Tapaamisia

Mä ny kuittailen eikun kuittaan lyhyellä postauksella sen lokakuun ekan viikonlopun, jolloin mua vietiin neljän entisen läänin ja vielä useamman maakunnan kautta (sikäli kun Pohjanmaa eritellään Pohjois-, Keski- ja Etelä- alkuliitteillä, mikä minusta on ihan aiheellista, ovat ne niin erilaisia keskenään.)
Perjantain KD-naisten liittokokouksesta Hesassa ei taaskaan sen enempää, eikä Mansesteristakaan, sieltä olen jo aiemmin mainaassut kuopuksen treffaamisen ja tammenterhot.
Mutta lauantaina oli yläasteaikaisen luokkani tapaaminen entisellä koulullamme! Ennen luokkamiitinkiä kerkesimme käydä moikkaamassa siskot ja vanhempani. Veimme molempiin hoitokoteihin omenasosetta ja mehuja. Isä on edelleen mehujen suurkuluttaja, vanhan nestetasapainosta täytyy huolehtia.
Olipa hauska tavata vanhoja tuttuja, mukaan lukien luokanvalvojamme! Meistä 36:sta 7A:laisesta on jo kaksi sirtynyt tästä ajasta, toinen jo nuorena, pari vuotta yläkoulun jälkeen, molemmat traagisesti. Elossa olevista oli kuitenkin kerääntynyt laajempi otos kuin osasin toivoa, 22 luokkatoveria. Minä olin mukana vain koulukieroksella, toiset jatkoivat vielä syömään, ja sinne piti tuleman ainakin kaksi lisää. Lisäksi yksi osallistui netin (Radio Finlandia) kautta Espanjasta ja yksi olisi tullut, ellei olisi sattunut VESO-päivä samalle lauantaille.
Oli jännä huomata, että naisia oli helpompi tunnistaa kuin miehiä. Mutta se on aivan luonnollista, tytöthän kypsyvät aikaisemmin, kun taas pojat alkoivat kasvaa miehiksi vasta teidemme erottua. Pari kolme poikaa sentään tunsin vaivatta, yksi oli aivan saman näköinen kuin isänsä, naapurin isäntä, toinen ilmeisesti ehti kehittyä mieheksi muita aikaisemmin (ettei vain olisi alakoulussa kerranut luokan?) ja kolmannen olin tavannut joitakin vuosia sitten kummitytön ylioppilasjuhlassa.
Luokkatoverit vaikuttivat paljon mukavammilta kuin muistinkaan. Yläasteajan olin aika yksinäinen, kun ylpeys tai ennakkoluulo (tai kenties sittekin arkuus) esti lyöttäytymästä muina tyttöinä toisten seuraan. Sinikka sentään usein kutsui seuraansa, muutaman tytön porukkaan, niin ettei joka välitunti tarvinnut olla yksin. Tosin seiskalla viihdyttelin itseäni usein luokiolaisten välituntialueella... Siellä oli paljon mielenkiintoista katseltavaa, mm. veljeni luokkatoverit.  
Okei, nyt jatkan syysloman viettämistä jollain muulla valitsemallani tavalla.
Muistakaa kanssani rukouksin ystävääni ja hänen äkillisesti ja vakavasti sairastunutta isäänsä.