Hiljaisuus jatkuu ja syvenee

Jos on postailu ollut viime aikoina vähäistä ja vaatimatonta, niin nyt se on muuttunut vielä entistä hankalammaksi. Nettitikku toimii hitaasti, eilen en sitä edes viitsinyt vaivoitella pöytäkoneeseen, kun mies latasi koko päivän, illan ja yön virustorjuntaohjelmaa tms. läppärilleen. Istun tällä hetkellä luokkani koneella, mutten enää kauaa, kotiin pitäisi päästä lähtemään omenoita keittelemään soseeksi. Sen verran raotan kuitenkin kuulumisia ja elämäni mullistuksia, että työmatkan kulkeminen muuttui radikaalisti maanantaista alkaen. Monivuotinen kimppakyytikollegani sai töitä kotipaikkakunnalta, joten nyt olen höylännyt tuota puolen tunnin väliä yksikseni. Ja melkein joka kerta mennen tullen on armottomasti nukuttanut. Pitääkö tässä ruveta funtsimaan, miten pääsisi mokomasta työmatka-ajosta. Olen jo vuosia haaveillut, että voisi kulkea työmatkat ekologisesti pyörällä tai kävellen. Ja vielä enemmän nyt, kun julkinen liikennekään ei ole enää ulottuvillani. Koulupäivämme alkaa niin aikaisin, että kotipuolesta ei yksikään bussi tänne asti ehdi siiheksi, jos niitä nyt edes jokunen päivän mittaan tulisikaan.