Nyt kun paastonaika on jo hyvällä alulla, ei ihan puolessa välissä, niin muutamat vanhat kirjoitukseni seurakunnan blogissa ovat jälleen ajankohtaisia. Alla oleva teksti on päivätty 24.3.09.
Merkintöjä paastonajalta
Kun kuulin saavani tilaisuuden alkaa kirjoittaa yhtenä blogistina seurakunnan uusille sivuille, niin aloin saman tien tehdä lyhyitä muistiinpanoja päässä pyörivistä paastonajan ajatuksista. Seuraavat rivit ovat tuhkakeskiviikolta:
Ennen unentuloa ehdin pyöriskellä horvin mietteissäni (horvi on eteläpohjalainen epämääräinen ajan yksikkö, vrt. tovi). Olin tyytymätön itseeni, arkielämäämme. Mietin, voisiko sittenkin paaston aikana luopua joutavista asioista ja keskittyä olennaisiin. Jos vähentäisi television katselua ja käyttäisi sen sijaan aikaa ja energiaa tekemättömiin hommiin, niistä kiireisimpänä kotitöiden delegointiin. Yön synkkinä unettomina hetkinä jotenkin aavistelin, ettei elämänmuutoksesta kuitenkaan tulisi mitään. Siitä johtui mieleeni teologiset ongelmat. Onko parannuksen teko mahdollista omin voimin ja avuin? Missä on ero parannuksen teon ja itseään niskasta ottamisen välillä? Kuka koettaa syyllistää tekemättömistä hommista ja saamattomuudesta, omatunto vai syyttäjä?
Lopuksi vielä yksi kysymys: Mitä jos paastonaikanakin kääntäisi katseen Jeesukseen eikä itseen?
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti