Innostuin toissailtana valamaan kynttilöitä. Se homma piti tehdä jo kesällä (monta kesää sitten) jotta olisi tarjennut ja nähnyt pihalla käryyttää. Mies mohkui, että vakuutus ei korvaa, jos poltan talon tuollaisella värkkäämisellä. Mutta kun nyt olin saanut inspiraation tädiltäni. Hän oli valanut kynttilöitä, mutta mainitsi, että värkit oli vähissä. Lupasin tuoda seuraavalla kerralla hänelle kynttilänpätkiä. Niitä kun sitten valikoin varastoistani, niin keräsin samalla annoksen sulatuskattilaani ja rustasin sydänlankoja niihin muovipulloihin, joita olin aikoja sitten koholinut talteen tätä tarkoitusta varten. Toin vanhan leikkuulaudan suojaamaan tiskipöytää. Se oli kyllä Luojan lykky, sillä kattila uitti niin, että suurin osa sulasta vahasta näytti menevän sivu pullonsuun. Valamista piti jatkaa vielä jähmettymisen jälkeen pariin otteeseen, koska halusin täyttää "krooppeja", joita jostain syystä ainaa jää valettuihin kynttilöihin sydänlangan viereen. Mikähän fysiologinen ilmiö sekin on?
Kuten kuvasta näkyy, värkkinä käytin tähän erään vihertävänsävyisiä kynttilänjämiä. Nuo sitruunamehupulloihin valetut oli helppo riisuttaa kuorestaan kuin myös maitopurkista, mutta punainen suihkugeelipullo oli sen verran kovempaa muovia, että tarvitsin avuksi miestä ja stanleyveistä. Kynttilöistä ainakin pari menee sähköallergiselle ystävälle.
Tänä iltana sitten oli jälleen käsityöpiiri seurakuntakodilla. Ompelemme ja askartelemme tuotteita adventtimyyjäisiin. Tänään itse kesityin joulukortteihin. Taittelin Hellin kanssa kuusia ja sitten aloin painaa äidin kortista piirtämäni mallineen avulla punatulkkuja valkoisille korttipohjille. Sarjatuotantoa kolmessa vaiheessa, ensin punainen rinta kahdelle linnulle, sitten harmaa selkä ja lopuksi musta pää, nokka ja pyrstö. Mutta 24 kortin kanssa meinasi kyllä ilta loppua kesken. Kuvaa en muistanut ottaa.
Nuo sitruunat on ihania!
VastaaPoistaHarmi, että nuo sitruunamehupullot tyhjenee suht. hitaasti. Teen kyllä (joku kesä) lisää, kun taas parikin pulloa olisi jemmassa.
VastaaPoista