Vaikka tämä hakrustaaki, niin paan ny muutteesta jotaki ittelleni ylähä. Moomma lähärös huomenis ailehtamahan Etelä-Pohojammaalle, mutta kurvaamma isoon järven rannoolle ruokapöytähän. Sitte asioomahan Kauhavalle ja kun kaupat on hoirettu, niin jatkamma kotopuolehen. Mun sisarukset on asuullu, tyrjänny ja tryskänny meirän faarin huushollis. Isä kun sai (ja huolii) hoitopaikan, niin sen tupa pitääs tyhyjätä taas vapaalle vuokramarkkinoolle. Meemmä kattomahan, olisko meistä mitää apua tyrijäämises. Moon kyllä huono nakkaamahan mitää pois, jotta voi käyrä köppääsesti meirän reisun sen puolehen... (Hohhoijakkaa. Eileenki ehtoopäivällä istuun pihalla laittelemas vaattehia, jokka flikka oli kollannu pois komerostansa. Yhyres läjäs roskihin meneviä, toises matonkuteehin, nukenvaatteesihin ja muuksi värkiksi kelepaavaa, kolomannes miehelle trasselivärkkiä autonkorijaushommihin - ja yhyres niitä, jokka meni takaasi mun vaatekaappihini, josta molin joskus saanu niitä nakeltua flikalle käyttöhön...Värkkikuupano oli palijo suureet kun roskihin menevä... )
Köppääsesti melekeen meinas käyrä tämän aamun marijastuksenki kans. Menimmä kattomahan, olisko tää nevalla yhtää valokkia. No, oli siä, yhtää... vissihin kymmenkunta valokkia yhtehensä löyrimmä. Mutta saimma kumminki kuntooltua, eikä tartte funteerata, jotta olisko siä ollu, kun kävimmä itte kattomas. Jos sitte ens viikolla Lapis löytääsimmä noukittavaa.
Kun tulimma marijasta ja vaihroomma kutehet, niin pyöräälimmä pankkihin ja kirpputorille (joo, ei meirän tarttenu pankista käyrä laihnaa ottamas kirpputoriostoksia varte, nuo ei ny mitenkää liittyny toisihinsa - paitti jotta varoottelin miestä, jottei sitte mainaase kirpputorin omistajalle, jotta oomma pankis käyny...) Kerkisin viä tiskata ennen kun lähärimmä uurestansa polokemahan, tapulikahaviohon päivystämähän. Mutta meinasin viä ennen sitä keriitä teherä porkkanakaakkua, mutta risetti meni hukkahan. Soli mun käres, kun räknäsin munat valamihiksi, mutta sitte mä sen joinki lymytin itteltäni. Kai soli tarkootus, jottemmä yrittääsi ruveta leipomahan - ja perästäki jäi knaftisti aikaa, meinattihin myöhästyä. Soli tällä kertaa mun syyni, kun koitin lähärättää sähköpostia niille kraatariille, jokka teköö kansallispukuja. Sain lähärätettyä, ja noli keriinny sitte jo vastata, kun tulimma kotia. Mutta molin jo siitäki valamihiksi myöhäs. Ne menöö ens viikolla kesälomalle, ja vaikkeivät olsi mennehekkää, niin tiukkaa olis silti teheny, jottolsivat saanehet äntihin Etelä-Pohojammaan puvun mun miehelleni syntymäpäivälahajaksi. Eherottivat, jos antaasin eres sellaasen kortin, johona ilamoottaasin lahajasta, joka tuloo sitte joskus kun on ensi otettu mitat. Ei niillä ollukkaa mitää valamihia pukuja siä tarilla, kun ne teköö mittojen mukahan.
Vähä liian myöhään haikaasin, jotta olis sollu komiaa, jos molsimma ollehet molemmin kansallispuvuus, kun lujemma Raamatun täkstit kuun lopulla kesäseuroos jumalanpalavelukses.
Mutta ei ny viitti ruraata ja jäärä sitä suremahan, kun täs on kumminki palijo kiitoksen aihehiaki.
Nym moon sitte leiponu sitä porkkanakaakkuaki, kerkisin sen verran risettiä vilaasta, jotta jäi päähäni tähärelliset ainesmäärät. Muttemmä joukaa pannu siähen porkkanaa, oikiastansa soli sellaasta pakastimentyhyjäämiskaakkua, niinku se omenapiirakkaki, jonka kans tein, murotaikinahan. Olin ottanu sulamahan omenav viipalehia ja kesäkurpitsaraastetta.
Ei maar, tarttoo vissihin kattua jotaki valamihiksi, aamuyhyreksältä pitääs jo päästä liikkehelle. Isä sanoos, jotta "kunat".
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti