Miltei painajaisia

Viime yönä tapoin punkin lyömällä sitä Raamatulla. Tämä tapahtui siis unessa. Punkki oli kammottavan iso, suurempi kuin marjalude, mutta se oli karvainen. Ja kun löin sitä, sen sisältä tupsahti kärpäsen näköinen pikkuotus, joka oli ensin vain kirvan kokoinen, mutta kasvoi silmissä yhtä suureksi kuin kukkakärpänen. En jäänyt odottamaan, vieläkö se kasvaisi tai lähtisikö lentoon, vaan otin jälkeläisenkin hengiltä. Hirvitti vain, jäikö Raamattuun tai lakanaan borrelioosia tai muuta vaarallista.

Edellisyönä kärsin nälkää. Olin olevinani koululla menossa ruokatunnille, mutta saliin oli pitkät jonot. Pari pikkuoppilasta tuli syömästä ja he jäivät aulaan riehumaan. Otin toisen heistä puhutteluun. Hän sattui olemaan oma oppilaani, mainittakoon, että lähtöisin entisen Neuvostoliiton alueelta. Komensin heitä ulos ja sanoin vielä omasta nälästä ja pitkästä jonosta katkerana, että jos kerran ei ollut kiire ulos, niin olisivat voineet jättäytyä jonon perään ja antaa tilaa kiireisimmille. Kun sitten lopulta pääsin ruokasalin puolelle, niin eikös mun pitänyt ruveta selvittämään jotain liinavaateasioita. Siinä touhussa en huomannut, että keittäjät ennättivät jo korjata ruuat pois. Kun olin viimein aikeissa ottaa ruokaa, niin astioiden tilalla olikin pari sangollista sinistä savea. Siinä vaiheessa olin ilmeisesti jo myöhässä tunniltakin.

No, noille savisangoille tuli selitys eilispäivän mittaan. Mies kävi ostamassa sata kiloa sementtiä. Naapuri oli nimittäin aloittanut pyörävaraston rakentamisen raja-aidan viereen, ja niinpä mies päätti, että symmetrian ja yhtenäisyyden vuoksi meidän puolelle rakennetaan myös pyöräkatos. Onneksi juhlat on ehditty juhlia ennen rakennusbuumia. Ja onneksi asuntovaunun myyntikin ajoittui juhlien jälkeiseen aikaan. Eräs tuttu mies tarvitsi vaunua yöpaikaksi, kun varsinaiset majoitustilat ovat salakavalasti muuttuneet varastotiloiksi. Varastonahan meidänkin asuntovaunu on ollut, ja väliaikaismajoitustiloina toisinaan. Mutta nyt se siis tyhjättiin, ja patjat, täkit, makuupussit, retkeilyvaatteet ja astiat pitäisi pystyä sijoittamaan jonnekin. Äääh, melkein kaduttaa, että lupauduin ostamaan veljenpojalla myynnissä olevan astiaston - kahdelletoista hengelle syvät ja matalat lautaset, kahvikupit asetteineen sekä muutama tarjotin ja kynttilänjalka, ihanat vaaleanpunaiset Kermansaven astiat. Mutta mihin minä ne saan mahtumaan? Lähtisi jo noita lapsia tuosta muualle, että saisi heidän mukaansa rompetta.