Sain aamupalan vuoteeseen jo puoli kahdeksalta, ei tarvinnut valveilla odotella herätystä. Sain sänkyyn myös tulevan kesän kukan ja suurennuslasin, jolla näin vähän paremmin tutkia dalian istutusohjeet.
Rautatabletin ja elokuvan (Inside man) jälkeen lähdimme tandemoimaan kirkkoon, siihen kirkkoon, jonka viereisessä seurakuntatalossa oli luvassa perinteinen miestenpiirin järjestämä äitienpäivälounas. Kapusimme tavanmukaisesti lehterille. Kun kuulin saarnan aikana jonkun miehen yskivän alakerrassa, muistin heti taas isän ja ajatukset harhautuivat saarnasta.
Harmillisesti jumikseen oli ympätty ehtoollisvirsiksi kaksi inhokkiani (jotka eivät ole varsinaisia ehtoollisvirsiä, ovatpa vain sellaisia, jotka kaikki osaa jo ulkoa, kun niitä vähän päästä veisataan). Mutta olipahan alkuvirsi ainakin komea Aurinkomme ylösnousi.
Lounaalla istumme tuttavapariskunnan pöytään syömään ja seurustelemaan. Kun kerroin rouvalle värssystä, jonka olen valinnut isän kukkalaitteeseen, niin taas multa pääsi poru. Vaikka olen muistolausetta kuivaharjoitellut ääneen itsekseni kohta kymmeniä kertoja. Välillä se jo sujuu kyynelittä. Mutta jos ei hautajaisissa suju, täytyy pyytää miestä lukemaan.
Koska laitoin dahliasta (pakkauksesta) kuvan jo viimeisimpään blogiini, niin laitan tähän - sopivasti aiheeseen liittyen - toisen kukkakuvan. Sain torstaina kevätmyyjäisissä Tuulalta upean tuoksuvan pionin, se on kuvassa isän armeijakuvan ja työkavereilta saamieni kynttilöiden kanssa.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti