Millanin tämän päivän postaus
Kahden talon tarinoissa kirvoitti minut tarttumaan samaan aiheeseen; joulukortit.
Tämän joulun edellä yksi jos toinenkin lähelläni oleva henkilö on valitellut samaa ongelmaa: joulukorttien ajoissa lähettäminen on aiheuttanut stressiä, eikä se (ajoissa lähettäminen) välttämättä ole edes onnistunut. Veljenpoikani taas totesi ykskantaan, ettei edelleenkään aio rikkoa perinnettään olla lähettämättä kortteja. Taputin häntä virtuaalisesti olalle: "hyvin tehty" - vakuuttamalla, ettei kannata siihen leikkiin ryhtyä, jos on saanut tähän asti oltua. Siitä kun ei sitten enää tahdo päästä irti. Joillekin muillekin olen koettanut vakuutella, ettei korttien lähettäminen ole mikään must. Huomaako oikeasti korttien saajat, että siltä ja tuolta ei sitten tänä vuonna tullutkaan korttia? Ja jos huomaavatkin, suuttuvatko siitä ikihyviksi?
Vaikka toisia toppuuttelen, itse kuitenkin kortit lähetin tänäkin vuonna. Miten suoriutua siitä ajoissa? Tässä pari omaa vinkkiäni, joiden tarkoitus ei kuitenkaan ole ärsyttää eikä aiheuttaa mitään muitakaan harmin tunteita:
- Pitkän joululoman viimeisinä päivinä on hyvä alkaa askarrella seuraavan vuoden kortteja, sopivaa kierrätysmatskuakin on saattanut kertyä vaikkapa joululahjapapereista.
- Mahdollisia valmiiksi saatuja kortteja säilytän samassa isossa pahvilaatikossa, jossa minulla on ovikranssi, joulukorttipussikko ynnä muuta joulukrääsää. Laatikko on kaupasta haettu banaaniloota, joka on päällystetty tapetilla ja jolle on sopivasti tilaa makkarin vaatekaapin päällä.
- Joulukorttimuistio tietokoneelle. Olen koonnut osoitemuistion kahdelle A4-kokoiselle arkille, jotka on jaettu kolmeen sarakkeeseen. Osoitteet ovat mulla aakkosjärjestyksessä, mutta voihan niitä koota vaikka tärkeys-, ikä- tai maantieteelliseen järjestykseen. Osoitemuistiota on helppo pitää ajantasaisena sitä mukaa kun posti tuo osoitteenmuutoskortteja.
- Korttienkirjoitusurakan alkaessa tulostan päivitetyn muistion koneelta, ja sitä mukaa kun olen saanut kortteja kirjoitettua, merkkaan listaan rastin tms. korttinsa saaneiden nimien viereen.
- Useimmiten kaikki kortinsaajat ovat saaneet samanlaisen kortin. Kun askartelen, mielessä on valmiiksi mietittynä idea, jonka toteutan noin 70 kertaa.
- tietokoneelle olen siirtänyt myös muistion siitä, millaisia kortteja olen minäkin vuonna lähettänyt, samoin kuin uusia käyttämättömiä kortti-ideoita.
- Postista on haettu joulukuun alussa niin joulupostimerkkejä kuin punaisia postituskuoriakin arviolta tarvittava määrä.
Täksi vuodeksi en kuitenkaan askarrellut kortteja, kun Manulta oli tulossa upeita hyväntekeväisyyskortteja. Mutta en nyt sitten lähettänyt vielä niitäkään, kun ilmaantuikin vielä toinen, kiireellisempi, niin ikään hyväntekeväisyyskohde. Manun kortit odottavat siis ensi joulua.
Tarkoitukseni ei ole rehvastella (ainakaan kovin paljoa), mutta omien korttipostittelujen lisäksi sain kuin sainkin lähtemään reilut 13o joulutervehdystä Naispiirin jäsenille. Maanantaina kävin pudottelemassa siniseen laatikkoon kuusi punaista postituskuorta, jokaisessa sallitut 25 tervehdystä. Mies oli käynyt jo viime viikolla pudottamassa yhden pussillisen ja minä viimeisen tänä aamuna. Saa nähdä tuleeko tästä tapa, että postitamme jäsenkirjeen juuri jouluksi.