...ja seuraava reissu oven takana

I morgon, vill Gud - niin kuin Joulurauhan julistuksessa sanotaan - lähdemme jumiksen ja Hedbergin synttäriseurojen (= paikallinen Evankeliumijuhla) jälkeen kohti Lapphia. Noukimme pojan matkan varrelta kyytiin. Viime kesänä kun hän oli mukanamme, ei oikein lykästänyt hillojen kanssa, mutta nyt menemme jälleen suurin toivein. Voi toki olla, että hillat ovat tänä vuonna vain Etelä-Pohjanmaalla, mutta vaikkei mökin ympäristössä noukittavaa olisikaan, niin saapa ainakin olla uutispimennossa ja luonnon rauhassa melkein viikon. Tauko tulee hyvään saumaan kaikin puolin. Tytär lupautui kotimieheksi.
Heräsin aamulla puoli seitsemältä ovikellon soittoon, mutta se oli onneksi väärä hälytys, mies oli vahingossa painanut nappulaa. Hän oli autokatoksessa jo työn touhussa autoremontissa. Aivan hyvä väärä hälytys, kun itsekin pääsin "ihimisten aijoos ylähä". Tässä olisi kyllä tutinaa ennen kuin olemme lähtövalmiita. Eilen illalla onneksi sain jo äntihin viimeistellä keinutuolin maton, joka on menossa kesäseurojen lähetysmyyntipöydälle. Tänä aamuna sain ommeltua vuorin virkattuun kassiin, mutta vielä pitäisi keksiä konsti, miten kiinnittää krivat. Mutta sitten olisi tuota pakkaamistakin, ja olisi mukava saada huusholli ihimseltääseksi.

Tässä vielä kuva valmiista keinutuolinmatosta. Jos muistan, otan kuvan myös sinisestä isoäidinneliökassista, kunhan saan ne rivat paikalleen. Jos en muista, niin varalta tähän kuva teelmävaiheesta.