torstai 24. kesäkuuta 2010

Pöhkö puimurimies

Kaikenlaisia unia! Edellisyönä naapurin Lasse-setävainaa oli lähdössä puimurilla ajelemaan ladon nurkalta, eikä huomannut, että joku oli jättänyt ruohonleikkurin juuri puimurin eteen. Eihän sieltä hytistä sitä huomannut (mahtaako oikeasti puimureista sentään pystyä näkemään eteensä, en tiedä, kun en ole koskaan ollut kyydissä). Niin meni ruohonleikkuri tuhannenpäreiksi, ja kohta perään iso sininen saavi. Mutta setä vain ajeli eteen päin. Tulipa sitten meidän navettaankin sisään sillä rekkuleella. Lattialla oli sähköjohto, ja eikös siitäkin irronnut eriste, kun se jäi puimurin telaan. Silloin vasta Lasse pysäytti helvetinkoneensa. Kauhistuin, kun miltei sokea isäni alkoi suin päin korjata vioittunutta johtoa, kuori rikkinäistä eristettä pois päältä ja yhdisteli johdon pätkiä. Minä pelkäsin, että isä kuolee sähköiskuun kuten veljensä aikanaan, ja rukoilin ääneen, että Jeesus armahda.
Eilen illalla sitten yhtäkkiä päähäni pälkähti, mistä moinen uni oli saattanut saada siemenensä. Eräästä Millanin blogipäivityksestä. Hoksasin sen kai siitä, kun muistelin sängyssä eilistä jatko-osaa ystäväni ruohonleikkuritaistolle.

maanantai 21. kesäkuuta 2010

Kyllä kelepaa kun on sopevat reirut

Minen oo viä koskaa pessy mattojani meres, vaikka yli kakskytä vuotta on asuttu rannikolla. Minen joukaa tietääsikkää, mihinä tää niitä mattolaituria piretähän, jos saattuusin tarttemahan. Vaan en tartte. Kun on omat reirut. Paljuja ja soikkoja kempuralle vain. Ja soopaa ja porsta. Nykkum mun piti viruttaa kaks sellaasta oikeen vahavaa ja kuivanaki turhan painavaa mattua, niin mä päätin pestä ne maas päin, jottei trenkää nostella. Mies oli jostaki tiellairasta kuliettanu ison pellinpalan, josta soli taitellu sellaasen matalan ja leviän farin, justihin passelillevyysen nuolle matoolle. Siihem mä aamulla kannoon vettä lämpenemähän sarevesitynnyristä, tuohippuolin lisäsin pyykkipuluveria, jonka liotin kuumahan vetehen. Sinne sitte matto likuamahan. Pesualustan sain muovisen puutarhapöyrän kannesta, siitä kun jalaat irtuaa niin nätysti. Polovihin pujin sellaaset puutarhurin suojukset ja sitte konttimahan porsta toises ja suovam pala toises käres, kumikintahat viä käsiä suojaamas.
Oli se mies mulle toisenki reirun rustannu, vanahoosta vauvavvaunuusta sellaaset puutarhakärryt, johona on vanahoosta jääkaapiin ritilööstä tehty kori ja reunat. Kum matto oli pesty ja virutettu, soli nätty nostaa kärrin päälle ja siinä se sai valua ja orotella, kun miesväki nosteli autonrenkahia pinoohin ja niiren päälle flankut. Kärryttelin sitte maton flankkujen työ ja niiren päälle roikkumahan. Viä vähä letkulla viruttelin, niin pitääs passata. Vaan kyllä ny tuntuu tällaasen työtätekemättömän selijäs. Ei paljo trenkääsi enää tietokonehen ääres istuskella.

