Jo useita vuosia mieheni on ollut niinsanotusti talonmiehenä tai kotimiehenä, kun itse olen kulkenut tienaamassa. Se on suunnattomasti helpottanut töissäkulkemistani muun muassa siten, että kotiin tultua minun yleensä ei ole tarvinnut ryhtyä ekaksi ruuan laittoon, vaan on saanut tulla valmiiseen pöytään. Myöskään siivoamisesta minun ei ole tarvinnut kantaa juurikaan huolta, parina viime vuotena entistä vähemmän. Aina välillä mies on yllättänyt uusilla aluevaltauksilla, kuten leipomiselle - tällä viikolla hän on onnistuneesti kokeillut tehdä sekä omenapiirakkaa että piimäleipää PAISTINPANNULLA.
Mutta tänään minua odotti (pannuleivän lisäksi) jymy-yllätys. Kun olin tullut eteiseen, olin kuulevinani pyykkikoneen olevan käynnissä. Aina tähän päivään saakka pyykinpesu on kuulunut kirjaimellisesti sanottuna puhtaasti minun hallinnon alaani. Täytyy tunnustaa, että olen ollut varsin hölmö, kun en ole hirveästi rohkaissut muita perheemme jäseniä kajoamaan pesukoneeseeni saati tukkimaan sinne ties mitä. Mutta aivan oikeaoppisesti mies oli koneen täyttänyt ja käyttänyt (pikkukuriositeettinä mainittakoon kuitenkin rahanpesu, jota myös oli tapahtunut, onneksi kuitenkin vain kolikoita). Itse kuitenkin halusin edelleen ripustaa...
Nyt tarttis ryhtyä pakkaamaan. Olemme lähdössä huomenna viikonlopun viettoon kristilliselle opistolle, ystävänpäiville, joiden aikana harjoitellaan lauluja ensi kesän seuroja varten. Bis zu Sonntag!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti