keskiviikko 13. elokuuta 2014

Laajempi selonteko viikonlopusta

Tällä viikolla alkoi koulu lopulta minunkin työpaikallani. Eivätköhän he siellä pärjää aivan mainiosti minuttakin yhden lukuvuoden.

Perjantain puutarhurointia ja pussiostoksia

Vaikka äidin serkun hautajaiset olivat viime viikonlopun päätapahtuma, muutakin ehdimme. Perjantaina lähdimme puoliltapäivin lapioiden ja kumppareiden kanssa auttamaan ystäväämme Millania puutarhahommissa. Mieheni kaivoi ruohotuppaita irti perennapenkiksi rajatulta alueelta, ja minä ravistelin mättäistä mullat pois. Siinä ei kauaa nokka tuhissut. Ulkona nautittujen päiväkahvien jälkeen menimme vielä aloittamaan hedelmätarhan pohjatöitä, vaikka ukkostakin taisi olla vähän ilmassa. Kolmen maissa meidän piti lähteä kaupoille, kun piti yrittää löytää miehelle hautajaisiin musta puku. Kas kun isäni hautajaisissa ollut puku olikin viety jostain kumman syystä kaupunkiasuntoon. Saimme Millanilta vinkin naapurikaupungin puolella olevasta kirppiksestä, jonne sitten lähdimmekin. Löysimme lähetyskirppiksen ja sen ohesta viihtyisän, kauniiksi sisustetun kahvilan. Syötyämme paninit ja possumunkit kahvin kera jaksoimme siirtyä kirpparin puolelle tonkimaan. Mies löysi itselleen sopivan puvun, joka oli lähestulkoon käyttämätön. Kaiken kukkuraksi se lähti vitosella, kun kirpparilla sattui juuri tuolloin olemaan "vitosella pussi" -päivä. Samaan pussiin mahtui lisäksi useampi kauluspaita sekä minulle yksi kesämekko. Onnistuneen kaupunkivierailun täydensi muutamat ostokset halpahallissa sekä rautakaupasta löytynyt osmocolor lattiaan.

Lauantaina sukulointia monin verroin

Hautajaispäivän aamuna piti olla kello herättämässä. Jotenkin taas tänäkin kesänä unirytmi on siirtynyt myöhäisemmäksi. Vaikkemme päässeetkään liikkeelle silloin kun oli aikomus, ehdimme kuitenkin kukat noudettuamme ja tädin luona kahvit juotuamme (ja miehen vaihdettua puvun ylleen) ajella kaikessa rauhassa äidin serkun kotipitäjän kirkolle. Kirkon luokse alkoi kertyä tutunnäköistä väkeä, äidin serkkuja ja serkkujen jälkikasvua. Kellonsoitto kutsui väen sisälle. Pappi piti hyvän siunauspuheen, muistolauseet olivat miltei kaikki joko Raamatusta tai hengellisistä lauluista. Sellaisia toivoisin omiin hautajaisiinikin. Vaikken niitä itse ole kuulemassa, olisi kuitenkin mukava jo etukäteen tietää, että hautajaisissani olisi tarjolla toivon sanoja, sellaisen toivon, joka perustuu Jumalan sanaan. (Onko mitään muuta toivoa?)
Hautausmaalle ajettiin ruumissaatossa. Vainajalle oli kaivettu hauta edesmenneen vaimonsa viereen. Samalta hautuumaalta löytyi useita hautoja, joissa oli sama sukunimi, vainajan isä ja äiti, vaimo, serkkuja ja serkkujen perheenjäseniä. Hautauksen jälkeen kiersimme muutamien sukulaisten kanssa haudoilla. En ollut ennen käynytkään kyseisellä hautausmaalla.


Muistotilaisuus alkoi pitopöytäruokailulla, laulujen ja adressien jälkeen kuulimme muisteluita ja evankeliumia, päälle vielä kakkukahvit.
Hyvästeltyämme vainajan perheen lähdimme kotimatkalle. Poikkesimme tädin kanssa tervehtimään isosiskoani, jolla oli seuraavana päivänä synttärit. Vein perennan ja kukansiemeniä. Ennen kotiinpaluuta kävimme vielä katsomassa äitiäni hoitokodissa. Hän kyllä tällä kertaa muisti nimeni, mutta kertomukseni serkkujensa tapaamisesta ei nyt saanut vastakaikua.

Sunnuntainakin liesussa

Pyhänä heräsimme sen verran myöhään, ettemme yrittäneetkään ehtiä kirkkoon. Monien rakkaiden ja harvoin näkemieni sukulaisten kohtaaminen piti aivoja ylikierroksilla illalla vielä pitkään ja viivytti unentuloa, siksi aamulla nukutti. Lähdimme aamupalan ja aamutoimien jälkeen ennen puolta päivää tapaamaan naapuriamme tämän kesämökille naapurikuntaan. Hän oli laittanut meille ruuan. Syönnin jälkeen kierros puutarhassa, tiivistä ja syvällistä seurustelua ja kahvittelua. Viivyimme useamman tunnin. Kaiken kukkuraksi teimme vielä hyvät kaupat. Tilanpuutteen vuoksi saisimme edullisesti (= lahjaksi) tänne Kanttorilaan keinutuolin, joka vielä onkin kalustuksesta puuttunut. Itse asiassa miehen veli täällä käydessään mainitsi, että sellaisen tarvitsisimme. Sovittiin, että menemme käymään joku päivä uudestaan peräkärryn kanssa.



Sunnuntain kyläreissulla kohtasimme ehtoisan emännän lisäksi tällaisenkin kaunokaisen. Neitoperho, tiesi emäntämme kertoa.

2 kommenttia:

  1. Nyt ymmärrän, miksi en nähnyt sua 1700-luvun markkinoillamme. Odotin koko ajan, että jostain kuuluisi...vilukissiii... Otan osaa suruunne. Suruilo, olipas se hyvä sana. Taivaan Isän siunausta!

    VastaaPoista
  2. Niinpä, olisi ollut mukava rookata vihdoin nenätysten. Mutta mistä kummasta olet voinut saada sellaisen vaikutelman, että minä julkisella paikalla saatttaisin ruveta kaukaa jo kiljumaan...? Vaikutelma lienee harvinaisen lähellä totuutta.

    Kiitos, ja samoin siunausta sinulle ja täydellistä toipumista hammas- ym. vaivoista.

    VastaaPoista