Kännykkäkaapeli oli kauan aikaa hukanteillä. En siis saanut ajoissa kuvien kera mainostettua tekemiämme havukransseja. Vaikka tuskin niiden menekki myyjäisissä olisi ollut sen kummempi, vaikka Facebookiin olisin ehtinyt kuvan saadakin. (Kun loin Facebookiin myyjäistapahtuman, niin yksikään kutsumistani ei ikinä vastannut kutsuun.) Laitan nyt sitten kuvia itsenäisyyspäivän koristeeksi. Kun mies oli viimein kaapelin löytänyt.
Eräänä torstaina väkersimme Ollinsaaressa kransseja - sormet mustana ja tahmeina. Liisa ja Maila olivat tuoneet mukanaan jos vaikka mitä värkkejä, kuusen- ja männynhavujen lisäksi puolukan ja mustikan varpuja, liekoa ja lepän kukintoja. Aulikki jemmasi kranssit kylmään siiheksi, että myyjäisiä edeltävänä torstaina pidimme sitten koristelutalkoot.
Tässä kuva omasta askartelustani, käytin kuusta ja mustikkaa. Koristelin aikanaan valkoisella ja hopealla, muutama helmi, keskelle puinen enkeli roikkumaan ja sinne tänne presidenttipussisuikaleista punottuja karjalantähtiä. Naiset kehuivat elegantiksi. Mutta niin vain oli sekin myymättä, kun vihdoin pääsin Saloisten myyjäispöytään. Kolme muuta pienempää kranssia oli sentään ostettu. Puhuin Arjalle, että kylmässä säilyttäen loput voisi säilyä seuraavan torstain raahen myyjäisiin. Sinne en itse päässyt, mutta Aulikilta kuulin, ettei siellä mitään kransseja ollut tarjolla. Mihin lie joutuneet meidän puhdetyömme? Liisa ehdotti mulle, että tekijöiden pitäisi saada viedä omansa pois, jos jäävät myymättä, ettei aherrus olisi aivan hukkaan heitettyä. Kannatettava ehdotus. Pitäisikö rohjeta vielä kysellä diakonissalta, mihin loput kranssit joutuivat, että noinko ne olisivat vielä saatavilla.
Eräänä torstaina väkersimme Ollinsaaressa kransseja - sormet mustana ja tahmeina. Liisa ja Maila olivat tuoneet mukanaan jos vaikka mitä värkkejä, kuusen- ja männynhavujen lisäksi puolukan ja mustikan varpuja, liekoa ja lepän kukintoja. Aulikki jemmasi kranssit kylmään siiheksi, että myyjäisiä edeltävänä torstaina pidimme sitten koristelutalkoot. 
Tässä kuva omasta askartelustani, käytin kuusta ja mustikkaa. Koristelin aikanaan valkoisella ja hopealla, muutama helmi, keskelle puinen enkeli roikkumaan ja sinne tänne presidenttipussisuikaleista punottuja karjalantähtiä. Naiset kehuivat elegantiksi. Mutta niin vain oli sekin myymättä, kun vihdoin pääsin Saloisten myyjäispöytään. Kolme muuta pienempää kranssia oli sentään ostettu. Puhuin Arjalle, että kylmässä säilyttäen loput voisi säilyä seuraavan torstain raahen myyjäisiin. Sinne en itse päässyt, mutta Aulikilta kuulin, ettei siellä mitään kransseja ollut tarjolla. Mihin lie joutuneet meidän puhdetyömme? Liisa ehdotti mulle, että tekijöiden pitäisi saada viedä omansa pois, jos jäävät myymättä, ettei aherrus olisi aivan hukkaan heitettyä. Kannatettava ehdotus. Pitäisikö rohjeta vielä kysellä diakonissalta, mihin loput kranssit joutuivat, että noinko ne olisivat vielä saatavilla.
Kauniita, tuuheita ja jouluisia. Taitaa näin joulun alla olla niin paljon myyjäisiä, ettei joka paikkaan enää ostajia riitä..
VastaaPoistaNiinpä. Itsekään en käy missään muissa myyjäisissä kuin näissä seurakuntamme omissa.
VastaaPoistaOih! Kauniita. Aivan voin haistaa nenässäni nuo. Hienoja
VastaaPoistaKauneus on kuitenkin katoavaista... edelleenkin mieltäni vähän vaivaa, katosivatko loput kranssit roskikseen... Huomenna saatan kyllä lähetyssihteeriltä kysäistä.
VastaaPoistaTuoksu oli kyllä upea vielä koristeluvaiheessakin.
Asia selvisi. Kuulin diakonissalta, että loput oli myyty sitten Pattijoen myyjäisissä, tosin alennuksella. Mutta pääasia, että löysivät paikkansa. Olisin saattanut kyllä itsekin ostaa, jos olisin arvannut niitä olevan edelleen myynnissä. Nyt meillä on sitten ulko-ovessa muovinen kaupan hökötys, joitakin vuosia sittne hairahduin sellaisen alennusmyynnistä ostamaan.
VastaaPoista