Lupailin (tyhjiä lupauksia...) kirjoittaa taannoisesta superviikonlopustani, kenties jopa useamman postauksen. Jos nyt viimein jotain. Yövyttyämme Kanttorilassa ja piipahdettuamme - siskojani lainatakseni - isoolla kirkoolla kokousasioilla poikkesimme paluumatkalla viemään kuopukselle pyörän Tampereelle. Viinikan puiston liepeillä tallasin kadun reunassa jonkin rouskuvan päälle ja löysin ilahtuneena tammenterhoja. En ollut eläissäni sellaisia aiemmin nähnyt, nytkin tunnistin ne vasta emäpuun lehdistä. Keräsin pimeässä taskuni pullolleen, ja seuraavan tapahtumarikkaan päivän iltana Kanttorilaan palattuamme piilotin muutamia terhoja kukkapurkkeihin. Muutaman vein tuliaisiksi ja pari hautasin myös "kaupunkiasuntomme" pihaan. Viimeiset jätin oravalle lintulaudalle.
Sitten alkoi harmittaa, etten ollut kerännyt toistakin taskullista. Tammenterhothan voisivat olla kelpo askartelumateriaalia. Kun kuopus tuli käymään nyt etelän syyslomaviikolla kotopuolessa, ehdotin, että hän keräisi minulle terhoja vielä lisää. Mutta hän tiesi kertoa, ettei niitä siellä puun alla enää ole. "Mitä? Onko ne siivottu pois?" ihmettelin. Läheisen lintulammen sorsat kuulemma ovat syöneet ne!
Tilaa:
Lähetä kommentteja (Atom)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti