Olen konsertista alkaen kuunnellut automatkoilla Kauhajoen Klaneettien tuoretta levyä. Eilen töistä palatessa ajattelin kuitenkin, että on aika ottaa esiin joululaulut. Toin Komian polokan autosta tupaan ja katsoin levytelineestä aamuksi valmiiksi joululevyn, jota en ollut vielä viime jouluna ehtinyt tai muistanut kuunnella. Niin sitten kuunneltuamme kimppakollegan kanssa Ylen uutiset laitoin cd:n soimaan...
KAMALAA!! Ensiksikin, soundin laatu oli ala-arvoista, äänitetty ties missä porstuassa ties millä magnetofonilla. Rohina ja humina ei kuitenkaan ollut pahinta. Toiseksi kamalinta oli ns. urkusäestys (joko hammondi tai urkuharmooni). Kaikkein kauheinta oli kuitenkin laulajan taitamattomuus.
Muutaman sekunnin kauhunsekaisin tuntein kuunneltuani häpeillen ja kollegalta anteeksi pyydellen sammutin soittimen. Harmittelin ääneen, millaisen sian olinkaan säkissä ostanut.
Koulun jälkeen vietyäni Hannan kotiin laitoin uhkarohkeasti levyn uudelleen soimaan tarkistaakseni, oliko se tosiaan niin kamala kuin ensivaikutelma oli antanut ymmärtää. Oli se. Kaikki kauniit suomalaiset joululauluklassikot ja yksi ranskalainenkin oli raiskattu. Lisäksi Joulupukkikin oli häpäisty. Kotipihassa sieppasin levyn soittimesta - ettei se vain enää vahingossa alkaisi autossa soida. Voisi tulla peltivahinkoja.
Sisällä näytin levykantta miehelle ja ihmettelin uudelleen, miten ja miksi olinkaan voinut mennä ostamaan tuollaisen levyn. Suureksi helpotuksekseni mies kertoi, etten minä sitä ollut hankkinut. Hän oli auttanut yhtä jatkuvassa rahapulassa olevaa kaveria, joka oli mennyt ostamaan tuon levyn ja josta hän oli kuitenkin halunnut päästä eroon ja saada rahansa takaisin. Sanoin, etten yhtään ihmettele, miksi Keijo oli halunnut rahansa takaisin. Ja annoinpa vielä miehenkin kuulla näytteen hankinnastaan. Miksi sitten luulin, että minä olin tuon levyn ostanut? Koska sen kannessa luki, että se on äänitetty Ruukissa. Olen ennenkin mennyt ostamaan jonkun oppilaan kautta jotain omakustanteita, joita ei koskaan olisi pitänyt edes tehdä... No, loppuviimeksi olin hyvilläni, ettei mua ollutkaan huijattu, ja mies oli hyvillään, kun minä kiittelin häntä siitä, että oli auttanut kaveria ahdingossa.
Mutta tuolle levylle täytyy keskiä jokin uusiokäyttö. Voisin tietysti panna vahingon kiertämään ja kuunteluttaa se kavereilla, jotka suunnittelevat oman äänitteen tekemistä...
Eei, enhän mä sentään ilkeä ole, ainakaan kovin ilkeä ainakaan näin lähellä joulua. Joulukoristeeksi tai lasinaluseksi tuo kelpaa kyllä.
Levykannessa oli kuva yllättävän nuoresta naisesta, kenties viisissäkymmenissä. Kuitenkin hän kuulosti kahdeksankymppiseltä.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti