Toipumislomalla

En muista, että olisin ollut näin väsynyt viime joulun seutuvilla kuin tänä vuonna olin. En, vaikka luullakseni vähemmän taas tein ja touhotin kotihommia kuin vuosi sitten. Voisiko kouluarviointi ja sen aiheuttama stressi ja muiden hommien kasautuminen vaikuttaa niin suuresti? Oikein mitään muuta eroa en viimevuotiseen tiedosta, jos ei yhtä lisäikävuotta oteta lukuun. Viime lukuvuonnahan minulla oli esikoululuokka, jolle ei tarvinut tehdä sanallista arviointia. Ja aika monta vuotta siitä on, kun olen muutenkaan kokonaisen luokan arvioinnin tehnyt. Valmistavassa opetuksessa oppilaita oli aina vähemmän kuin suomalaisissa luokissa.
Unirytmisekoiluni ja niiden aiheuttama lisäväsymys vaikutti myös miehen hyvinvointiin, ja muistin jälleen, miten stressaavaa ja epämiellyttävää aikaa joulun alusta hänelle seurassani - tai pikemminkin seurani puutteessa - on.

Muuten joulunvietto sujui perinteiseen tyyliin, olimme koko perhe koolla aattona ja joulupäivänä, tosin tytär kyläili "anoppilassaan" sillä aikaa kun me muut olimme aattohartaudessa, minä perinteisesti urkuparvella kuoron kanssa. Jouluaamuna pyöräilin jälleen kirkkoon kuoroilemaan, sieltä palattuani en sitten muuta koko päivänä tehnytkään, torkuin vain ja katselin välillä töllöä. Hullua kyllä, että vielä jouluaamunakin heräsin liian aikaisin. Känykkä oli herättämässä vartin yli kuusi, mutta nousin jo puoli viideltä.

Tapaniaamuna mulla ei sitten ollutkaan hälytystä, ja nukuimme miltei pommiin, yhdeksään asti, jolloin meidän piti olla jo lähdössä tapaninajelulle mummolaan. Emme sitten kuitenkaan myöhästyneet sovitusta ajasta kuin puoli tuntia.

Nyt sitten olemme miehen kanssa tulleet mökille. Rauhoittumaan, toipumaan ja lepäämään. Huomenissa kuitenkin tehdään mutka myös minun puolen sukulaisissa.