39 askelta - tai vähän enemmän

Melkoista porrasjumppaa on tuo taimien karaisu. Töistä tultua kannan yläkerrasta eteläikkunalta kymmenkunta taimilaatikkoa alakertaan ja takaovesta ulos kempuralle. Illalla retuutan ne takaisin. Onneksi rautatabletit ovat alkaneet tehota, en varmaan aneemisena jaksaisi kulkea trappuja ylösalas.

En sitten tiedä, onko itse karaisusta juurikaan taikaa, koska se on minulla ollut tähän asti säännöllisen epäsäännöllistä. Jos aloittaa karaisemisen, niin pitäisikö sitä jatkaa keskeytymättä ulosistutukseen saakka? Minulle on tullut pakostakin taukoja viikonloppuisin, kunen ole ollut paikkakunnalla. No, vaikkeivät taimenruppanani juuri hyötyisikään, niin saanpa ainakin pohkeille ja reisille kyytiä.

Yök

Enpä muista hetkeen kokeneeni mitään fyysisesti niin epämiellyttävää ja hankalaa kuin tämänpäiväinen mahantähystys. (Enkä kyllä muista, että milloinkaan olisin - aikuisiällä - etu- ja jälkikäteen itkenyt lääketieteellistä toimenpidettä.) Kipuahan minä kyllä kestäisin - ainakin mikäli uskomme hammaslääkäriäni, joka totesi, että mulla taitaa olla korkea kipukynnys. Mutta tuo oli jotain muuta kuin kipua. Yökötystä, avuttomuutta ja itsensä hallitsemattomuutta. Viisas, kiltti ja empaattinen hoitaja piteli kiinni, rohkaisi ja kannusti lakkaamatta.

Nyt se on ohi, enkä totisesti toiste halua joutua nielemään letkua. Kai siitä voi jatkossa kieltäytyä.

Mitään hälyttävää, poikkeavaa, haavaumaa ei löytynyt, ei myöskään viimeisimmissä verikokeissa tai virtsa- ja ulostenäytteissä ollut mitään poikkeavaa. Hemoglobiini oli rautalääkkeillä noussut. Anemian takia minua tänään syynättiin, haluttiin vissiin poissulkea imeytymishäiriöt yms. Patologilta tulee vielä vastaukset näytepaloista, mutta verikokeiden mukaan mulla ei ole keliakiaa. Eipä tietenkään, kai se olisi tuntunut jonkinlaisina vatsa- tms. vaivoina. 

Kuitenkin kaikitenkin, toivottavasti tutkimus oli turha. 

Aha, paimen anoo jauherehua. Jo on anemia paha

Vielä kun jaksaa muutaman levottoman yön painajaisineen ja heräilyineen, niin sitten alkaa taas uni maistua. Paitsi että ei... Tulee uudet murehtimiset. Jotka nekin olisi hyvä osata jättää leveämmille harteille.

Huomenna vielä suoraan töistä lääkärille, anemian takia. Olin ihmetellyt pitkin talvea, miksi hengästyn niin helposti, ja epäilin astmaa suvunperintönä. Alle sadan hemoglobiini selittänee myös huimauksen, jota on esiintynyt liikuntatunneilla.