Ihmemies Makkaiveri

Tälle keväälle on riittänyt tavanomaista enemmän suku- ym. tapaamisia ja sitä mukaa ajelua. Ensin oli isän siunaustilaisuus, sitten perhetutun pojan lakkiaiset likellä Oulua, sitten isän uurnanlasku kesäkuun alkupuolella ja viime sunnuntaina veljenpojan rippijuhla Satakunnassa. Sinne oli kesäkodistamme kolmen tunnin ajomatka, joten lähdimme aamulla ennen seitsemää liikkeelle, jotta ehdittäisiin kirkkoon kutakuinkin. Toisin kuitenkin kävi. Lähes puolitoista tuntia olimme ehtineet ajella, kun eräässä ylämäessä vaihdekepin liikuttelu ei enää vaikuttanut mitään. Vaihde oli kuitenkin päällä ja mies pysäköi auton mäen jälkeiselle linja-autopysäkille. Ensin tsekkaus, kummastako päästä yhteys meni poikki. Vaihdekepin juuressa kaikki oli ok, siispä mies konepellin alle hääräämään. Ilman työkaluja, kun tällä kertaa oli kotoa lähtiessä jätetty tilanpuutteen vuoksi pakki pois kyydistä. Ahtaassa kolossa, näkemättä perille asti, käsikopelolla ja näppituntumalla mies yritti yhdistää vaihdetankoa (vai mikä leineekään) takaisin niveleensä. Sieltä oli kuitenkin pudonnut se pieni punainen nippeli, läpimitaltaan vähän lyijykynää leveämpi putkenpätkä,jolla nivelkohta pysyisi koossa. Minä kuljin pitkin pientareita etsien, löytyisikö mitään käytökelpoista krääsää. Pyöränkumi olisi ollut omialtaanen, mutta ei löytynyt kuin alumiinitölkki. Kokeiltuaan purukumia (joka suli moottorin kuumuudessa, samoin kuin ensiapulaukusta löytynyt laastariteippikin), ainutta löytynyttä nippusidettä, tussini tulpasta puukolla leikkaamaansa rengasta, takaloosterissa olleesta vanhasta jatkojohdosta purkamaansa kuparijohtoa sekä melkein kokeiltuaan hiuspompulaani, keksijämieheni leikkasi alumiinitölkin pohjan irti ja väänsi tölkin tueksi nivelkohtaan. Vähän se siellä kilahteli, kun vaihdekeppiä käänneltiin, mutta niin vain matka jatkui, varovaisesti ja hyvin vähän vaihteita käyttäen - toivoskellen risteyksissä, ettei tulisi muita ja että punaiset vaihtuisivat vihreiksi. Emmehän me toki jumalanpalveluksen alkuun ehtineet, mutta sopivasti ehtoolliselle kuitenkin. Pyhä-hymnin alkaessa ihmiset olivat sopivasti seisomassa, kun kapusimme mekin seisomaan yläparvelle. Sisko alakerrasta vilkutteli vastatulleille. Olin hänelle viestitellyt, että myöhästymme tunnilla.

Mitä tulee autoremontteihin, niin niitäkin on ihmemiehelläni piisannut tänä keväänä tavanomaista enemmän. Mutta ei suinkaan vain tuossa viime sunnuntaina ja sitäkin ennen eri tavoin oikutelleesta pikkusitikasta - johon saimme kesäkodilta kaupunkikotiin ajellessamme ja hajottamolla poiketessamme vaihdetankoihin uudet (käytetyt) tulpat, jotka mies apsin pihalla sitten asensi paikoilleen (otti tällä kertaa akn pois, että näki paremmin ja oli tilaa työskennellä). Kovan työn mies teki myös korjatessaan veljeään varten yhden opelin, jonka hän vaihtoi veljensä rikkinäiseen relluun. Se on nyt työn alla. Ja se oli yksi syy, miksi meidän taas piti lähteä kesäkodistamme käymään kaupungissa, että saisi tuon rellun katsastuksesta läpi. Sitä varten miehen piti vaihtaa iskunvaimentimet ja lamppujen johtosarja. Iskareiden vaihto on ollut ongelmallista, kun parempi leka on kesäkodin rappustenhajotustyömaalla. Juu, ei minulta kannata kysyä, miten iskarit lekalla vaihtuvat.