Piirakkamysteeri

No! Eikö tänne kukaan meinaa mitään kirjoittaa??
Mä niin tykkäisin kronologisuudesta. Olin ajatellut, että kirjoittelen - nopeaan tahtiin - pari kolme postausta synttärieni vietosta. En ole päässyt alkua (siis ensimmäistä juhlintapäivää) pidemmälle. No, sen toisen juhlapäivän eli varsinaisen syntymäpäiväni, jota "hyväntekeväisyyskonsertin" merkeissä vietin kuittaan nyt tällä (klikkaa) postauksella, jonka kirjoitin toiseen blogiini. Jolloin pääsen hyppäämään suoraan aprillipäivään (ja siihen miten tein Vilukissit). Olin saanut viettää maanantaina palkallista vapaapäivää, mutta tiistaina olin luvannut tarjota työkavereille synttärikahvit kakkuineen. Kävikin niin onnellisesti (kuten olin vähän laskeskellut ja toivoskennellut), että konserttikahveille leipomosta tilatuista täytekakuista yksi jäi täysin iskemättömäksi, joten sain viedä sen töihin eikä minun enää illan päälle tarvinnut ruveta kakkua täyttelemään. Samoin jäi leipäjuustoa ja (omapoimimaa) hillaa, coctailpiirakoita ja munavoita sekä mun tekemiä pipareita, kesäkurpitsaleikkokakkua ja juustokeksejä, joita  myös kuskasin koululle. Toisen open kanssa funtsattiin, mihin jääkaappiin ne mahtuisivat ja päätettiin, että osa kannattaa jättää opettajainhuoneen jääkaappiin.
Kun sitten ruokavälitunnilla aloin rustata trahteeria esille, niin en löytänytkään coctailpiirakoita mistään. Olin varma, että olin laittanut ne täytekakun alapuolelle opettajainhuoneen jääkaappiin. Kysyin kollegoilta, oliko joku siirtänyt ne muualle. Kukaan ei tunnustanut ja minä epäilin ääneen, että joku aprillipilailee kanssani. Kävin vielä kurkkaamassa keittiön jääkaappiinkin, olisinko sittenkin vienyt ne sinne, vaikka tiesinkin, etten ollut. No, ruvettiin kahvittelemaan ja herkuttelemaan ja todettiin, ettei tässä ruuan päälle niin piirakoita kaipaakaan ja kai ne kevään loppuun mennessä löytyvät hajun perusteella. Oli ne mulle kukkapuketin laittaneet ja kortinkin tehneet (siinä oli oikeen eteläpohojalaanen toivotus, johona mainittihin, jotta viisaus asuu vanahoos naisis...), mutta toiveeni mukaan lahjaraha oli laitettu yhteisvastuulle.
Minulla on aina tiistaisin kuljetusvalvonta, ja kun sieltä tulin takaisin opettajainhuoneeseen, niin mitä näinkään pöydällä? Sen ison tupperin rasian, jossa ne coctailpiirakat olivat. "No niin, kuka se pelleili mun kanssani? Mistä ne löytyivät?" Kollegat kertoivat, että olivat aikoneet kertoa, että ne löytyivät hattuhyllystä, mutta oikeasti ne olivat kuulemma joka tapauksessa löytyneet omilta jäljiltäni - sieltä keittiön jääkaapista, jonne en niitä ollenkaan muistanut laittaneeni ja josta mukamas niitä jo kertaalleen etsin.
Pääasia, että löytyivät iltapäivän kahvihetkeen mennessä - eivätkä päättäjäispäivään.

Mä en muistanut, kun en ehtinyt pysähtyä funtsimaan, ottaa yhtään ainutta kuvaa synttäritarjoiluista. Onneksi mies kuvasi ahkerasti molempina päivinä, niin sain kuvia edes vieraista ja ohjelmista. Itse muistin ottaa kuvan kukista.
Korkea kimppu on kollegoilta, valkea lilja Romanian ystäviltä ja atsalea oli ilmestynyt interfloran kautta sillä välin, kun olin konsertissa. Sen oli lähettänyt miehen veli perheineen. Upean värinen, ja tuo pysti sopii hienosti Kanttorilan väreihin. Asettelin kukat kuvanoton ajaksi tyhjään nurkkaan, jonka mies raivasi putkiremontin takia. Siitä häipyi työpöytä tietsikoineen yläkertaan. Siistiytyi pianonseutu olohuoneessa melkoisesti. Kelpaa tässä nyt pääsiäistä ruveta rustaamaan.