Haavojen nuoleminen sanontana liitetään yleensä johonkin tappion kokemiseen ja sen jälkeiseen häpeän tunteesta johtuvaan vetäytymiseen. (En halua tässä viitata nyt kehenkään enkä mihinkään.) Mutta mistä onkaan tullut tuo sanonta? Varmaankin koirista, ne kun hoitavat haavojaan niitä nuolemalla.
Mutta enpä ollut ennen nähnytkään, että nuo ihmisten parhaat ystävät hoitavat myös TOISTEN haavoja. Sain sunnuntaina hyvää hoitoa Usmalta ja Seitalta. Ensin ihmettelin, miksi molemmat lapparit nuolivat polviani sukkahousujen läpi, toinen toista ja toinen toista polvea. Niissä oli verille raapimiani hyttysen puremia. Kotona kun kerroin miehille polvien nuoleskelusta ja mietin ääneen, noinkohan koirat nuolivat juuri puremia, niin mies kysyi, että "no, kutittaako enää?" Eipä kutittanut! Kiitosrapsutukset noille huolehtivaisille ja empaattisille otuksille!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Kappas vain! Johan minäkin vähän ihmettelin, mikä niissä sinun polvissasi mahtoi olla niin kiinnostavaa. Meillä osa eläimistä on tosiaan hyvin empaattisia ja herkkiä toisten voinnille. Pari kissaa asettuu mielellään minun kipeimpien nivelieni päälle lämmittämään ja erityisesti Usmakoira on aina heti hoivaamassa, onpa jollain sitten henkinen tai fyysinen pipi :)
VastaaPoista