lauantai 19. kesäkuuta 2010

Anoppilassa mutkin

Esikoinen myi vastaostamansa kitaran, ja halusi ostaa tilalle viisikielisen basson. Oli sellaisen löytänyt Oulusta, joten lähdettiin käymään Tervolassa tervehdyskäynnillä, kun Oulu osuu sopivasti matkan varrelle. Kuopus jäi natisemaan sängyn pohjalle... halusi kuulemma omaa aikaa, eikä lähtenyt meidän muiden mukaan. Niinpä tytär soitti serkkupojalle Ouluun ja rekrytoi tämän mukaamme mummon luo, joka meitä jo odottelikin ruuan kanssa. Ruuan ja kahvin jälkeen kävimme miehen kanssa hänen isänsä haudalla. Hautausmaalla rookattiin eläkkeellä oleva pitkäaikainen suntio Veikko, jonka kanssa on aina mukava haastella, ja jututettiin erästä rouvaakin, joka on kuulemma ollut englanninopettajana Pattasten koululla tuossa muutaman kilometrin päässä.Siis nämä molemmat olivat itse ihan elävien kirjoissa, samoilla asioilla hautuumaalla kuin mekin. Kasteltuamme krysanteemit jatkoimme kävelyä vielä kauppaan. Paluumatkalla kiinnitimme huomiota pikkubussiin, joka pysähtyi risteykseen sen näköisenä, ettei kuski tiennyt suunnasta. Kun osuimme kohdalle, apukuski turvautui meihin "Excuse me, do you speak English?" Ruokapaikkaa etsiskelivät, ja toki mies osasi neuvoa heidät Tervolan pizzeriaan. Tuli hyvä mieli, kun saatoimme olla avuksi. Kävelymatka oli sen verran pitkä, että myöhästyimme vartilla Victorian ja Danielin häistä, mutta eiväthän he olleet ehtineet edes kirkkoon vielä. Lähdimme tosin kotimatkalle jo ennen kuin pappi sai puheensa loppuun. Kolmatta tuntia kestävälle ajomatkalle koetan varata jotain ajankulua, tällä kertaa otin Siionin kanteleen, josta pitää löytää lauluja Hedbergin syntymäpäiväseuroja varten. Paluumatkalla nukutti, hetken torkuttuani jaksoin kaivaa kutimen. Tarkoitus olisi ehtiä tehdä sormikkaat tuliaisiksi Norjaan. Syksy tulee taas joskus.

perjantai 18. kesäkuuta 2010

Kuviteltua rationalisointia

Olimme jälleen tänään tapulikahviopäivystäjinä Hessun kanssa. Käsitöiden lisäksi otimme ajankuluksi tällä kertaa mukaan myös laptopin. Otin niin ikään muistitikkuni myös, jonne sitten tallensin tapulissa naputtelemiani blogitekstiluonnoksia. Nyt sitten yritin kopioida ja liittää tikulta yhden tekstinpätkän tänne. Eipä onnistunut (liekö vika taidoissani vai bloggerin ominaisuuksissa?) Se siitä toiveesta, että olisi säästänyt aikaa kotona tietsikalla istumiselta.

Tänään tapulilla oli lämpimämpi kuin keskiviikkona, ja silloin oli lämpimämpi kuin tiistaina. Ties vaikka ensi viikolla tarkenisin niitä mattoja jo pestä, jos lämpeneminen jatkuu. Tosin ulkona puuhailua rajoittaa se, että hyttyset tekevät minut hulluksi.

keskiviikko 16. kesäkuuta 2010

Pyörät jonossa

No kyllä taas uskomattoman unen lykkäsi. Piti miehellekin ensitöiksi kertoa. Olimme miehen kanssa seisovinamme tuolla 8-tien varressa, menossa sienimetsään - kuinkas muuten - kun Saloisista päin tuli pitkä letka pyöräilijöitä jonossa vasenta laitaa. Jo kaukaa kuului Ainon ääni, joten äkkäsin, että nuohan ovat ylistysryhmäläisiä, menossa harjoituksista esiintymään. Me seisoimme asennossa ja minä nostin oikean käden otsalleni ja sanoin ohiajaville: "Jos minulla olisi lakki päässä, niin nyt tekisin kunniaa." Mutta koska minulla ei ollut lakkia, niin olinpa vain varjostavinani silmiä häikäisyltä.

Toiveuni. Olen vuosia koettanut esimerkillä sekä ystävällisillä ja välillä myös epäystävällisillä vihjailuilla saada keski-ikäisiä tuttaviamme siirtymään turhasta autoilusta hyötyliikuntapyöräilyyn. Tämä uni mun tekisi mieli kertoa myös toisessa blogissani, mutta korkeintaan lievästi sensuroidussa muodossa.

tiistai 15. kesäkuuta 2010

Ei suolaa vaan palsamia

Haavojen nuoleminen sanontana liitetään yleensä johonkin tappion kokemiseen ja sen jälkeiseen häpeän tunteesta johtuvaan vetäytymiseen. (En halua tässä viitata nyt kehenkään enkä mihinkään.) Mutta mistä onkaan tullut tuo sanonta? Varmaankin koirista, ne kun hoitavat haavojaan niitä nuolemalla.
Mutta enpä ollut ennen nähnytkään, että nuo ihmisten parhaat ystävät hoitavat myös TOISTEN haavoja. Sain sunnuntaina hyvää hoitoa Usmalta ja Seitalta. Ensin ihmettelin, miksi molemmat lapparit nuolivat polviani sukkahousujen läpi, toinen toista ja toinen toista polvea. Niissä oli verille raapimiani hyttysen puremia. Kotona kun kerroin miehille polvien nuoleskelusta ja mietin ääneen, noinkohan koirat nuolivat juuri puremia, niin mies kysyi, että "no, kutittaako enää?" Eipä kutittanut! Kiitosrapsutukset noille huolehtivaisille ja empaattisille otuksille!

maanantai 14. kesäkuuta 2010

Kartiohuhtasieni



Tallensin kameralta eilisiä Kauhajoen reissun kuvia, ja löysin samalla sienikuvan, jonka mies otti löydästään lenkkipolun varrelta. Kartiohuhtasieni on kolmen tähden sieni, myrkytön ja varsin yleinen, mutta esiintyy oikullisesti.




lauantai 12. kesäkuuta 2010

Mullon levottomat unet, levottomat unet

Kyräily, välttely ja paljonpuhuva vaikeneminen tulivat uniin omituisena kombinaationa. Valve-elämässä mieltäni vaivaavat ihmissuhdekoukerot kiemurtelivat unessa aivan eri kasvojen ympärillä. Onko se nyt transferenssia tuollainen siirtely. Olen yrittänyt itselleni vakuutella, että olen vastuussa vain omista reaktioistani, en toisten, eikä minulla ole mitään syytä pelätä eikä hävetä niiden ihmisten kohtaamista, jotka olivat todistamassa taannoista episodia. Mutta niinpä vain tunnun edelleen jännittävän, kun kerran alitajuntakin siitä kailottaa unien läpi.

Tulivatpa ne uudet upeat astiatkin uniini. Sen takia, että murehdin, miten ne mahtuvat huomenna kyytiin, kun olemme koko väellä liikkeellä ja jos poika vielä ostaa bassonkin matkan varrelta. Onneksi ei kuitenkaan läskibassoa, vaan ihan vain viisikielisen sähköbasson.
(Bassossa viisi kieltä! Mihin tämä maailma on menossa?)

torstai 10. kesäkuuta 2010

Suolaiset tarjoilut



Ensimmäiset vieraat jo ehtivät tulla, kun minulla oli vielä koristelu ja kattaminen kesken. Juhlakalu auttoi koristelemalla täytekakkua itsetekemillään marsipaaniruusuilla. Häthätää ehdin pyytää miestä ottamaan kameran esiin ja kuvan pöydästä. Mutta ei hän hoksannut ottaa kuvaa makeista trahteereista, enkä kehdannut vieraiden kuullen kovin perinpohjaisesti selittää, että aion laittaa blogiin kuvia... Jätin tällä kertaa voileipäkakut tekemättä, kun Raahen Seudussa oli mielenkintoinen savulohihyydykekakun resepti. Pohja hapankorpuista. Eka kerran kokeilin myös coctailpiirakoita ns. voileipinä. Ruohosipulilla maustettuun tuorejuustoon sekoitin katkarapuja, levitteen päälle kananmunaviipale, kylmäsavulohta ja tilliä. Aurinkokuivatuilla tomaateilla maustettuun tuorejuustoon lisäsin kalkkunasilppua, päällimmäiseksi kurkkua ja persiljaa, myöhemmin hoksasin lisätä tomaattiakin. Mutta toki tarjolla piti olla perinteistä munavoitakin.








Sähkövempeleiden kapina - saa varastaa elokuvaideaksi

Ny on riannu. Pyykkikone on oikutellut jo pari kuukautta. Linkous ei kaikin aijoon toimi. Onneksi sentään lyhyt linkous on pelannut, mutta jossain vaiheessa kesän mittaan täytyisi kysellä kodinkonehuollosta apua.
Myös uusi sähkövatkaimeni on osoittautunut oikukkaaksi. Opiskeluaikana ostamani halpa ja merkiltään tuntematon vatkain palveli moitteetta neljännesvuosisadan, mutta nyt tämä uusi saksalainen merkkituote on präkännyt alusta asti. Kesken vatkauksen sen vatkaimet vääntyvät vinoon, koneen ääni muuttuu hurjaksi, eikä vatkaimia meinaa edes saada enää irti suoristamista varten. Mies väittää, että minä olen liian kovakourainen. Ja aluksi itsekin epäilin itseäni, että olin laittanut epähuomiossa vatkaimet alun alkaen vinoon. Mutta vaikka sitten melkein vatupassilla tarkastin ja alkuun vatkaus sujuikin, niin yhtäkkiä kone taas alkoi ärjyä.
Sauvasekoittajan palaminen saattoi kuitenkin aiheutua ronskiudestani. Tosin se on ennenkin pystynyt murskaamaan suomuuraimia kivineen, mutta tällä kertaa ne taisivat olla vielä hivenen hyhmäisiä yövyttyään jääkaapissa sulamassa. Niinpä juhlapäivän aamuna täytekakkujen täyttö keskeytyi kiinnileikkautuneeseen sauvasekoittimeen. Kakun täytin sitten kokonaisella hillalla, mutta onneton sauva, sekin käytännössä uusi, odottaa makkarin pöydällä, että mies tekee sille jotain. Avaa ja koettaa korjata.
Hän kyllä korjasi tehosekoittajankin, tosin siinä ei ole enää turvakytkintä. Ei sovi antaa kenenkään asiasta tietämättömän mennä koskemaan siihen.
Elämää helpottavat laitteet tekevät sen joskus hankalaksi.

Meinaamista

Kun ei kerran ulos tarkene mennä, niin jäädään sitten sisähommiin. Matonpesua lykkään hamaan tulevaan. Toistaiseksi olisi kuivatusilmaksi sopivaa poutaa, mutta olen tavannut pestä mattoja uikkarit päällä. Nyt pitäisi olla jokin vedenpitävä haalari.
Kun sain pöytäkirjan valmiiksi, niin jäin sitten tähän tietokoneelle puuhastelemaan näitä joutavampiakin. Kokeilin nyt blogipohjan ja värien vaihtoa, niin lukeminen on helpompaa.
Yläkerran varastot pitäisi kollata, josko sinne saataisiin tilaa makuupusseille sun muille romppeille. Varaston tyhjentäminen vain on niin kovin hidasta, koska se tietää sitä, että rupean leikkaamaan matonkuteiksi sinne kertyneitä riepuja. Mutta ulkonahan ei nyt tarkene leikata, enkä minä sisällä halua niin pölyistä askarta toimittaa. Pöh. Jää aikomiseksi. Ainahan voin ruveta ompelemaan. Keksin jo hyvän idean, miten kierrätän/ jalostan Annelta saamani kuvalakanat.

