Jo heleppas

Kyllä moon ny pistäny melekeen kyynärpäitä myören käret ristihin. Vihiroon sain äntihin ne mukulooren toristukset ja räntättyä paperille. Huomisin tarttoo viä allekirioottaa, niin ovat lauantaiksi valamihina. Nym mun sopii ruveta nauttimahan joulun tulosta. Vaan kyllon ollu köppäästä tuo koulunpito tällä viimmeesellä viikolla. Siä on muutamat pöyrööt sänsiny joka ainua päivä ja joka välis. Aiva kun niilläki olis joku jouluressi, pelekääkö ne niin pukkia (vaikkeivät eres oo mitää alaluokkalaasia) ja orottavat saavansa vittoja (aiva tulis tarpeesehen), jotta hermostuksis ovat viä päässilimääsempiä kun muulloon. Viä kun kaikin jaksaasimma huomisen kenraaliharijootuksen, ehtoolla juhulan ja viä kun olsivat joinki ihimisiksi kirkos lauantaiaamuna. Omat mukulani mä jo paperilla järjestin sopevahan ratihin, jotta kuka mihinäki istuu kirkonpenkis, jottei kovin tulsi praatattua sen parahan kaverin kans. Saa nähärä, olisko siittä apua. Voi olla, jotta toristuksen jaon jäläkehen tuun kotia säkki tyhyjänä. Kuinkahan siinä osaa ruveta mihinkää. Ai niin, mullon oppilahilleni kortit orottamas, ei sovi niitä unohtaa sieltä toristuksen välistä. Pitää panna ylähä seki. Kännykkähän pruukaan kirioottaa ittelleni muistutuksia ja hälyytyksiä, kun ei trenkää enää omahan muistihinsa luottaa.