Olimme mieheni kanssa kiirastorstain iltakirkossa, päätösvirren "Käy yrttitarhasta polku" aikana kirkko puettiin mustiin ja sammutettiin valot. Minua harmitti, kun liikutuin niin, ettei laulusta tullut mitään. Pian kun olimme pyöräilleet kotiin, puhelimeni soi ja siellä pikkusisko itkee: "isä nukkui pois". Juuri niihin aikoihin, kun monissa kirkoissa valot sammuivat, sammui myös isämme elämänliekki.
Isälle koitti pääsiäinen jo kiirastorstaina, meille muille pitkäperjantai.
<3
VastaaPoistaOsanottoni.
VastaaPoistaJeesus teitä omaisia lohduttakoon jälleennäkemisen riemulla.
Kiitos, Kaisa.
VastaaPoistaLämpimät osanottoni. Suuren surun edessä sanat ovat pieniä.
VastaaPoistaKiitos, Vilukissi.
VastaaPoistaOsanottoni. Omien vanhempien kuoltua ei ole enää ketään oman itsen ja taivaan väliä pehmentämässä... Taivaaseen on silloin lyhyempi matka kuin ennen.
VastaaPoistaKiitos, mm. Tässä toivossa on hyvä ja turvallista jatkaa.
VastaaPoista