestaan

Luin tämän päivän sanan blogini kupeesta, totesin sen sopivan tähän aikaan - ja muistin, että olen ennenkin todennut saman, kaksi vuotta sitten tässä samaisessa blogissani.

RAUHALLISTA!!!! joulunviettoa itsekullekin säädylle. Minä ainakin taidan rauhoittaa tulevan viikonlopun jouluvalmisteluita varten - kunhan nyt saan ensin koulutyöt loppuun asti hoidettua - enkä taida yrittääkään postailla horvihin.

torstai 19. joulukuuta 2013

Jo heleppas

Kyllä moon ny pistäny melekeen kyynärpäitä myören käret ristihin. Vihiroon sain äntihin ne mukulooren toristukset ja räntättyä paperille. Huomisin tarttoo viä allekirioottaa, niin ovat lauantaiksi valamihina. Nym mun sopii ruveta nauttimahan joulun tulosta. Vaan kyllon ollu köppäästä tuo koulunpito tällä viimmeesellä viikolla. Siä on muutamat pöyrööt sänsiny joka ainua päivä ja joka välis. Aiva kun niilläki olis joku jouluressi, pelekääkö ne niin pukkia (vaikkeivät eres oo mitää alaluokkalaasia) ja orottavat saavansa vittoja (aiva tulis tarpeesehen), jotta hermostuksis ovat viä päässilimääsempiä kun muulloon. Viä kun kaikin jaksaasimma huomisen kenraaliharijootuksen, ehtoolla juhulan ja viä kun olsivat joinki ihimisiksi kirkos lauantaiaamuna. Omat mukulani mä jo paperilla järjestin sopevahan ratihin, jotta kuka mihinäki istuu kirkonpenkis, jottei kovin tulsi praatattua sen parahan kaverin kans. Saa nähärä, olisko siittä apua. Voi olla, jotta toristuksen jaon jäläkehen tuun kotia säkki tyhyjänä. Kuinkahan siinä osaa ruveta mihinkää. Ai niin, mullon oppilahilleni kortit orottamas, ei sovi niitä unohtaa sieltä toristuksen välistä. Pitää panna ylähä seki. Kännykkähän pruukaan kirioottaa ittelleni muistutuksia ja hälyytyksiä, kun ei trenkää enää omahan muistihinsa luottaa.

perjantai 13. joulukuuta 2013

Netin syövereissä pakomatkalla pakkopullasta

Hyi mua! Tuhlasin aikaani selaamalla vanhoja blogipostauksiani vuosilta 2007 ja 2008 sen sijaan, että olisin ottanut oppilaskansiot eteeni ja alkanut panna paperille arviointeja. Aloitin bloggauksen eduskuntavaalivuonna 2007 osoitteessa ailasi.vuodatus.net, aivan mukavia muistoja sieltä löysin, mutta on tämä pikkuusen väärä aika ryhtyä nostalgisoitumaan. Ellei nostalgiaksi lasketa sitä, miten mennyt syksy on sujunut ekaluokkalaisiltani.
En oikein ole antanut lupaa itselleni oman kodin joulun laittoonkaan, ennen kuin saisin 1) joulutervehdykset ja 2)  kouluasiat kondikseen. Ihan itseltäni lupaa kysymättä olen siirrellyt epämääräistä roinaa kirjahyllystä ja pöytien päältä piiloon kaappeihin ja laatikoihin - odottamaan sitä päivää, jolloin niiden lajitteluun mukamas ehditään palata.

Hyi mua! Yhä vain tuhlaan aikaani.
Kun joutuvi yö, on jo myöhäistä työ. Kiiruhda, kohta jo hetkesi lyö!  

Hmmm. Huomisellekin on jo varattuna yllin kyllin sijaistoimintoja, nelinkertainen piparkakkutaikina ynnä muuta leipomusta.

perjantai 6. joulukuuta 2013

Harvinaista herkkua...

...se, että itsenäisyyspäivä sattuu näin sopevasti viikonlopun yhteyteen. Taas menee pitkä aika, ennen kuin niin seuraavan kerran käy, koska laskujeni mukaan karkausvuosi 2016 hyppäyttää itsenäisyyspäivän sunnuntailta tiistaille. Siis että kun tänä vuonna 6.12. sattuu perjantaille, niin ensi vuonna se osuu lauantaille, seuraavana vuonna sunnuntaille ja sitten tiistaille.
Niin. Pitihän siis tokikin käyttää harvinainen tilaisuus hyväksi ja nauttia pitkästä vapaasta. En siis lupautunut mukaan kuoron perinteiselle tervehdyskäynnille vanhainkotiin tänä itsenäisyyspäivänä, vaan lähdettiin miehen kanssa ajelemaan pitkästä aikaa mökille.
Lunta oli aura-auto lykännyt tienpäähän tukkeeksi, mutta onneksi ystävän auton renkaanjäljet avittivat meidät pihaan. Nyt mies on kolannut lunta pihassa ja minä harjannut kasvihuoneen kattoa. Toin juhlan kunniaksi riihestä muovikuusen sisään ja ripustelin paperilintuja oksille. Nyt sitten välttelen joulukorttien kirjoittamista kirjoittelemalla vallan muuta. Olen kyllä typistänyt korttiurakan minimiin, ennen muuta ekologisista syistä, mutta myös ajankäyttöä rationalisoidakseni. Mutta silti tuohon saa tuhrattua aikaa. On niin monia, joille haluaisi kirjoittaa muutakin kuin omat nimemme valmiiksi painetun toivotuksen alle. Ja tänä jouluna on myös monia, joille pitäisi löytää oikeita sanoja heidän surutyöhönsä.
Ulkona alkaa olla sininen hetki, kohta syttyy kynttilät.

Hyvä Suomi!

maanantai 2. joulukuuta 2013

Ei aina käy niin kuin haaveillaan

Voiko oksennustautipöpöt siirtyä postin mukana? Jos jaksaisin, niin voisinko alkaa kirjoittaa niitä joulukortteja, joita piti jo lauantaina aloitella, vai pitäisikö pelätä, että viimeöinen ja tämänpäiväinen raju (lue: kivulias) vatsatautini voisi kulkeutua postin mukana kuin pernarutto ikään?