Kuinka voi ihminen olla näin uuvuksen käsis melkein pelkästään seisoskeltuaan ulkoilmassa nelisen tuntia? Meillä oli varsinaiset Kaleva-hiihdot, koulujen väliset mitelöt Kalevalanpäivän ratoksi. Ei kuitenkaan mitään hiiden hirven hiihtoa, vaikka itse olinkin sonnustautunut maastopukuun - joka muuten tuntuu herättävän yllättävän paljon huomiota ja keräävän kommentointia. Se nyt vain sattuu olemaan ainoa kelvollinen toppapukuni, erittäin mukava ja käytännöllinen talvisäihin. Myös näihin kevään keikkuviin oloihin, aamulla pikkupakkanen, keskipäivällä vesisade, nyt sataa lunta.
Toki hommiini sisältyi muutakin kuin seisoskelua, kun olin eskareiden ja vähän muidenkin pikkukoululaisten huoltojoukoissa. Ja viihdytysjoukoissa. Kun meidän koululaisia tultiin kisapaikalta hakemaan vihoviimeisinä, niin piti jo keksiä ajankulua lapsille, joten riepottelin heitä kainaloista ja heittelin heitä hankeen. "Nyt mun vuoro!"
Oli aivan mukava touhukas ulkoilupäivä, jonka aikana ei ehtinyt murehtia muita kouluasioita. Edelleenkin asiat ovat aivan levällään, tuleeko yäkoulu meidän koululle evakkoon vai siirtyvätkö kenties sittenkin iltavuoroon toiselle yläkoululle (viittaan aikaisempaan selostukseeni). Rukoilen päättäjille viisautta ja rohkeutta tehdä vaikeita, mutta mieluiten oikeita päätöksiä.
Tänä iltana pitäisi vielä jaksaa lauluharjoituksiin. Vaan sinne kun vain jaksaa lähteä, niin kyllä siellä sitten taas piristyy.
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti