Totisesti!

Tytär uhosi, että heti kun hän on saanut opiskelut päätökseen, hän isänsä tapaan irtisanoutuu facesta. Huomasinpa taas minäkin, että parempi olla kurkkimatta outojen ihmisten kommentointia ja vielä parempi olisi olla itse niitä kommentoimatta.  Viimeksi annoin itseni ärsyyntyä eräästä tokaisusta ja kun reagoin siihen, niin vastakommentissa kirjoitettiin jotain tosikoista. No, en sitten malttanut olla vielä vastaamatta, että henkilö erehtyy, jos kuvittelee minua tosikoksi. (En ole enää sen jälkeen käynyt katsomassa, miten kommentointi on jatkunut.)
Mutta jäin miettimään tuota. Miksi minulle tuli tarve puolustautua väittämällä, etten ole tosikko. Olenhan minä. Olen paljon mieluummin tosikko kuin sellainen, joka leikin varjolla tyypittelee ja luokittelee ihmisiä negatiivisesti.
Mutta sitten taas toisaalta. Runebergin päivänä Radio Deissä oli päivän kysymys koskien mieliinpainuneinta suomenkielistä koomikko- sketsihahmoa. Kysymyksen tehnyt Ariel kertoi esimerkkinä Alivaltiosihteereistä yhden hurmaavan hauskan sketsin - mutta viittasi myös mm. Putoukseen. Ja eikös vain päivän kysymys herättänytkin facessa kiivasta kommentointia, jossa kyseltiin muun muassa, mille kristityn sopii nauraa ja mille ei. En minä sittenkään ole tosikoimmasta päästä. Vaikken minäkään viinaan ja juopotteluun liittyvää vitsailua ole koskaan oikein ymmärtänyt enkä juuri sietänytkään. Esimerkiksi Uutisvuoto on aina herättänyt minussa ristiriitaisia tunteita. Välillä siellä on ollut hulvattoman hauskoja juttuja, mutta aivan liian usein myös mautonta pilkantekoa, jonka takia en enää ole aktiivisesti uskaltanut sitä katsoa. Miksi vasitella pahoittaa mielensä.