Viä silloon kum mä olin pikkuflikka, tavattihin kotopuoles joulun eruus kulukia naapuriis klaffia nakkelemas. Pahaaset kollit tiämmä silloon enää pöffäälivät, mutta kai soli aikanansa ollu yleesemminkin sellaanen tapana notta joulukortti käytihin viemäs varkahin. Porstuahan hiivittihin aiva äänetä ja sitte nopiaa ovi auki ja kortti eli joku klaffi tupahan over raosta. Sitte viä äkkiempää paiskattihin ovi kiinni ja paineltihin kartanolle vinkiäätte, kukaa ei saanu nähärä nakkaajaa. Ja tottahan talov väki koitti painella perähän, heti kun oli tointunu pelijästyksestänsä, ja keriitä tunnistaa klafifnnakkaajan.
Minen joukaa oo koskaa käyny klaffia nakkaamas. Molin silloon viä niin häjyynen. Ja vaikken olsi ollukkaa niin molin niin ihimisarka, sellaanen umppoo, jotten olsi joukaa tohtinu ihimisihin eres varkahin. Kun seki oli kova tinki, kun mun piti Rajamäen Eilalta munia hakia, istua tuvas Olavin kans orottelemas, sen aikaa kun Eila oli kanalas munia koholimas. Istuumma hilijaa, kun Olavi oli tiämmä yhtä umppoo kum mäki. Ei se ainakaa pikkuflikalle osannu mitää toimitella. Olavi oj jo aikaa kuollu, Eila tiämmä viä elää.
Mutta viä nuosta klaffiista. Kyllä siinä pelijästyy, kun äkkiä kovalla metelillä ovi vetäästähän auki ja paiskatahan saman tien kiinni. Vaan kyllä joskus klaffinnakkaaja itteki pelijästyi meirän ovella käyresnänsä. Kun soli aiva varmahan nähäny tuvan klasista valot ja sitte porstuahan hiivittyänsä ja oven aukaastuansa näkööki vain pimiää, ja klaffiki pömppää vain takaasi. Meillä kun oli aina talavella oven eres vähä fylliä. Uluko-oven alareunas oli isoo ärämä ja siitä puhalti lunta ihan triimuuksi asti porstuan laattialle. Tuvan oven etehen ratusteltihin sitten filtti, jottei kylymyys porstuasta olsi päässy tupahan. Kiviluoman Lauri osaji kyllä tupahan, kun kävi meillä joka päivä ja oli oppinu huushollin tavoolle, mutta monet muut oli ihimeesnänsä filttihin tormattuansa.
Enää ei klaffin nakkoo luonnaasi kuinkaa. Kaikilla on ovet lukus, kellua pitääs rimpahuttaa, eikä siinolis mitää järkiä. Eikä kenenkää pihamarkiille pääse hiippaalemahan varkahin, kun joka paikas on katuvalot, parahis paikoos liiketunnistimilla syttyvät lamput. Nykyään nakellahan sittev vain sähköpostia ja sen kaltaasta touhua piretähän.
lauantai 25. joulukuuta 2010
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Meillä nuata perinteetä vaalittihin viälä siälä erellises kotokyläs. Melekeen joka joulu kävi joku tonttu porstuahan kortin nakkaamas, enkä viälä tänä päivänäkään osaa arvata, kuka se oli:)
VastaaPoistaTämä oli kyllä nitä parhaita juttuja joulun alla,siinä oli jännitystä,ja kovaa menoa.
VastaaPoistaHienosti kijoitit,ja palautuipa nuo ajat mieleen.
Ahaa! Kuulostaa, Sanni, siltä, että olet ollut kerran jos toisenkin "tervehdyskäynneillä".
VastaaPoista