Olen pitkin loppukesää ollut yhden naisen sodassa juolavehnää eli tuttavallisemmin valkojuurta vastaan. Olen siinä sivussa rakentanut koeaseman, jonka tarkoituksena on tutkia erilaisia juolavehnän ylöskaivettujen juurten tuhoamismenetelmiä ja vertailla niiden tehokkuutta.
Ei kun oikeasti sitä on tullut niin paljon (perkaamallani palstalla on erittäin suotuisat kasvuolot niin perennoille, vihanneksille kuin myös ei-toivotuille lajeille), että olen joutunut funtsimaan, minne kaikkiin paikkoihin voin sitä lykätä ilman, että tarvitsee pelätä sen uudelleen juurtumista.
Tässä pieni kuvakooste erilaisista ratkaisuista:
Ensimmäiseksi ratustelin juurimättäitä erilaisille tellingeille, mahdollisimman ilmavasti ja ilman maakosketusta edistääkseni kuivumista ja välttääkseni juurtumista. Kuvassa näkyvän kaivonkannen ja lampaan heinähäkin lisäksi käytössä oli myös laattojen alta vapautunut puinen lava, jonka nostin kenaamaan portaita vasten, aurinkoa kohti. Seuraavaksi kannoin osan juurista kuivumaan sateensuojaan kasvihuoneeseen. Aurinkoinen loppukesä kuivattikin ne siellä niin mukavasti, että uskalsin nostella ne kuivuneena isoon säiliökompostiin kerroksittain pilaantuneiden omenoiden kanssa.
Pienen määrän kerrallaan pystyin kompostoimaan myös tuoreeltaan pikakompostorissa. Siitä en ottanut kuvaa. Se on se kallein ja paras pikakompostori... ;) Kerran olen jo kompostorin päässyt tyhjäämään ja täyttämään uudelleen. Mutta valkojuurta tulee nopeammassa tahdissa kuin pikakompostorikaan pystyy käsittelemään. Joten lisää keinoja piti keksiä:
Rakas pystytti minulle heinäseipään, johon sitten ratustelin osan mättäistä, miten parhaiten taisin. Viime viikonloppuna päätin ottaa koekäyttöön vielä yhden konstin: sulloin perkeet isoihin tukeviin tyhjiin multasäkkeihin ja ajattelin jättää ne sateen suojaan seinustalle koko talveksi. Katsotaan keväällä, mitä niille kuuluu.
Ja jos vielä yksi kuva yrttimaasta, joka on nyt ainakin osittain raivattu. Työ jatkuu, kuten ehdokkaat tapaavat sanoa.
Palstan perustaja on tehnyt hurjan ison työn rakentaessaan tämän kasvimaan kohopenkki kerrallaan - puhumattakaan noista hienoista yrttilaatikoista. Mutta hänen koko ajan huonontunut kuntonsa on estänyt häntä viime kesinä tekemästä mitään kovin pitkäkestoista tai raskaampaa. Se yhdessä maan hyväkasvuisuuden kanssa selittää, että juolavehnä oli päässyt valtaamaan alaa. Sehän kyllä ottaa alansa hyväkuntoisenkin kitkijän penkissä.
maanantai 30. syyskuuta 2013
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Muista kertoa keväällä - ja kesällä- mitä näille ja kyseiselle peratulle maalle tapahtui...
VastaaPoistaYritän muistaa. Toiveet ja odotukset ovat korkealla.
VastaaPoista