Kukkija leposijalle?

Selasin valokuvia tietokoneella ja totesin taas, etten ole tänä kesänä ottanut puutarhasta kuvia ollenkaan niin paljon kuin olen tavannut, en siitäkään huolimatta, että nyt erityisesti loppukesästä kuvattavaa olisi ollut enemmän kuin koskaan (vaikkei niin kauheasti tässä likipuutarhassa). Syynä kuvauslaiskuuteen on ollut se, että joka kerta aikoesssani kuvata kännykkäni valittaa muistikortin olevan viallinen ja kysyy, tallennetaanko kännykän muistiin. Sen kapasiteetti vain tuntuu olevan kovin rajallinen, ja kävi niinkin, että kaikki puhelimessa olleet kuvat hävisivät jonnekin, josta en niitä enää löydä. Toinen syy vähäiseen kameran käyttöön on se, että tänä kesänä puutarhassa ollessani kädessäni on useimmiten ollut jokin työkalu eikä känny.

Mutta jo alkukesästä otin kuitenkin nämä pari kuvaa. Otin ne tätä blogia varten, en niinkään itselleni muistutukseksi kuin mahdollisesti läheisilleni tiedoksi. Että mun haudalleni, jos sellainen tänne maan päälle jossain vaiheessa tarvitaan (mieheni kyllä odottelee ylöstempausta tapahtuvaksi ennen sitä), saisi istuttaa tätä perennaa, pikkusydäntä. Sillä on monia ihanteellisia hautaperennaominaisuuksia. Se ei  kasva liian korkeaksi, se kukkii uskollisesti koko kesän, se ei vaadi kovin kummoista hoitoa. Ja minun mielestäni pikkusydän on paljon sievempi niin kukkien kuin lehtiensä puolesta kuin vaikka ne iänikuiset begoniat. Vaikka eihän minun niitä tarvitse muutenkaan omalla haudallani katsella. Niin, ja sitä paitsi pikkusydäntä saa helposti omasta pihasta siirrettyä suoraan hautakiven viereen...

Otin kuvan myös pitsimyssystä, koska se sopisi kukintonsa puolesta nätisti pikkusydämen kaveriksi. Mutta sen kukinta-aika on kovin lyhyt. Joten saavat jälkeen jäävät miettiä jotain muuta, jos tuntuu tarpeelliselta.

  Niin, totta kai haudalleni pitää istuttaa nimenomaan perennoja, koska se on ekologisempaa kuin joka kevät ostaa purkkikaupalla kesäkukkia, pahimmassa tapauksessa useammat kesäkukat pitkin kesää :(