Tuttava soitteli töistä tultuani: "Oletteko kotosalla, onko teillä menoa tälle illalle?" Vastasin, että ei kai seurakunnassakaan ole tänään mitään. Tuttava tuli käymään, keitin kahvit. Yhtäkkiä sitten viiden edellä juolahti mieleen, että eiväthän ne kevätmyyjäiset vain ole tänä torstaina. Etsin äkkiä paikallislehden ja seurakuntatiedot. Ja kyllä vain ja niinpä tietenkin, ainahan kevätmyyjäiset ovat olleet äitienpäivää edeltävänä torstaina! No, laitoimme tuttavan pyörän auton taakse peräkoukkuun ja tarjosimme hänellekin lihakeittoa seuriksella. Oli sentään vielä melkein tunti ostosaikaa. Ja silläkin oli oma tarkoituksensa, että tulimme autolla. Kahdestaan olisimme tulleet ilman muuta pyörällä. Tuula tuli kysymään, millä olemme liikkeellä ja oli hyvillään, kun kuuli, että autolla. Ja pian syykin selvisi: hän oli ollut halunnut ostaa minulle kukan jo syntymäpäivilleni, mutta nyt hän oli hankkinut upean valkoisen kerratun pionin surunvalittelukukaksi. Otin siitäkin jo kuvan, vaan en vielä ehättänyt sitä koneelle siirtää. Sen sijaan löysin vanhojen kuvien joukosta pari sellaista kuvaa, joista saa osviittaa joistakin tekemistäni ostoksista.
Ylemmässä kuvassa on Evankeliumijuhlien edellä virkkaamiani tyynyjä. Niistä roosa oli edelleen myymättä. Nyt sen ostin kahdestakin syystä: minua häiritsi sen sisälle laitettu mustavalkokuvioinen tyyny, siellä pitäisi olla yksivärinen, kun kuviot häiritsevästi "kalakastaa" isoäidinneliöiden rei'istä. Toinen syy on se, että eräs tuttu nainen oli aiemmin kiinnostunut ostamaan tämän. Nyt voin sitä hänelle uudelleen tarjota.
Eebenpuisia figuurejakin oli edelleen myynnissä, ja nyt ostin ystävälleni samantapaisen veneen kuin tämä, minkä itsellemme ostimme toista vuotta sitten. Ajattelin, että tämä voisi olla 50-vuotisonnittelukukkanen. Uskallan sen tässä mainita, kun tiedän, ettei ystäväni pysty enää nykyisin käyttämään tietokonetta/ nettiä sähköallergian takia.
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti