Rikkaruohojen tuohamiskampanja jatkuu

Tänään Kanttorilan puutarhassa jälleen kitkiessäni muistin yhtäkkiä, että olin viime syksynä luvannut palata asiaan ja kertoa, miten juolavehnäkoeasematutkimuksen kävi. Lyhyesti sanottuna juolavehnän juurien kuivattaminen onnistui kyllä hyvin kaikilla muilla konsteilla paitsi puutarhasäkeissä. Mustissa säkeissä auringon lämmössä kyllä alkaa tavallinen rikkaruoho palaa eli kompostoitua, mutta talven yli  seinustalla säkeissä jemmaamani valkojuuret olivat säilyttäneet elinkelpoisuutensa, vihreää kasvustoa oli keväällä nähtävissä. Ei auttanut kuin koettaa levitellä ne säkeistä ympäriinä kuivumaan.
Viime syksynä sain mielestäni kitkettyä suurimman osan valkojuuresta. Mutta keväällä kitkemillänikin alueilla ja uusissakin kohopenkeissä oli nähtävissä hentoja heinänvarsia. Ei tarvi jäädä kuin pieni juurenpala, kun kasvu ja suvuton lisääminen on taattu. Sama vika voikukassa. Sain mieheltä syntärilahjaksi voikukankitkemistyökalun. Olin sen rautakaupassa nähdessäni kyllä itsekseni epäillyt, mahtaako niin lyhyet terät pystyä irrottamaan kasvin koko juuren. Epäilyni osoittautui aiheelliseksi, ja fb:ssa sitten törmäsin viestiketjuun, jonka mukaan aika moni muukin oli todennut samaa. Mitä hyötyä on siitä, että selkä suorana voi kitkeä voikukan osittain, kun kuitenkin siihen samaan kohtaan kasvaa uusi, jo samana kesänä? Ei mitään. Mies arvelikin, että koko härpäke on varmaankin jonkun miehen tekemä keksintö...Alkukesällä Kanttorilaan päästyämme aloitimme kampanjan myös voikukkaa vastaan. Mies ajeli  nurmea ja katkoi kukkivat voikukat, minä kuljin usean päivän aikana ympäri pihaa ja keräsin varovasti kukinnot, jotka olivat kehittymäsä tai kehittyneet siemenasteelle. Kuskasin ne pikakompostoriin. Muistan kuinka lapsena yritin estää voikukan siemeniä leviämästä piilottamalla siemenpallot isojen kivien alle. Ei tainnut tepsiä  se konsti. Mutta silloin ei ollut pikakompostoria. Vaan ei tullut lapsena mieleenkään puhallella voikukansiemenpalloja, toisin kuin kaupunkilaislapsien mieleen kyllä tulee, puhuvatkin "puhalluskukista".

Jatkan Kanttorilan ja sen puutarhan kuulumisten kirjaamista varsinaisessa Kanttorilan blogissani, silloin harvoin kun puutarhapuuhilta maltan.