Kovettu rustoo

Son Sipolaanen taas kun kirioottaa. Millan-ystävällä oli hieno kuva taimikasvatushyllystään, niin piti mun kans käyrä ottamas kuva omastani, jokon niin uurenkarhia, jotten oo viä ehtiny sitä täyttää.

On se vaan niin sopevaa, kun ei tartte kun sanua, mitä mä tarttisin, niin pikapuolihin toivehet toteutetahan. Aiva kun mullolis oma pullonhenki. Mies tuon on pykänny, ja vähä muutaki se mulle rustas, mutta siitä mä reheelen tuohippuolin. Ja paan kuvan.

Nytton ollu kaikemmoosia kiiruhia, jotten oo keriinny muuta saamahan äntihin, kun oon koittanu panna taltehen osoottehia ja vanahaa sähköpostikirieenvaihtua (Millanin kans käytyä, kuinkas muutoon) ennen kun kotinetis on sanominen kaikki. Ja sitte mun on pitäny kiiruhulla koittaa rustata meirän "KooReen" naispiirin uutta kotisivua jonkimmoosehen mallihin, jottei siä aiva pöhölöjä lukis.

Tua taimilaatikos on ny vasta petuuniaa ja orvokkia. Alakerran klasilla on itäny päivänsiniä, pitääs ne vissihin jo koulia ja toimittaa tuonne vintin klasille. Mutta mun pitää ny viä räknätä, onko mulla viä johonaki joku muuki kylyvös...