Miltei painajaisia

Viime yönä tapoin punkin lyömällä sitä Raamatulla. Tämä tapahtui siis unessa. Punkki oli kammottavan iso, suurempi kuin marjalude, mutta se oli karvainen. Ja kun löin sitä, sen sisältä tupsahti kärpäsen näköinen pikkuotus, joka oli ensin vain kirvan kokoinen, mutta kasvoi silmissä yhtä suureksi kuin kukkakärpänen. En jäänyt odottamaan, vieläkö se kasvaisi tai lähtisikö lentoon, vaan otin jälkeläisenkin hengiltä. Hirvitti vain, jäikö Raamattuun tai lakanaan borrelioosia tai muuta vaarallista.

Edellisyönä kärsin nälkää. Olin olevinani koululla menossa ruokatunnille, mutta saliin oli pitkät jonot. Pari pikkuoppilasta tuli syömästä ja he jäivät aulaan riehumaan. Otin toisen heistä puhutteluun. Hän sattui olemaan oma oppilaani, mainittakoon, että lähtöisin entisen Neuvostoliiton alueelta. Komensin heitä ulos ja sanoin vielä omasta nälästä ja pitkästä jonosta katkerana, että jos kerran ei ollut kiire ulos, niin olisivat voineet jättäytyä jonon perään ja antaa tilaa kiireisimmille. Kun sitten lopulta pääsin ruokasalin puolelle, niin eikös mun pitänyt ruveta selvittämään jotain liinavaateasioita. Siinä touhussa en huomannut, että keittäjät ennättivät jo korjata ruuat pois. Kun olin viimein aikeissa ottaa ruokaa, niin astioiden tilalla olikin pari sangollista sinistä savea. Siinä vaiheessa olin ilmeisesti jo myöhässä tunniltakin.

No, noille savisangoille tuli selitys eilispäivän mittaan. Mies kävi ostamassa sata kiloa sementtiä. Naapuri oli nimittäin aloittanut pyörävaraston rakentamisen raja-aidan viereen, ja niinpä mies päätti, että symmetrian ja yhtenäisyyden vuoksi meidän puolelle rakennetaan myös pyöräkatos. Onneksi juhlat on ehditty juhlia ennen rakennusbuumia. Ja onneksi asuntovaunun myyntikin ajoittui juhlien jälkeiseen aikaan. Eräs tuttu mies tarvitsi vaunua yöpaikaksi, kun varsinaiset majoitustilat ovat salakavalasti muuttuneet varastotiloiksi. Varastonahan meidänkin asuntovaunu on ollut, ja väliaikaismajoitustiloina toisinaan. Mutta nyt se siis tyhjättiin, ja patjat, täkit, makuupussit, retkeilyvaatteet ja astiat pitäisi pystyä sijoittamaan jonnekin. Äääh, melkein kaduttaa, että lupauduin ostamaan veljenpojalla myynnissä olevan astiaston - kahdelletoista hengelle syvät ja matalat lautaset, kahvikupit asetteineen sekä muutama tarjotin ja kynttilänjalka, ihanat vaaleanpunaiset Kermansaven astiat. Mutta mihin minä ne saan mahtumaan? Lähtisi jo noita lapsia tuosta muualle, että saisi heidän mukaansa rompetta.

maanantai 7. kesäkuuta 2010

Piha-askarta

Tein kevään viimeiset kylvötyöt, kun löysin vanhentuneita nauriin siemeniä ja kun huomasin kasvimaalla pienen läntin, johon en ollut vielä kylvänyt. Kasvimaa on ollut harson alla piilossa, syksyllä kylvetyt porkkanat ja valkosipulit ovat saaneet siellä rauhassa aloittaa kasvunsa. Halusin kylvää punajuurta, jäävuorisalaattia ja kurkkuyrttiäkin. Puutarhamme kitukasvuisuutta kuvastanee sekin, etteivät viimevuotiset kurkkuyrtit sitten siementäneetkään uutta kasvustoa saati alkaneet tukahduttaa tilaa muilta kylvöksiltä, vaikka siemenpussissa sellaisesta varoiteltiin. Nyt kokeilin kylvää niitä vähän eri paikkaan, toivon mukaan aurinkoisempaan, kasvihuoneen päätyseinustalle. Naurista ja punajuurta kylvin isoihin kukkapurkkeihin ja kasvimaan tyhjän läntin jätin salaatille.

Uskalsin jo kantaa kasvihuoneesta krassilaatikot, gladiolukset sekä Annen antaman kelloköynnäksen patiolle. Mutta voi olla, että ostetaan kateharsoa lisää ja peittelen ne vielä illalla nukkumaan, vaikka täällä rannikolla yöpakkasten riski pieni onkin.
Tämä puutarhapuuhastelu alkoi kompostorin vajennuksesta, mutta kun ulos vääntäytyy, niin sinne sitten jumittuu. Pienesti ehdin myös jo perata muroa eli vesiheinää eli pihatähtimöä porkkanarivistä. Ja istuttaa loput samettikukat sinne tänne kasvimaalle toivon mukaan tuholaisötököitä karkottamaan.

Nyt nukuttaa tuo raitis ilma.

Elisan juhlista







Laitan muutaman potretin lauantailta, kun juhlittiin tyttären valmistumista. Vielä vähän (kovasti) harjoitteluvaiheessa kuvien lisääminen tämän bloggerin kanssa. Kuvat tulee mihin tahtoo. Kuvissa suvun nuorin sylissäni, päivän sankari eli juhlakalu 60 vuotta vanhemman mummunsa kanssa sekä suvun naisia kolmessa polviparissa, tosin välipolvi on miniöitä, mutta yhtä lailla sukuun laskettuja.
Elisa kiittää ja minäkin olen kiitollinen. Mukavasti juhlat meni, trahteerit riitti vielä sunnuntain jatkoillekin. Äsken vielä söin aamupalaksi täytekakkua. (Äsken söin aamupalaa, pyjamassa = kesäloma on alkanut.)











keskiviikko 2. kesäkuuta 2010

Hyökkäys


Toukokuun helteiden lomassa pesin olohuoneesta kadun puolen ikkunoiden ulkopinnat. Ajattelin, että ovat sitten jo juhlia varten kondiksessa. Mitä vielä. Kun tänään pasteerailin etupihalla perennoja tsiigailemassa, niin huomasin räkättien ilmahyökkäyksen jäljet ikkunassa. Vastikään luin jostakin, että räkätit ihan oikeasti hyökkäävät pudottelemalla pommeja takaluukustaan, ja senpä tautta niitä paskonärhiksikin nimitellään. Tädiltä häälahjaksi saamamme kuultokudoksen ("Lintukoto") ripustin ikkunoiden väliin, että pikkulinnut eivät yritä lentää ikkunalasista läpi. Vaan enpä arvannut tällaista reaktiota.


Onnea ylioppilaat II













Loput yo-onnittelukortit ovat tässä. Yksi näistä lähti jo postin kautta Revonlahdelle. Tuo punavihreä.











tiistai 1. kesäkuuta 2010

Onnea ylioppilaat


Mies kävi pankissa hakemassa muutamia sekkejä ja itse tein vielä kolme yo-korttia lisää. Kolme tein jo aiemmin.

Ohessa on yksi niistä aiemmin tehdyistä. Tämä lähtee luultavasti veljenpojalle Laviaan.
Laitan lisää kuvia, kunhan takkuilu laantuu. Voi olla, ettei tämäkään talletu, kun yhteys kai pätkii.
(Tallentui se :D)