Melkoista porrasjumppaa on tuo taimien karaisu. Töistä tultua kannan yläkerrasta eteläikkunalta kymmenkunta taimilaatikkoa alakertaan ja takaovesta ulos kempuralle. Illalla retuutan ne takaisin. Onneksi rautatabletit ovat alkaneet tehota, en varmaan aneemisena jaksaisi kulkea trappuja ylösalas.
En sitten tiedä, onko itse karaisusta juurikaan taikaa, koska se on minulla ollut tähän asti säännöllisen epäsäännöllistä. Jos aloittaa karaisemisen, niin pitäisikö sitä jatkaa keskeytymättä ulosistutukseen saakka? Minulle on tullut pakostakin taukoja viikonloppuisin, kunen ole ollut paikkakunnalla. No, vaikkeivät taimenruppanani juuri hyötyisikään, niin saanpa ainakin pohkeille ja reisille kyytiä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
voi kauhiaa, miätiin tovin, että mihin ulostuksehen saakka sä meinaat hariootella...voi että, ahkera sä oot, mä en jaksaasi. Mulla on nyt krassia pervekkeella ja päätin, että jos elävät niin saavat, jos eivät,niin saavat niinkin olla.
VastaaPoistaOnneksi ei ulostusta tarvi enää harjoitella.
VastaaPoistaMä oon nyt kovasti laiskistunut kuskaamisessa. Viikonloppu meni hautajaisliesussa ja sitten sää kylmeni täällä niin, etten ole raaskinut viedä taimia ulos, etteivät karaistu kuoliaaksi.