Kukkia naistenpäivän kunniaksi

Taidanpa hiukkasen oikaista tässä kirjoitusurakassa. Käytän pohjana tekstiä, jonka lähetin KD-lehteen mahdollisesti julkaistavaksi. Kävi nimittäin niin, että kun facessa KD:n keskustelupalstalla mainitsin naistenpäivätapahtumaideastamme, niin järjestöpäällikkö Mikko kehotti ottamaan paikan päällä kuvia ja kirjoittamaan lehtijutun, niin kuin sitten teinkin. KD:stä tuli vastaus, jossa kiitettiin jutusta ja luvattiin laittaa se ensi viikon lehteen, 21.3., koska tämän viikon lehti oli jo täynnä. Toivottavasti en nyt riko mitään julkaisu- taikka edes sopivaisuussääntöjä, kun julkaisen oman tekstini etukäteen, tosin hivenen riisuttuna. 

”Erään pikkukaupungin KD Naiset jalkautuivat naistenpäivänä torille ja kävelykadulle. Ihmisille jaettiin KristAlli-lehden lisäksi lämmintä mehua ja pipareita sekä kukkasia, joko langasta tehtyjä ”ikikukkia” tai kesäkukan siemeniä itse kylvettäväksi. Vaikka aurinko yrittikin paistella pyrypilvien takaa, niin torilla oli kylmä; lämmin mehu maistui, mutta elävät leikkokukat olisivat kylmettyneet.

Kun Saara Ruokonen Kalevalanpäivänä oli ilmoittanut, että juuri naistenpäiväksi ilmestyvää KristAlli-lehteä voisi tilata naispiireihin ja että Asmo Maanselkä ja Mikko Rekimies olivat toivoneet eri paikkakunnilla järjestettävän tapahtumia naistenpäivänä, niin vietin yhden illan sängyssä unta odotellessani miettien, millainen se tapahtuma voisi olla. Mitä ihmisille voisi KristAlli-lehden lisäksi jakaa, ilman että syntyisi sitä iänikuista kertakäyttömukiroskaa? Uni ei meinannut tulla, mutta sitten tuli idea. Olin tapani mukaan kerännyt kesällä pihakukkieni siemeniä talteen kylvääkseni niistä seuraavaksi kesäksi. Muistin, että minulla oli yksi isohko määrä sekavärisen köynnöskrassin siemeniä ylimääräisenä. Seuraavana päivänä aloin taitella pieniä paperirasioita, A4-kokoisesta kierrätyspaperiarkista tuli kuusi minirasiaa. Kannet taittelin kesäkukkakuvaston sivuista. Siemeniä riitti vajaaseen neljäänkymmeneen rasiaan, joten jotain muutakin jaettavaa piti kehitellä. Olin löytänyt aikaisemmin kirpputorilta edullisia värikkäitä lankoja, joista aloin tehdä kukkia pitsikukkakehikon avulla. Siinä vaiheessa olin jo ollut yhteydessä Sailaan, joka innostui naistenpäivätempauksesta ja ehdotti, että varaisimme torin laidasta torikojun lämpimän mehun tarjoiluun. Sovimme, että Saila tiedottaa tapahtumasta paikallisosaston KD-naisille ja paikallislehdistölle. Sovimme myös, että me naiset toisimme mukanamme muovimukeja mehun tarjoilua varten, jottei kertakäyttömukeja tarvittaisi. Keskiviikkoiltana meitä oli muutama nainen askartelemassa yhdessä lisää kukkasia. Seija viimeisteli kukat vielä kiinnittämällä niihin hakaneulat. Saila lupasi ostaa krassinsiemeniä vähän lisää pussitettavaksi. Hän kävi myös ostamassa mehut ja piparit ja perjantaiaamuna toi ne sekä vettä ja vedenkeittimiä torikojulle. Seija ja Anja kiertelivät kävelykadulla kukkakorit käsivarrella ja nippu lehtiä kainalossa. Lehden väliin oli vielä sujautettu kopio tuoreesta kannanotosta, jonka Saila oli puolueelta saanut ja monistanut. 

Vaikka sää ei meitä suosinutkaan ja vaikka sekä talkoolaisia että kaupungilla liikkujia olisi toivonut olevan enemmänkin, olimme kuitenkin tyytyväisiä aamupäivän rupeamaan. Etenkin kun paikallislehdestä tuli paikalle toimittaja ja valokuvaaja, jotka viipyivät pitkään ja haastattelivat meidän lisäksi myös muita kaupungilla liikkujia naistenpäivän vietosta. Jakamatta jääneet lehdet kannanottoineen päätimme sujauttaa naapureittemme postiluukkuihin. Lopuille kukille ja siemenille Saila varmaan keksii hyvän käyttökohteen…" 

Mainittakoon, että paikallislehden toimittaja oli kirjoittanut nasevan jutun jo seuraavan päivän lehteen.

Loppukaneetiksi kerron vielä, että edellisyönä näin painajaista: kun tulin myöhässä kaupungille, huomasin vasta perillä, että olin unohtanut jaettavat lehdet kotiin. Lähdin niitä hakemaan, mutta eksyin… Onneksi oikeasti kaikki meni hyvin. Miehenikin kävi vielä perjantaiaamuna ostamassa meille lisää muovisia pinottavia mukeja, jotka olivatkin oikein sopivan kokoisia ja mallisia, ja mikä tärkeää, konepestäviä, käytettäväksi myöhemminkin KD:n tapahtumissa. Meidän itse kunkin mukanamme haalaamat kupit riittivät mainiosti. Kovin paljon mehun juojia ei tullut, koska varmaan monet ohikulkijat kuvittelivat, että siitä olisi pitänyt maksaa. Taidammepa käydä ostamassa halpiksesta loputkin siellä olleet mukit, niin loppuu kertakäyttökuppikulttuuri paikallisosastossamme.